Levyneheytys Windowssissa on "välttämätöntä". Tuolla ei ole mitään tekemistä Linux-käytön kanssa.
Tehokkain tapa eheyttää fat32-osio on tehdä siitä kopio Linux-osiolle, poistaa tiedostot ko. levyosiolta (rm),
ja kopioida levylle taas tiedostot Linux-osiolta. Ns. "köyhänmiehen levyneheytys".
Parhaimmillaan tuo on jopa nopeampaa kuin Windowssin levyneheytys (win3.1/win95/win98/win98SE/winME).
Windows98:n levyneheytyksen katseleminen oli muuten lähes yhtä terapeuttista kuin linuxin käynnistys (ilman usplashia tietenkin), joskin kesti liian kauan.
On kai sillä levyn eheyttämisellä sen verran tekemistä, että jos Windows fragmentoi levyn / tiedostot lukee linukkakin ne hitaammin
Ei Ubuntu sentään mikään taikuri ole, jos tieto on fyysisesti ripoteltu pitkin ja poikin levyä, sen lukeminen kestää kauemmin. Mutta linux osaa joka tapauksessa lukea levyä, eheytetty tai ei. (Ja tätä juyli varmaan tarkoitti.)
--> Eli eheytys kannattaa.
Ja tuo kopio-poista(tai_vaikka_formatoi)-kopioi_takaisin on usein parempi tapa, kuin windowsin defraggaus. Se kuluttaa kohtuuttomasti aikaa. Testatessani sitä tämä piti paikkansa myös XP-koneissa, jos levy oli kunnolla defragmentoitunut. (Tietty jos osiolla on useita-useita gigoja kannattaa vaikka koeilemalla selvittää mikä on nopeinta. Jos eheytyksen tekee kohtuu usein käy se tietenkin nopeammin.)
Ja vaikka väittävät sen olevan turhaa, voisi linux sisältää ohjelmia fat-osioiden defraggaukseen... vaikkapa näitä yhteiskäyttölevyjä varten. Ja usb-t