Kävin itse torstaina vastaavanlaisessa tilaisuudessa, jossa edustajille jaettiin tuunaaedustajasi.fi-hankkeessa kerätyillä varoilla hankitut Epämiellyttävä Totuus -dvd-elokuvat. Koska tietty itse tykkään omista hankkeistani, niin mun mielestä voisi olla jopa siistiä integroida Ubuntu-levyjen lahjoittaminen tähän edustajantuunausjuttuun - perusideahan on sama.
Tämä Epämiellyttävä totuus -tempaus oli todella hieno juttu! Tässä oli hieno idea ja ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvät teemat ovat tällä hetkellä politiikan keskiössä, joten eduskuntaryhmät suhtautuivat tällaiseen jakelutapaan varmastikin myötämielisesti.
Kiitos. Tempaus sinänsä oli kaikin tavoin hieno juttu ja myös välineellisenä kokeiluna antoisa. Formaatti oli kyllä vähän vaikea, joten huutoja ei tullut kovin paljon, mutta se nyt olikin sinänsä toisarvoista.
Mun mielestä meidän pitäisi nyt tarkkaan miettiä, että mitä oikeastaan tavoittelemme Ubuntu-levyjen jakamisella kansanedustajille? Lienee selvää, että Linux tai yleensäkään tietotekniikkaan liittyvät kysymykset eivät ole samalla tavalla politiikan tämän hetken suuri kysymyksiä, kuten esim. ilmastonmuutos, hoitajien palkkojen korotukset tai tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Aiemmissa viesteissä onkin ollut jo puhetta siitä, että pelkästään Ubuntun hypettämisessä ei juurikaan ole järkeä, vaan meidän pitää laajentaa viestiämme siten, että pystymme jotenkin politisoimaan sen, millaisia tietoteknisiä ratkaisuja tässä maassa erityisesti julkisella sektorilla tehdään. Ja ehdotuksemme varmastikin on avoin lähdekoodi, avoimet standardit ja avoimet rajapinnat tietohallintojärjestelmissä. Näillä voidaan taata yhteensopivuutta pitkälle tulevaisuuteen sekä myös kustannussäästöjä.
Näinpä juuri. Epämiellyttävällä totuudella on suora yhteys poliittiseen päätöksentekoon, Ubuntulla valitettavasi ei, ja siksi yhteydet pitää tuoda selvemmin esille.
Kirjeen lähettämisen lisäksi voisi yrittää järjestää jonkinlaista tempausta aiheen ympärille. Hieman epäilen, että kaikista eduskuntaryhmistä tultaisiin ottamaan vastaan mitään delegaatiota, sillä useimpien kansanedustajien prioriteeteissä meidän asiamme ei varmastikaan ole kovin kärkipäässä. Siksi pitäytyisin edelleen siinä suunnitelmassa, että kirje ja levyt jaettaisiin eduskunnan sisäisen postin kautta.
Kenties tämän rinnalle voisi koittaa järjesteää vaikka tiedotustilaisuuden tai jopa paneelikeskustelun, johon pyydettäisiin meidän edustajan lisäksi kaikista eduskuntaryhmistä joku asiasta kiinnostunut kansanedustaja?
Kannatan johdonmukaisesti aina kaikkea irl-pöhinää minkä tahansa kohdeyleisölle vaikean ja abstraktin asian esittelemiseksi.
Kaivelin vähän noita FLUGin eduskuntavaalikyselyn tuloksia ja sieltä löytyi asiaamme suopeasti suhtautuneita poliitikkoja. Paneeliin voisi kutsua esim. joitain seuraavista kansanedustajista:
Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk)
Kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr)
Kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas)
Kansanedustaja Hanna Leena-Hemming (kok)
Demareilla oli todella nihkeästi vastauksia FLUGin kyselyssä. Onko tosiaan niin, että noin merkittävässä puolueessa ollaan näin pihalla näistä kysymykistä?
Mä haluaisin nähdä mielellään läsnä jonkun koulutuspolitiikasta vastaavan hahmon; joko opetusministerin (Sarkomaa) tai sivistysvaliokunnan pj:n (Vahasalo), koska koulutus ja kasvatus ovat minusta ihan keskeisiä, voidaan promota sitä Pingviini pulpettiin -hanketta. Demareiden Saara Karhu on liikenne- ja viestintävaliokunnan vpj (jäsen vuodesta 1999 alkaen), voisko se olla jotain? Noin muuten karsastan vähän sitä, että pyrimme tekemisiin vaan nuorten ja sympaattisten edustajien kanssa, jotka jo valmiiksi symppaavat meidän teemoja. Minusta meidän tulee kuitenkin ensisijaisesti vedota muihin edustajiin kuin Arhinmäkeen ja Kasviin ja ehdotukseni onkin, että molemmat jätettäisiin pois tästä paneelista.
Lämpimästi kannatan kyllä kaikkia ehdotettuja panelisteja (paitsi että en näe, että mitä lisäarvoa Jungnerin kutsumisesta voi olla, kertokaa mulle). Tuija Aalto ja Petri Räsänen lienevät ainakin mainioita, Mikko Alkiosta en tiedä. Olen ollut joskus kuuntelemassa
OM:n OpenOfficeen siirtymisestä valmistelleen raportin laatinutta Martti Karjalaista, luulen, että häntä voisi mielellään pyytää yhteistyöhön. Minusta olisi tosi siistiä, jos saataisiin häneltä sellainen omakohtaisiin kokemuksiin perustuva tarinallinen setti niistä konkreettisista mahdollisuuksista, joita hän näkee avoimuuteen siirtymisessä julkishallinnossa ja oppilaitoksissa.
Mutta siis joo, tapahtuman rakennetta pitää pohtia. Setti ei kuitenkaan saisi olla kovin pitkä, jotta tyypit voisivat olla läsnä. Kovin montaa puhujaa ei siis kannata ottaa.