USB-kiintolevyt käyttävät
USB mass storage device class -protokollia, jotka ovat standardoitu ja hyvin tuettuna Linuxissa. Siksi ulkoisten levyjen käyttämiseen ei tarvita laitekohtaisia ajureita, vaan käytännössä kaikki USB-kiintolevyt toimivat Linuxissa suoraan. Valmistajalle riittäisi ilmoittaa, että levy on UMS-yhteensopiva, jolloin kaikki Linux-jakelut tukevat sitä automaattisesti.
Linux-jakelut osaavat yleensä lukea ja kirjoittaa
NTFS ja
FAT tiedostojärjestelmiä, jotka ovat Microsoftin kehittämiä ja melkein ainoita Windowsin tukemia. Jos käytät levyä vain Linuxissa, voit alustaa sen myös johonkin
Linuxin tiedostojärjestelmään kuten ext4 (yleisin), xfs tai btrfs (tai johonkin muuhun, koska noita on paljon). Käytännössä ext4 tai xfs on varma valinta.
FAT-tiedostojärjestelmä rajoittaa tiedostojen maksimikoon neljään gigatavuun (4 GB) eikä tue
Unixin tiedostojen oikeuksia. NTFS ei tue myöskään kyseisiä oikeuksia. Ulkoisen levyn tapauksessa tämä ei yleensä haittaa, koska tuo ei estä lukemasta tiedostoja, jos levy siirretään toiseen koneeseen tai voidaan muuten käyttää root-käyttäjää. Windows tukee myös
UDF-tiedostojärjestelmää ja Linuxissa siinäkään ei käytetä tiedostojen oikeuksia, joten sekin saattaa olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, mikäli on tarvetta käyttää levyä muissa järjestelmissä ja NTFS tai FAT ei ole vaihtoehto (tosin UDF on optisten levyjen formaatti, joten voi olla
ettei se käytännössä toimi yhtä hyvin kiintolevyillä).
Ja nm ehti jo vastata, koska kirjoitin tätä niin pitkään, mutta laitanpa silti. Tässä on vähän linkkejä Linux.fi:n wikiin ja Wikipediaan, mikäli aihe kiinnostaa.