Kielissä ja tietty "kielisukupuu", miten väestö levinnyt joltain kielialueelta johonkin päin ja kieli on muokkautunut omakseen (esimerkiksi suomen kielen lähisukulaiset saame ja viron kieli), niin alamurteiden jälkeen sukupuuta veistämään, niin voi tutkia miten esim. viron kieli on saanut oppia suomen kielen rakenteista johdonmukaisuuksia vai onko asia toisinpäni
Suomessa on pitkään uskottu että kieli on jakautunut väestön liikkeiden mukaan, mutta nyt tiedetään, että uralilainen kieliperhe on syntynyt ihan toisella tavalla.
Viimeisimmän tiedon mukaan näyttäisi siltä, että uralilaisten kielten sukupuu ei ole puu vaan litteä harava.
Kantauralia on puhunut länsi-Siperian metsävyöhykkeellä asunut harvalukuinen kansa, joka eli kalastuksen, metsästyksen ja keräilyn varassa. Globaalin kylmän jakson aikana he alkoivat pyynnin ohessa kaupata myöskin pronssiesineitä, jotka olivat peräisin Altai-vuoriston juurelta. Kauppareitti ulottui pikkuhiljaa pidemmälle länteen, ja kauppareitin varrella asuvat kansat oppivat puhumaan näiden kauppiaiden kanssa yleisuralia, joka oli yksinkertaisempaa kuin kantaurali. Koska asiakaskansat puhuivat yleisuralia vieraana kielenä, kukin puhui sitä alusta asti eri tavalla. Sen muutaman vuosisadan aikana, jolloin kauppaa käytiin, nämä kansat vähitellen vaihtoivat kielensä yleisuraliin, ja kun pronssikauppa loppui vajaa neljä tuhatta vuotta sitten, kantauralin puhujat sulautuivat kauppareitin varren kansoihin. Mutta kauppiaita oli joka paikassa hyvin vähän suhteessa asiakaskansoihin, joten heistä on jäänyt erittäin pieni jalanjälki nykyisiin uralilaisen kieliperheen kansoihin. Vain samojedikielten puhujilla on suuri määrä kantaruralia puhuneiden perimää.
Samalla kun kauppa loppui, alkuaankin murteelliset tavat puhua yleisuralia johtivat siihen, että yleisuralin puhujat jakautuivat uralilaisen kieliperheen yhdeksään päähaaraan. Eri päähaaroissa tapahtui vielä toinen jakautuminen maanviljelijöiden ja pyyntikulttuurien välillä. Nimittäin kantauralissa ei ollut yhtään sanastoa maanviljelyyn eikä tundralla elämiseen. Maanviljelijät lainasivat tarvittavan sanaston lähimmästä indoeurooppalaisesta kielestä, mutta jostain syystä jatkoivat sitkeästi uralilaisen kielen puhumista. Vasta kekiaikana alkanut venäläinen kolonisaatio alkoi tuhota uralilaisia kieliä nykyisen Venäjän alueella. Pyyntikulttuureissa puolestaan jouduttiin maanviljelyn leviämisen takia ulottamaan pyyntireissut jatkuvasti pidemmälle pohjoiseen, ja tundrasanasto lainattiin niiltä, jotka tundralla asuivat jo ennestään. Kummatkin lainasanastot ovat erilaiset jokaisessa päähaarassa.
Vaikka kaskiviljely levisi etelä-Suomessa laajalle jo pronssikaudella, viljelyn varassa ei silloin voinut vielä elää. Koska pyynti pysyi pääelinkeinona, puhuttiin etelä-Suomen alueella sitä samaa pyyntikulttuuri-uralilaista, jota puhuttiin laajalla alueella täältä kaakkoon. Agraari-uralilainen itämerensuomalainen haara syntyi Baltian puolella, ja levisi sieltä lounais-Suomeen rautakauden alussa. Noin kaksi tuhatta vuotta sitten suomen kieli lopulta haarautui omaksi kielekseen lounais-Suomessa, ja muualla Suomessa puhuttu uralilainen kieli muovautui samaan aikaan saamen kieleksi. Kumpikin kieli alkoi sitten levitä laajemmalle. Päätoimisen maanviljelyn levitessä eteläisimmät saamen puhujat sulautuivat suomalaisiin, mutta pohjoisessa saami levisi myöskin läntisen Fennoskandian puolelle siellä missä pyyntikulttuuri oli voimissaan.
Olen tässä käyttänyt lähteenä tuon yllä linkkaamani artikkelin lisäksi kirjaa ”Muinaisuutemme jäljet”, joka kertaa arkeologisia löytöjä. Kirja on jo kymmenisen vuotta vanha, joten kieliasioista siinä on paikoin vanhentunutta tietoa, mutta olen sovittanut tässä yhteen joitain muitakin lähteitä.
Aihe: Tervetuloa testaamaan selaimella suomenkielen oikolukua :) (Luettu 413 kertaa)
