Kiitokset vastauksista!
Sitä jään ihmettelemään kun siellä FaceBook-ryhmässä oli sitten monivalintana vaihtoehtoja, mitä ohjelma tulostaa. Ja monet vastasivat siihen yhdellä vaihtoehdolla. Mielestäni tässä voi ajatella, että some muokkaa ajatusmaailmaa niin, että se muuttuu virtuaaliseksi. Ja siis nyt ei edes tulla ajatelleeksi, että ohjelma ei toimi edes. Noitten vastausten takia epäilin, että python-kääntäjässä on bugi. Nimittäin tarkistin, että en ole tehnyt mitään kirjoitusvirhettä kirjoittaessani valokuvasta koodit tekstieditorilla.
Oma taustani on Java-maailmasta. Olen omin päin sitten opetellut Pythonia. Ja kommelluksin. Esimerkiksi silloin opettelun alussa tein luokan ja konstruktorin. Vahingossa olin katsonut, että initissä pitää olla kolme alaviivaa. No kun kysyin FaceBookissa, miksei ohjelma toimi, niin osa nauroi. Kukaan ei vastannut sitä oikeaa syytä. Se selvisi sitten sattumalta. Ja luokan attribuuttien olemassaolo (eksistenssi) oli uutta, jolla Pythonilla voi kikkailla kun Javalla ei sellaisia voi tehdä. Esim. ettei luokassa tarvitse määritellä attribuutteja vaan niitä voi lisätä ajon aikana. Toivottavasti olen ymmärtänyt oikein.
Pythonilla aloin tehdä yhtä (minulle) kohtalaisen laajaa ohjelmaa. Aluksi hämmästelin, miten ilmaisuvoimainen Python on. Paljon vähemmällä koodilla tekee paljon. Esimerkiksi funktioiden parametrin välityksessä ei tarvita niin tiukkaa tyypitystä kuin Javassa. Ja paljon muuta.
Ja tuossa esitetyssä ohjelmapätkässä kuvittelin, että tuo super tapahtuu automaattisesti ilman erillistä ohjeistusta. Kuten monet muut toiminnot esim. listojen käsittelyssä yms.