Tänään Kalevalan päivänä ehkä sallitaan tällä keskustelupalstalla pientä jutustelua Kalevalasta
tai moderaattori heittäköön roskikseen, jos on epäsopivaa.
Vuosi sitten en tuntenut Kalevalaa.
Sitten mieleeni juolahti tekoälyn kyvyt.
Kolmen kuukauden kuluttua oli SUNO laulanut oman musiikkinsa kera koko Kalevalan.
Kesto 18 tuntia ja 273 mp3 kappaletta.
Tekoälyä pyysin kokeeksi tekemään Kalevala-aiheisia kuvia
esim. "tee kalevalainen kuva, missä Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon".
Näin, miten tekoäly käsitteli kuva-aiheita.
Joitakin kappaleita olen uusinut, kun "särähti korvaan".
Syksyllä myös remasteroin kaikki kappaleet parempilaatuisiksi ts. sanoista saa paremmin selvää.
Kalevala on kansalliseepos, olenko raiskannut Kalevalan?
Toisaalta Kalevalan runot syntyivät satoja vuosia sitten savupirteissä.
Ihmiset eivät osanneet kirjoittaa eikä lukea.
Kaikki oli osattava ulkoa.
Mutta ihminen on viisas ja "lyökäämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyviä".
Kaksi laulajaa tukee toisiaan muistissa.
Ikivanha "kalevalainen" laulutyyli tarjosi "virheenkorjauksen",
jos ei muistanut sanoja, niin oli helppo ruveta sepittämään omiaan.
Nykyisin dataa ovat nuo runot ( niitä en ole mennyt muuttamaan),
kalevalatyyli on "ohjelmointikieli" ja "kieltähän" voi vaihtaa
ja korvien välissä on tuo kovalevyn massamuisti.
Kalevalassa seppo Ilmarinen takoi Sammon;
"jauhoi purnun puhtehessa; yhden purnun syötäviä, toisen jauhoi myötäviä, kolmannen kotipitoja".
Onko tekoälystä syntymässä uusi Sampo?
Nyt uskallan sanoa, että Kalevala on upea, herkkä, runollinen tarina
huolehtimisesta, kateudesta, ahneudesta, himosta, kostosta ...
sisältäen toivoa, hirtehishuumoria ja kaikkia elämän vivahteita.
Runot ovat taidetta, tässä musiikki ja laulu ovat lavasteita,
siis olen ollut lavastaja, en taiteilija.
Linkki löytyy
www.vakavanhavaris.fi tai QR-koodin takaa.
Mikä lie metsänneidon lumous vallannut meikäläisen,
olen kuunnellut koko Kalevalan jo kuuteen kertaan.
Näin saatan tämän rupatteluni loppuun.
