Jankutan vielä noista pistorasioista.
On kolme tapaa rakentaa talon sähköverkko: Suojamaadoitettu, käyttömaadoitettu ja maadoittamaton.
Nykyisin tehdään useimmiten ryhmätaulu, jossa on "automaattisulakkeet" joissa pieni vipu kääntyy off-asentoon jos ns. sulake palaa, eikä ole vaihdettavaa tulppasulaketta. Silloin on usein myös vikavirtasuojakytkin, joka katakaisee sähkön osasta huoneistoa, tai koko huoneistosta silloin kun kulutuslaitteeseen menevä ja paluujohtimessa takaisin tuleva virta eivät ole yhtäsuuret, eli virtaa katoaa jonnekin (johtimeen lyötyyn rautanaulaan, vesivahingon lätäkköön, tai käyttäjäparan kämmeneen). Katkaisu on niin nopea ja vikavirta niin pieni, että hengenvaaraa harvoin tulee. Se on siis turvallisuusvaruste. Tällöin kaikki huoneiston pistorasiat ovat suojakoskettimella varustettuja ja niissä on suojakoskettimeen kytketty keltavihreä raidallinen suojajohdin, joka tulee ryhmätaulusta asti. Tällaiseksi on mahdollista saneerata vanhojakin rakennuksia. Tällaisessa verkossa tietokoneenkin runko on maadoitettu ja toiminta sikäli luotettavinta. Asia koskee myös kannettavia tietokoneita silloin kun niissä on suojakoskettimellinen pistotulppa laturissaan. Niiden käyttöohje myös ohjeistaa näin.
Vanhemmissa rakennuksissa tehtiin vielä -80 luvulla asennuksia, joissa on ryhmätaulussa tulppasulakkeet (joka voi olla myös automaattisulake/ylikuormitussuoja asian siitä muuttumatta) ja osassa huoneistoa on kaksireikäiset kuivan tilan pistorasiat ja osassa, yleensä keittiössä ja kylpyhuoneessa, suojakoskettimelliset ns. maadoitetut pistorasiat. Kun maadoituskoskettimellinen pistotulppa kytketään tällaiseen kaksireikäiseen rasiaan sen maadoitus ja laiterunko jäävät "ilmaan" ja määräämättömään potentiaaliin. Koska tällaisissa laitteissa on määräysten mukaan ns. häiriönpoistosuodatin sisään rakennettuna sen suodatuskondensaattorit tekevät maadoituskoskettimeen n. puolen käyttöjännitteen (n. 100 V) jännitteen, joka on jo vaarallinen kosketusjännite, jos se ei ole kunnolliseen maadoitukseen kytketty. Se näkyy myös tietokoneen, muovirunkoisenkin, liittimissä maajohtimen kohdalla. Se aiheuttaa kipinöintiä ja rebootteja kun liitetään USB liittimiä, kuulokkeita, ym. Jos käyttäjä hiihtelee villasukillaan muovilattialta suuren staattisen varauksen ja purkaa sen sitten tietokoneen runkoon, joka ei ole kunnolla maadoituksessa, tapahtuu usein rebootti.
Vanhemmissa rakennuksissa on usein käytetty myös kolmatta asennustapaa. Kaikille näille on viralliset koodinimet, mutta me vanhat sähkömiehet käytämme edelleen vanhaa, asiaa paremmin kuvaavaa nimeä, käyttömaadoitus tai nollaus, erotuksena edellä esittämääni suojamaadoitukseen. Tapa on muuten saman näköinen kuin em. maadoittamattomat kuivat tilat ja keittiön ja kylpyhuoneen suojakoskettilelliset pistorasiat, mutta jos valoisana päivänä katkaisee ryhmätaulusta pääkytkimestä huoneiston sähköt ja varovasti avaa "maadoitetun" pistorasian kannen ja kurkistaa sisälle huomaa, että siellä ei olekaan erillistä maadoitusjohdinta, ei keltavirreää eikä muutakaan. Sen sijaan maadoituskoskettimeen on kytketty lyhyellä johtimen pätkällä toinen käyttöjohtimista. Sen pitää olla se "kylmä" nollajohdin, eli N-merkitty, harmaa tai vaaleansininen, siitä tulee se nimitys – nollattu. Kytkentä toimii periaatteessa samoin kuin suojamaadoitus, koska nollajohdin on ryhmätaulussa kytketty suojamaadoituskiskoon. Vikatapauksessa se ei kunnolla suojaa käyttäjää sähköiskuilta koska ei ole varmaa, että nollajohdin on vikatapauksessa kuitenkin jäänyt ehjäksi. Erityisen vaarallisia on myrskyissä kaatuvien puiden aiheuttamat ns. nollaviat. Siksi nollausta ei enää uusiin rakennuksiin tehdä.
Kun tietokone tai jokin musiikkilaitteisto kytketään nollattuun pistorasiaan sen runko ja kaikkien maadoitusta vaativien osien ja liittimien potentiaalin GND-taso on sama kuin pistorasian nollajohtimen potentiaalitaso. Siinä taas näkyy se jännitehäviö, joka syntyy kaikkien siihen ryhmään liitettyjen kulutuslaitteiden paluuvirrasta ja johtimen resistanssista. Se on sitä suurempi mitä suurempi on amppeerimäärä ja mitä pitempi ja ohuempi on se nollajohdin. Se on 50 Hz vaihtojännite suuruudeltaan muutamia voltteja. Se esiintyy helposti musiikkilaitteissa hurinana. Se harvoin on niin suuri, että aiheutaisi varsinaisen sähköiskun, mutta saattaa hiukan kutittaa. Jos tietokoneessa on TV-viritinkortti ja siinä antenniliitin, saattaa käydä niin, että keskuantennin liittimessä onkin antennijärjestelmässä pakollinen suojamaadoitus, siinä koaksiaalikaapelin vaipassa, ja pistorasiassa nollajohtimen käyttömaadoitus, joka ei ole sama. Silloin syntyy liittimiä kiinnittäessä tai irrottaessa kipinöintiä ja potentiaalitason hyppäyksiä, jotka aiheuttavat rebuutteja.
Vaikka kuinka mieli tekisi, tällaista nollausta ei saa mennä tekemään suojaamattomaan pistorasiaan. Se on väärin tehtynä myös todellinen kuolemanloukku. Kun edellä mainittiin palo/henkivakuutus tilaamalla sähköasentaja tarkastamaan tilanne, tarkoitettiin juuri sitä mahdollisuutta, että rakennusta on modifioitu vuosikymmenten kuluessa ja tehty "mukamas maadoitettuja" pistorasioita pelkästään vaihtamalla rasian kaluste, mutta ei johdotusta. Suojajohtimen paikka siis on kokonaan tyhjä tai siihen on kytketty nollajohdin. Sellainen on yllättävän yleistä.
Uuden suojajohtimen asennus ja pistorasioiden tyypin ja suojaustason modernisointi on mahdollista, mutta sähköasentajan työtä, eikä ihan halpaa. Jos on asunto-osakeyhtiö täytyy sama remontti tehdä kaikissa asunnoissa samantasoisuusvaatimuksen takia. Tosin sen silloin maksaa yhtiö. Se taas vaatii yhtiökokuksen päätöksen. Asia kannattaa panna alulle jo senkin takia, että nykyisissä asunnoissa täytyy voida käyttää tietokonelaitteita. Valokuitu ja satelliitti-TV kyllä asennetaan, mutta ei ymmärretä maadoittaa pistorasioita.