Netiisä luki, että sovelluskuvannot eivät ole hiekkalaatikoituja tai sandboksattuja, miten turvallisia ne ovat.
Sandboxauksen puuttumisen vuoksi sovelluksella on suoraan samat oikeudet kuin sovellusta ajavalla käyttäjällä. Sovellus voi siis suoraan käyttää vaikkapa mikrofonia, web-kameraa ja käyttäjän omia tiedostoja.
Mitä eroa niillä ja snapeilla on.
Snap- ja Flatpak-sovellukset ovat sandboxattuja, joten niiden pääsyoikeuksia voidaan hallita ja rajoittaa tarkemmin, joskin se on vielä jokseenkin kankeaa ja epäselvää nykyisillä graafisilla käyttöliittymillä. Usein paketeilla on oletuksena varsin laajat oikeudet, eikä käyttäjältä pyydetä niihin vahvistusta asennuksen yhteydessä. Joskus taas olennainen käyttöoikeus puuttuu, eikä sovellus välttämättä osaa ilmoittaa sitä selkeästi. Tulevaisuudessa luultavasti päästään lähemmäs Androidin ja iOS:n käyttökokemusta.
Lisäksi AppImagen ja Snapin/Flatpakin erona on se, että Snapit ja Flatpakit asennetaan repositorioista, joiden ylläpitäjät pyrkivät omalta osaltaan huolehtimaan, ettei joukossa ole haittaohjelmia. Käytännössä esimerkiksi Snapin sovelluskauppa muistuttaa pitkälti Google Play Storea, eli siellä on aika paljon epämääräisiä kyhäelmiä, mutta harvemmin joukkoon on päässyt livahtamaan suoranaisia haittaohjelmia. AppImagen osalta kannattaa itse harkita, onko lähde riittävän luotettava. Se vastaa netistä ladattua exeä Windows-maailmassa.