Peruskäsitteitä:
- Tietokone käsittelee sähkövarauksista koostuvaa sähköistä dataa.
- Ohjelmisto käsittelee biteistä koostuvia numeroita eli digitaalista dataa.
- Tietokoneen ohjelmistojen avulla
ihminen käsittelee ihmisille merkityksellistä digitaalista tietoa. - Tekoäly käsittelee digitaalista dataa. Ihmisen tulkinnasta riippuu onko se tietoa vai tauhkaa.
Ihminen ei ole kone.
Ihmien sisäelimet ja hermosto viestivät kumpikin toisilleen monien erilaisten viestijärjestelmien, esimerkiksi hormonien avulla; esimerkiksi ihmisen aivolisäke tuottaa ainakin yhdeksää eri hormonia. Jopa suolistobakteerit osallistuvat kehon kemialliseen viestintään.
Aivot muodostavat kehon aistimusten (sensation) pohjalta tuntemuksia (feeling) ja muistijälkiä, joista ihmisen mieli muodostaa tunteita (emotion). Tunteet voivat olla hyviä ja huonoja, voimakkaita ja heikkoja, ja kaikkea niiden väliltä. Voimakas tunne heijastuu takaisin kehoon liikutuksena (affection). Ihmisen tajuntaan (cognition) tästä kaikesta suodattuu vain pieni osa.
Tekoäly on kone.
Tekoäly on tietokoneiden, ohjelmistojen, kielimallien ja sähköisen viestinnän varassa. Tekoälyltä puuttuu täysin kehonsisäinen kemiallis-hermostollinen viestintäverkosto, joka tarvitaan tunteiden muodostumiseen ja niiden laadun tunnistamiseen.
Vaikka ihmiset eivät tiedä mitä kaikkea toisella on mielessä, he saattavat ilman yhteistä kieltäkin tunnistaa toistensa tunteita. Vähäinenkin ärsyke, kuten ääni, kuva tai teksti, saattaa herättää ihmisessä tunteita ja sisältää merkityksiä, joita tekoäly ei ikinä tavoita. Tekoälylle voidaan opettaa mitä ja miten ihmiset kirjoittavat tai puhuvat (myöskin elein, ilmein ja äänensävyin), mutta ilman elintärkeitä kehonsisäisiä aistimuksia tekoälyltä puuttuu se tuntemuskirjo, johon ihmisen tunteet ja tunneäly perustuvat.
Tekoäly on ihmisen työkalu.
Tekoälyn avulla voidaan monia töitä tehdä entistä tehokkaammin. Tehokkuutta voidaan mitata kahdella tavalla: tuotetaanko entistä enemmän samalla työntekijämäärällä vai tuotetaanko sama määrä entistä pienemmällä työntekijämäärällä. Kummassakin tapauksessa varsinaisen työn tekee edelleen ihminen. Työn luonteen muuttuessa entisiä työntekijöitä saatetaan korvata uuteen työtapaan paremmin soveltuvilla, mutta tekoäly ei koskaan korvaa ihmisiä; ihmiset kilpailevat työpaikoista toistensa, eivät tekoälyn kanssa.
Tekoälyn tuottamiseenkin tarvitaan työntekijöitä.
Ihmisiä tarvitaan edelleen ohjelmistojen (kuten tekoälymallien ja niiden käyttöliittymien) suunnitteluun ja ohjelmointiin, tietokoneiden yms. laitteiden suunnitteluun ja valmistukseen, sekä datakeskusten ja tietoliikenneverkkojen rakentamiseen ja ylläpitoon – energian ja raaka-aineiden tuotannosta puhumattakaan.
Ihmisiä tarvitaan edelleen myöskin tekoälyn opettamiseen.
Ennen kuin yhtään tekoälypalvelua voitiin julkistaa, niille piti opettaa alkeet. Se alkoi pienen pienistä yksityiskohdista, joita piti toistaa moneen kertaan. Iso osan tätä puuduttavaa työtä tekoälyjätit joukkoistivat ihmisille ympäri internettiä, maksaen työstä mitättömän pieniä palkkioita.
Mitä pidemmälle opetus etenee, sitä merkityksellisempiä opetettavat asiat ovat. Tekoälyjättien onneksi käyttäjät opettavat tekoälyä koko ajan lisää, sekä tieten tahtoen että tietämättään.
Tekoäly täyttää sosiaalisen median kaikukammiota.
Tekoäly on vaatinut suuria investointeja, joten tekoälyjätit tietenkin keräävät maksua sen käytöstä. Yritykset, virastot ja muut yhteisöt voivat maksaa siitä, että omaan käyttöön opetettu tekoäly jää vain omaan käyttöön. Yksityishenkilöt maksavat julkisen tekoälyn käytöstä ainakin datana, usein myöskin rahana.
Samaan aikaan some-alustojen ansaintamalli kannustaa ihmisiä julkaisemaan mahdollisimman paljon. EU:n tietosuoja-asetuksen ja siihen perustuvan Suomen tietosuojalain mukainen oikeus tulla unohdetuksi koskee vain henkilötietoja eli tietoja, joiden avulla henkilöitä voi tunnistaa yksilöllisesti tai luokitella ihmisoikeuksia rikkovilla perusteilla. Some-jättien liiketoimintamalli kuitenkin perustuu siihen, että kaikki tieto, jota ihmiset syöttävät alustalle, tuottaa arvoa some-alustan omistajille. Somea käyttämällä me
maksamme palveluista datalla silloinkin, kun emme varsinaisesti julkaise somessa mitään – ja mitä enemmän tuotamme omia julkaisuja some-alustoille, sitä enemmän jäteillä on mainostilaa myytävänä.
Somen ja julkisen tekoälyn yhdistelmä tuottaa some-sivustoille jo niin paljon tauhkaa, että haluttua sisältöä on yhä useammin vaikea löytää.
