Sitä en tiedä miksi Ubuntu on pitänyt jakaa tuolla tavalla eri osiin,
Ubuntu on alkujaan perustunut Debian-pohjaiseksi jakeluksi, jossa työpöytänä oli oletuksena Gnome.
Tämä oli yksi syy, miksi ylipäätään Ubuntun asensin (Warty 4.10).
Perusidea lienee siinä, että hitaasti uudistuvasta Debianista kehiteltiin työpöydille jakelu, jossa on
Debianin vakaan, epävakaan tai testattavaksi tarkoitettujen tuoreita ohjelmaversioita.
Kun Ubuntu osoittautui käyttökelpoiseksi, halusivat KDE-käyttäjät rakentaa vastaavan jakelun,
jonka oletustyöpöytä perustuikin Gnomen sijaan KDE:hen. Aluksi Kubuntu oli Ubuntua bugisempi (?).
Vaihtoehtoiset tahot, jotka halusivat asentaa Ubuntuun kevyemmän työpöytäympäristön kehittivät
XFCE:een perustuvan Xubuntun. Nyt on jo ilmestynyt Fluxbuntu
Koska ikkunamanagereita on
kymmeniä, voimme odotella yhä lisää buntuja
Edubuntu taas onkin jo eri juttu.
Sama Debianiin perustuva jakelu on kaikissa näissä perustana - erot siis liittyvät käytettävään
työpöytään (tai ikkunamanageriin) ja ko. työpöytään liittyviin ohjelmiin ja kirjastoihin.
Olen aina ollut "sekakäyttäjä", joten rakennan oman henk. koht. systeemini server-asennuksesta
ja niistä ohjelmista, joita uskon tarvitsevani riippumatta siitä, ovatko ne osa KDE:tä tai Gnome:a
tai jotakin muuta ikkunamanageria. Työpöydän sijaan ihan mielelläni käytän kevyttä ikkuna-
manageria, jonka perimmäinen ajatus on vain käynnistellä tarvittavat ohjelmat.