On toki, mutta Suomessa on vanhastaan luotettu siihen, että viranhaltijat tekisivät työtään neutraalisti ja virkavastuunsa tuntien.
Neutraalius on monesti vähän niin ja näin, ts. byrokratiat aina kehittävät omat arvonsa ja talon tavat, hyvinkin ideologisia asioita voidaan pukea ja puetaan neutraaleiksi asiantuntijamielipiteiksi. Ja sinänsä ne voivat jopa olla asiantuntijamielipiteitä, ei siinä mitään, saattavat tosin olla painottuneita sellaisia.
Tietysti paha sanoa vaihtoehtoisenkaan systeemin puolesta, vaihtoehtohan on monesti täysin politisoitunut järjestelmä missä uusi hallitus vaihtaa ainakin johtavat virkamiehet omikseen, vähän kuin anglosaksisissa maissa. Se sitten tuottaa tosiaan voimakkaan poukkoilevaa käytäntöä.
Mihin vaikuttaa myös se, että valtiovarainministeriön viranhaltijat ovat järjestään kokoomuslaisia.
Mutta mikään ei ole lopulta pysyvää, tuskin edes Kokoomuksen kannatus. Keskustan kannatuskin puolittui yhtäkkiä parissakymmenessä vuodessa.
Keskustan kannatus olikin pohjoismaisittain erikoinen ilmiö, vanha agraaripuolue yhtenä suurista ihan nykypäiviin saakka. Heidän cityliberaali uudistumisensa vaan ei mennyt ihan putkeen. Kaupunkiliberaalit eivät tulleet suurin joukoin puolueeseen, ja vanhojen kannattajien unohtaminen ei asioita erikoisemmin auttanut. Ts. vaikkapa esim- maaseudun kepuäänestäjä jolla riesana pitkät matkat ei välttämättä ihastunut liki kolmen euron bensiinistä. Tai jonkin suuren herätysliikkeen harras uskovaiskannattaja liberaaleista arvoista.
Kokoomuksella on aika vakaa ydinkannattajajoukko, se ei ihan helposti lähde mihinkään ja sen tontille on paha tulla kilpailemaan. Vihreiden oikea laita voi osaa hiukan nyrhiä veks, ja konservatiisemmasta päästä PS, mutta ei sitä pahemmin mikään uhkaa. Toki Suomessakin liikkuvat äänestäjät ovat ne mitkä ratkaisevat vaalien voittajat.