Asteen merkkiä ei tarvitse hakea niin kaukaa, jos ei halua. Se tulee näppäimillä Shift+AltGr+0, mutta jos sen perään kirjoittaa C, siis °C, niin se on hiukan erilainen kuin ℃, joka löytyy Ubuntun apuohjelmien Merkkikartta sovelluksesta kokonaisena. Ei siinä iso ero kyllä ole. Ja joskushan tarvitaan vain pelkkä ° merkki.
On hyvä keksintö tuo Ctrl+Shift+u+(unicode). Aina ei tarvitse googlettaa löytääkseen tarvittavan heksakoodin. Se saattaa löytyä myös em. merkkikartasta kun katsoo merkin yksityiskohdat välilehden. Toisaalta – saahan sen merkin siitä merkkikartastakin, jos jaksaa etsiä. Jos muistaa heksanumeron voi käyttää mekkikartan hakua. Tai, jos pianistin sormet riittää, saa sen merkin tuolla näppäinyhdistelmällä. Kun on nämä porkkanasormet niin helpointa on koota usein tarvittavat erikoismerkit ja niiden yhdistemät muistilapulle ja siitä sitten maalaa-kopioi periaatteella tekstiin.
Ctrl+Shift+u+3003 = 〃, joka on ihan siihen – sama kuin edellä – tarkoitukseen tehty. Miten tuosta saisi pikanäppäimen?
Ctrl+Shift+u+2103 = ℃ , tätäkin tarvitaan aika usein. Silti sitä ei ole edes LO:n – Lisää erikoismerkki – luettelossa, pelkkä ° kyllä on.
Ctrl+Shift+u+2109 = ℉
Ctrl+Shift+u+b0 = ° , (heksanumeroita ei aina ole neljää.) Kelviasteille ei käytetä ° merkkiä vaan pelkkä iso K.
Ctrl+Shift+u+2015 = ― , joka on – johdatus lainattuun tekstiin – aivan yleisesti kirjallisuudessa käytetty sitaatin aloitus. Myös nimellä em-dash.
Koodia osaan kyllä asettaa pikanäppäimeen, mutta kuinka tämä merkkijono ―〃― ?