Kirjoittaja Aihe: Montako ”käynnistystapaa” PC:lle lopulta on?  (Luettu 1175 kertaa)

SuperOscar

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 4000
  • Ocatarinetabellatsumtsum!
    • Profiili
    • Legisign.org
Pahoittelut epäselvästä otsikoinnista – en oikein tiedä, miten ongelmaa kutsua! Seuraa sunnuntaista pohdintaa…

Minulla oli kuva, että PC:n käynnistystapoja olisi kaksi: vanha (BIOS) ja uusi (UEFI). Vanhassa tavassa Grub – jos puhutaan nyt vain siitä –  asennettiin laitteen tai osion alkusektoriin ikään kuin näkymättömiin. Uuteen taas tarvitaan pieni FAT-alustettu /boot/efi-osio, mutta siinä se – ihmeempiä ei tarvitse miettiä.

Minulla on tosin itselleni kirjoitettuna myös vanha ohje, joka väittää, että Windows-yhteensopiva tapa vaatisi kaksi FAT-alustettua osiota, jotka pitää tarkkaan nimetä. /boot/efi-osion nimeksi olisi annettava ”UEFI BOOT”, ja lisäksi vaadittaisiin ”BIOS BOOT” -niminen osio; edelleen piti vielä olla tarkkana kummankin osion lipuista ja asettaa ne oikein.

Yksinkertaistettu ohje on toiminut minulla viime vuosina hyvin esim. Debianissa ja openSUSEssa, kunhan koneen buuttaa niin, että BIOSin buuttivalikossa lukee tikun mallinimen edessä ”UEFI:”. Jos valitsee käynnistysvalinnan, jossa näkyy pelkkä tikun mallinimi, päätyy vanhaan buuttiin, joka ei osaa hyödyntää /boot/efi-osiota vaan yrittää tunkea itsensä laitteen alkusektoriin.

Viime aikoina ihmetystä on kuitenkin herättänyt RHEL-maailma, johon yritin tutustua. Yksikään RHEL-klooni ei suostu tikulta käynnistämään, jos aloitan sen BIOSista tuossa ”UEFI: mallinimi” tilassa. Tulee vain virheilmoitus virheellisestä levykuvasta. Pelkän tikun mallinimen sisältävä käynnistysvalinta pääsee asennusohjelmaan, mutta levyosioinnissa varoitetaan, että tarvitsisin vielä juuri BIOS BOOT -osion, jotta kone käynnistyisi.

Näin päädytään kysymykseeni: onko siis niin, että käynnistystapoja onkin kolme:
  • perinteinen BIOS-tapa, jossa Grub asennetaan laitteen alkusektoriin
  • ”vaikea UEFI-tapa”, jossa vaaditaan kaksi erilaista FAT-alustettua osiota ja
  • ”helppo UEFI-tapa”, jossa pelkkä /boot/efi-osio riittää?

Pohdintaa voisi vielä jatkaa ottamalla mukaan Secure Bootit ja Trusted Bootit, mutta tämä riittääköön…!  :o
pöytäkone 1, kannettavat 1–3: Debian GNU/Linux 12; pöytäkone 2: openSUSE Tumbleweed; NUC: openSUSE Leap 15.5; RPi 1: FreeBSD 14-RELEASE; RPi 2: LibreELEC 11

epiphone

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 1067
    • Profiili
Vs: Montako ”käynnistystapaa” PC:lle lopulta on?
« Vastaus #1 : 18.12.22 - klo:14.24 »
Minun mielestä ainakin kohdat 1. ja 3. pitävät paikkansa.

Kohta 2. kuulostaa kummalliselta, toisaalta minä en käytä Windowsia.
Kahvi on väkevin juomani

SuperOscar

  • Käyttäjä
  • Viestejä: 4000
  • Ocatarinetabellatsumtsum!
    • Profiili
    • Legisign.org
Vs: Montako ”käynnistystapaa” PC:lle lopulta on?
« Vastaus #2 : 18.12.22 - klo:14.43 »
Kohta 2. kuulostaa kummalliselta, toisaalta minä en käytä Windowsia.

Itse asiassa juuri tänä vuonna asensin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen Windowsin (Win10) yhdelle koneelleni, ja se toimi ihan hyvin 3-tavalla. Tosin koska saatoin antaa Windowsille kokonaisen oman levyn ja antaa sen osioida itse itsensä, se loi sinne neljä osiota: ”Windows recovery”, ”EFI system” (vaikka siis toisella levyllä oli jo vastaava), ”MS reserved” sekä C:-aseman.
pöytäkone 1, kannettavat 1–3: Debian GNU/Linux 12; pöytäkone 2: openSUSE Tumbleweed; NUC: openSUSE Leap 15.5; RPi 1: FreeBSD 14-RELEASE; RPi 2: LibreELEC 11