Mikä on hyvä varmuuskopiointiohjelma Linuxille? [Ratkaistu]

[kaulahuivi]

Ohjelmia tuntuu olevan pilvin pimein, mutta mikä olisi helpoin, joka osaisi varmuuskopioida myös NTFS-levyille. Välttäisi uudelleenformatoinnin ulkoisissa kovalevyissä.

[jarmala]

Ohjelmia tuntuu olevan pilvin pimein, mutta mikä olisi helpoin, joka osaisi varmuuskopioida myös NTFS-levyille. Välttäisi uudelleenformatoinnin ulkoisissa kovalevyissä.

Täällä minulle suositeltiin rsync:iä, jota olen sitten sen jälkeen käyttänyt. Toimii komentoriviltä, mutta ei se haittaa, koska komennon voi aina uudestaan kaivaa komentopinosta takaisin käyttöön.

Koodia: [Valitse]

rsync -a -vv --stats --dry-run --log-file=/home/user/rsync-logfile /home/user /media/user/varakopio
Tuossa siis varakopiolevy on mountattu hakemistoon /media/user/varakopio, jonne kopioidaan hakemisto /home/user ja sen sisältö mukaan lukien kaikki alihakemistot. Käyttäjän user tilalle toki kirjoitetaan oma käyttäjätunnus. Komento pitää virittää oman hakemistorakenteen mukaan ja sitä voi kokeilla aluksi parametrin --dry-run kanssa, jolloin ohjelma näyttää, mitä tekisi, mutta ei oikeasti tee mitään. Sitten, kun tulos alkaa näyttää oikeanlaiselta, poistaa --dry-run:n komennosta ja antaa mennä...

[Ganymedes]

Ohjelmia tuntuu olevan pilvin pimein, mutta mikä olisi helpoin, joka osaisi varmuuskopioida myös NTFS-levyille. Välttäisi uudelleenformatoinnin ulkoisissa kovalevyissä.

Täällä minulle suositeltiin rsync:iä, jota olen sitten sen jälkeen käyttänyt. Toimii komentoriviltä, mutta ei se haittaa, koska komennon voi aina uudestaan kaivaa komentopinosta takaisin käyttöön.

Koodia: [Valitse]

rsync -a -vv --stats --dry-run --log-file=/home/user/rsync-logfile /home/user /media/user/varakopio
Tuossa siis varakopiolevy on mountattu hakemistoon /media/user/varakopio, jonne kopioidaan hakemisto /home/user ja sen sisältö mukaan lukien kaikki alihakemistot. Käyttäjän user tilalle toki kirjoitetaan oma käyttäjätunnus. Komento pitää virittää oman hakemistorakenteen mukaan ja sitä voi kokeilla aluksi parametrin --dry-run kanssa, jolloin ohjelma näyttää, mitä tekisi, mutta ei oikeasti tee mitään. Sitten, kun tulos alkaa näyttää oikeanlaiselta, poistaa --dry-run:n komennosta ja antaa mennä...

Ilman muuta näin. Seuraavassa vielä työnkulkuun liittyvää lisäselvennystä:

1.
Kun tiedostoja on paljon, pitää käyttää "mirror"- toimintoa, koska:
- uudet varmuuskopioinnit kestävät sietämättömän kauan ja levytilaa kuluu
- jos et tee "mirror", vaan kopioit vain päälle, esimerkiksi uudelleennimeäminen ja hakemistojärjestelyt jättävät kohteeseen kaikki vanhatkin. Tällöin backupin sisältö muuttuu hyvin vaikeasti tulkittavaksi.

2.
Kun liität komentoon "mirror" -toiminnon, niin pitää olla !00% varma, että kohde on oikein. Muussa tapauksessa kohteesta tuhotaan lähes kaikki, koska siellä ei ole sitä mitä lähteessä on.

Näinollen mirror-käyttö soveltuu parhaiten scriptien kanssa, koska niissä satunnaisia käyttäjävirheitä ei pääse tapahtumaan.


3.
Jos käytät pelkkää mirror-tapaa, niin backup ei ole luotettava kaikissa tilanteissa.

Tämä johtuu siitä, että lähteessä olevat ongelmat kopioituvat myös backuppiin, jolloin sinulla ei itse asiassa ole mitään korjausta ongelmaan.

En tiedä miten todennäköistä tämä on Linuxissa, mutta ntfs-järjestelmästä päätelleen sinulla on Windows jossakin. Tietyt haittaohjelmat alkavat tuhota tiedostoja pikkuhiljaa, jolloin tiedostojen tuhoamista ei voi huomata helposti. Mirror-tavalla, vaurioitetut tiedostot kopioituvat varmuuskopioon tekemällä varmuuskopioista virattoman.

On toki muitakin syitä kuin haittaohjelmat seuraavalle suositukselle ...

... tee backup kaikista tiedostoista säännöllisin väliajoin ja vie backup "johonkin toiseen palo-osastoon" turvaan. Tällöin pisin välin työlle, joka menee hukkaan täydellisen tuhon käydessä, on edellä mainittu väliaika.

Näitä periaatteita osaat varmaan varioida niin, että ne soveltuvat omaan käyttöösi.

[kaulahuivi]

Erittäin hyvin perusteltuja ja selkeitä vastauksia! Kiitos tuhannesti! On vain NTFS-kovalevyjä.

[Squirrel]

Mihin päädyit? Itsellä käytössä verkkokovalevy johon datan tallennan, levyt peilattu raid-1:lla ja siinä on Synologin oma backup-softa, jolla backuppaan kaikki kerta viikkoon usb-kovalevylle.  Toki kaikki käyttis ja ohjelmat joudun asentaa tuhon sattuessa uudestaan, kun ne ei ole peilattu. Tosin voi olla että vaikka olisikin käyttis jne. backupattu asentaisin sen silti uudestaan.

[nm]

Ubuntun ja GNOME-työpöydän vakio-varmuuskopiointisovellus Déjà Dup on myös ihan validi vaihtoehto, joka tukee hyvin NTFS:ää kohdelevynä. Sillä saa automatisoidusti inkrementaaliset varmuuskopiot, jolloin käytettävissä on sarja varmuuskopioita pidemmältä ajanjaksolta, mutta levytilaa ei turhaan kulu identtisenä säilyneen datan tallentamiseen. Tiedostojen vanhojen versioiden palauttaminen onnistuu suoraan tiedostoselaimen kautta.

Déjà Dupin käyttöä:
https://vitux.com/how-to-backup-files-with-duplicity-on-ubuntu/
https://www.howtogeek.com/108869/how-to-back-up-ubuntu-the-easy-way-with-dj-dup/

Tai jos graafinen käyttöliittymä epäilyttää, alla oleva Duplicity toimii näppärästi komentorivillä.

[Eeriikki]

Mites toi kloonaus x-levylle ?
Eikös se ole varma, jos jotakin tapahtuu, niin x- levy vaihdetaan koneeseen ?

[Postimies]

Mites toi kloonaus x-levylle ?
Eikös se ole varma, jos jotakin tapahtuu, niin x- levy vaihdetaan koneeseen ?

Kloonaus ihan hyvä systeemin kopiointiin. Voi myös tehdä pakatun levykuvan, mutta palautus pitää tehdä suunnilleen samanlaiselle levylle.

Ntfs-levylle tekisin varmuuskopion ihan Déjà Dupilla tai vaikka dar-ohjelmalla. Näin tiedostojen oikeudet ja aikaleimat säilyy. Itse tykkään varmuuskopioida koko systeemin. Pieni SSD-levy kopioituu melko nopeasti. Vanhin systeemini on jotain vuodelta 2013. Kone ja levyt toki vaihtuneet välillä.

[Pendeli]

En ole aikoihin käyttänyt DejaDupia mutta silloin kun käytin, niin häiritsi se, että en saanut inkrementaalista kopiointia toimimaan niin kuin pitäisi. Ohjelma aloitti aina uuden varmuuskopioinnin teon alusta alkaen aivan kuin uutena ja kesti tietysti kauan.

Se alkoi syödä levytilaa ja sitten hylkäsin koko ohjelman.

En tiedä mistä ongelma johtui. Asetuksethan on selkeät eikä liikaa vaihtoehtoja edes ole.

[AimoE]

Kannattaa kokeilla Duplicatia. Se on beta-vaiheessa ja asennusohjeita saa hakemalla hakea, mutta sen edistymistä kannattaa seurata. Itse tykästyin siihen että voin määritellä eri tiedostojoukoille erilaiset varmuuskopiointiaikataulut ja muut asetukset ja siihen että Duplicati ei turhaan yritä kompressoida tiedostoja jotka on jo kompressoitu. Huono puoli on se että Duplicati toimii Monon varassa. Focal-päivityksen jälkeen en ole sitä viitsinyt konffata käyttöön, mutta odotan silti että se joskus valmistu julkaisukuntoon. Yhtään tiedostoa en ole Duplicatin takia menettänyt.

[kaulahuivi]

Mihin päädyit? Itsellä käytössä verkkokovalevy johon datan tallennan, levyt peilattu raid-1:lla ja siinä on Synologin oma backup-softa, jolla backuppaan kaikki kerta viikkoon usb-kovalevylle.  Toki kaikki käyttis ja ohjelmat joudun asentaa tuhon sattuessa uudestaan, kun ne ei ole peilattu. Tosin voi olla että vaikka olisikin käyttis jne. backupattu asentaisin sen silti uudestaan.

Kansioiden kopiointi tiedostoselaimella ja Ubuntussa oleva Deja Dup. Mokasin jotenkin rsyncilla, mutta opettelen sitä vielä. Teen vielä vertailuja.

[Synaptic]

Teen bash-skriptejä, jossa on rsync-käskyjä, jotka ovat tyypiltään tällaisia:

Koodia: [Valitse]

rsync -avh --delete --backup --backup-dir="<varmistuksen_osoite>_$(date +%Y-%m-%d)" <mistä_kopioidaan> <mihin_kopioidaan>
Näillä peilaan kansioita kovalevyltä toiselle. Muuttuneiden tiedostojen vanhat versiot ja poistetut tiedostot siirtyvät kohdelevyllä erilliseen varmistuskansioon, joka saa peräänsä poistopäivämäärän, niin ei satu poistoissa vahinkoja ja on muutenkin katumisvaraa. Aika-ajoin poistan käsin vanhoja varmistuksia.

Omissa käsissä toi on ollut toimiva ratkaisu ja hyvin helppokäyttöinen. Teen sen aina kun olen jotain olennaista uutta laittanut koneelle eli eka datan peilaus vähintään kerran päivässä. Halutessaan voi laittaa myös cronjobiksi, mutta omalla kohdalla sellaiselle ei ole tarvetta.

Kaikesta on 3-4 erillistä kopiota kahdessa eri osoitteessa.

Mulla on bash-skriptissä myös muuta kuten automaattista tiedostojen siirtoa, arkistointia ja tiettyjen kansioiden tiedostojen listaamista tekstitiedostoihin.

[Ganymedes]

Teen bash-skriptejä, jossa on rsync-käskyjä, jotka ovat tyypiltään tällaisia:

Koodia: [Valitse]

rsync -avh --delete --backup --backup-dir="<varmistuksen_osoite>_$(date +%Y-%m-%d)" <mistä_kopioidaan> <mihin_kopioidaan>
Näillä peilaan kansioita kovalevyltä toiselle. Muuttuneiden tiedostojen vanhat versiot ja poistetut tiedostot siirtyvät kohdelevyllä erilliseen varmistuskansioon, joka saa peräänsä poistopäivämäärän, niin ei satu poistoissa vahinkoja ja on muutenkin katumisvaraa. Aika-ajoin poistan käsin vanhoja varmistuksia.

Omissa käsissä toi on ollut toimiva ratkaisu ja hyvin helppokäyttöinen. Teen sen aina kun olen jotain olennaista uutta laittanut koneelle eli eka datan peilaus vähintään kerran päivässä. Halutessaan voi laittaa myös cronjobiksi, mutta omalla kohdalla sellaiselle ei ole tarvetta.

Kaikesta on 3-4 erillistä kopiota kahdessa eri osoitteessa.

Mulla on bash-skriptissä myös muuta kuten automaattista tiedostojen siirtoa, arkistointia ja tiettyjen kansioiden tiedostojen listaamista tekstitiedostoihin.

Niinpä.

Scriptitys on minullakin ollut se ykköstapa, koska sillä voi tehdä juuri sen mitä tarvitsee. Yksinkertaisessa tavassa riittää vain yksi rivi, eikä senkään tarvitse olla monimutkaista. Nettoaika backupin tekemiseen on tässä systeemissä n. 1 s, bruttoaika vain odottelua, että valmistuu, mutta inkrementaalinen kopiointi on suhteessa nopeaa.