LAN ja NFS

[tmv]

1) Saadakseen NFS.n toimimaan, pitääkö tässä olla perustana toimiva lähiverkko?

2) Joka tapauksessa, miten saadaan lähiverkko toimimaan kytkimen kautta kun koneet ovat kytkettynä RJ-45 kaapeleilla.

Onko tiedostojen /etc/network/interfaces ja /etc/hosts muokkaaminen tässä eteenpäin vievä toimenpide? Mitä muuta olisi huomioon otettavana?

#################

Aloita sieltä reitittimestä: ovatko kaikki koneet samassa verkossa.
Eli ip-osoitteiden kolme ensimmäistä osaa samoja, esimerkiksi 192.168.0. tai mahdollisesti 10.0.0.

Miten asiaa voi tutkia tarkemmin, ovatko koneet samassa verkossa?

Täällä on kaksi konetta samassa reitittimessä. Ja taloyhtiön puolesta on joka huoneessa oma rj45-pistoke.

Jos kokeilen pingata 192.168.0.0 antaa ping vastauksen sekä 192.168.0.1 antaa vastauksen. Myös vaikka toinen kone ei ole päällä.

Mistä 192.168.0.x osoite tulee?

Kaksi mahdollisuutta:
Konekohtainen osoite on määritetty manuaalisesti tai se tulee dhcp-palvelimelta.
Jos dhcp niin melko varmasti ovat samassa verkossa, "kaksi konetta samassa reitittimessä".

Mutta tuo 192.168.0.0 on ainakin minulla ns. broadcast -osoite, kun koetan pingata siihen niin saan vastauksen:
Do you want to ping broadcast? Then -b
Tuon lipun antamalla saan vastauksetkin.

Yleensä luotan tuohon pingiin, siis siinä mielessä että kone on kuulolla ja elossa.
Seuraavaksi koetan ssh-yhteyttä.  Mutta sen demoni on (yleensä) käynnistettävä erikseen, oletusasetuksilla harvoin käynnissä.

[nm]

1) Saadakseen NFS.n toimimaan, pitääkö tässä olla perustana toimiva lähiverkko?

Kyllä. Molempien koneiden pitää olla samassa verkkoalueessa, mielellään palomuurin takana, jos lähiverkko on yhdistetty Internetiin. Vastapuolen pitää vastata pingiin.

2) Joka tapauksessa, miten saadaan lähiverkko toimimaan kytkimen kautta kun koneet ovat kytkettynä RJ-45 kaapeleilla.

Onko tiedostojen /etc/network/interfaces ja /etc/hosts muokkaaminen tässä eteenpäin vievä toimenpide? Mitä muuta olisi huomioon otettavana?

Jos koneet on liitetty suoraan toisiinsa Ethernetillä, joka on aina kytkettynä, eikä kummassakaan koneessa ole langattomia nettiyhteyksiä, voit määritellä asetukset melko kivuttomasti noissa perinteisissä tiedostoissa. Työpöytäkoneissa/läppäreissä suositeltavampaa olisi kuitenkin tehdä asetukset NetworkManagerin kautta, työpöydän verkkoasetuksissa. Erityisen järkevää se on silloin, jos jompikumpi tai molemmat koneista on kytketty langattomasti nettiin. Manuaalisia asetuksia varten voit siis luoda uuden Ethernet-yhteyden ja määrittää koneille staattiset IP-osoitteet samasta verkkoalueesta. Säädöt tehdään välilehdellä IPv4-asetukset, jossa valitaan ensin menetelmäksi Manuaalinen. Lisää esim. osoite 192.168.1.5 verkkopeitteellä 255.255.255.0. Yhdyskäytävän voi jättää tyhjäksi, jos lähiverkosta ei ole pääsyä muualle.


Huomattavasti yleisempi tilanne on kuitenkin se, että verkossa on kotireititin/NAT-boksi, jonka kautta nettiyhteys jaetaan koneille. Silloin asetukset hoituvat automaattisesti DHCP:llä ja verkko on valmis, kun kytket kaapelit tai konfiguroit wlan-yhteydet. Ilmeisesti sinullakin on näin. Tässä tapauksessa ei tarvitse muuttaa verkkoasetuksia tietokoneiden puolella, mutta NFS:n kannalta olisi hyvä määrittää koneille staattiset IP-osoitteet reitittimen asetuksilla. Tällöin koneen verkkokortin pysyvä MAC-tunniste määrää, minkä IP-osoitteen kone saa pyytäessään sitä reitittimeltä DHCP:llä. Sitten voi ryhtyä tekemään NFS-asetuksia.

NFS toimii parhaiten, kun palvelinkonetta ei sammuteta ennen kuin asiakaskoneet on sammutettu tai liitokset on irrotettu. Käytännössä se on siis jatkuvasti käynnissä oleviin NAS-palvelimiin sopiva järjestelmä. Jos koneita sammutellaan tai irrotetaan verkosta sattumanvaraisesti, Samba voi olla käytännössä toimivampi ratkaisu.

[SuperOscar]

NFS toimii parhaiten, kun palvelinkonetta ei sammuteta ennen kuin asiakaskoneet on sammutettu tai liitokset on irrotettu. Käytännössä se on siis jatkuvasti käynnissä oleviin NAS-palvelimiin sopiva järjestelmä. Jos koneita sammutellaan tai irrotetaan verkosta sattumanvaraisesti, Samba voi olla käytännössä toimivampi ratkaisu.

Voin karvaasta kokemuksesta sanoa, että nm:n varoitus kannattaa ottaa todesta. Jos yhden koneen (NFS-palvelimen) jokin kansio on jaettuna toiselle (NFS-asiakkaalle) ja palvelin sammuu tai yhteys muuten katkeaa, voi kestää todella kauan ennen kuin asiakas lakkaa yrittämästä. Käytännössä esim. pelkkä asiakkaalta uloskirjautuminen tai asiakkaan sammutus voi jäädä tämän takia jumiin.

Ainoa pieni poikkeus, jonka sääntöön tiedän, on se, että openSUSE tuntuu olevan viritetty niin, että NFS-liitokset katkeavat automaattisesti asiakkaan (useimmiten kannettavan) mennessä virransäästötilaan, jolloin mainittua ongelmaa ei tule, vaikka virtakatkoksen takia liitokset ovat herätessä väkisinkin katkenneet.

Sinänsä NFS on helppo panna pystyyn kolmella askelella:

• asenna NFS-palvelin sille koneelle, jonka kansioita haluat jakaa
• kirjoita palvelinkoneelle oikeanmuotoinen /etc/exports ja potkaise NFS-palvelin käyntiin (tai käynnistä se uudelleen); tämä onnistuu systemd-järjestelmissä komennolla ”sudo systemctl restart nfs.service” (mutta nimi voi olla nfs-server tai jotain muuta)
• lisää jaot asiakaskoneen tiedostoon /etc/fstab ja anna asianmukaiset mount-komennot (tai ”sudo mount -a”).

[tmv]

Huomattavasti yleisempi tilanne on kuitenkin se, että verkossa on kotireititin/NAT-boksi, jonka kautta nettiyhteys jaetaan koneille. Silloin asetukset hoituvat automaattisesti DHCP:llä ja verkko on valmis, kun kytket kaapelit tai konfiguroit wlan-yhteydet. Ilmeisesti sinullakin on näin. Tässä tapauksessa ei tarvitse muuttaa verkkoasetuksia tietokoneiden puolella, mutta NFS:n kannalta olisi hyvä määrittää koneille staattiset IP-osoitteet reitittimen asetuksilla. Tällöin koneen verkkokortin pysyvä MAC-tunniste määrää, minkä IP-osoitteen kone saa pyytäessään sitä reitittimeltä DHCP:llä. Sitten voi ryhtyä tekemään NFS-asetuksia.

NFS toimii parhaiten, kun palvelinkonetta ei sammuteta ennen kuin asiakaskoneet on sammutettu tai liitokset on irrotettu. Käytännössä se on siis jatkuvasti käynnissä oleviin NAS-palvelimiin sopiva järjestelmä. Jos koneita sammutellaan tai irrotetaan verkosta sattumanvaraisesti, Samba voi olla käytännössä toimivampi ratkaisu.

Koskan olen noviisi asiassa, kertaan vielä verkkolaitteiston fyysisen osuuden:

Sähkökaappiin yhdistyy eri huoneiden RJ-45 verkkokaapelit, josta ne johdetaan kytkimen( 8-porttinen tekComm-808AX) kautta internettiin. Koneita on nyt kaksi. Määrittelin molemmille koneille oman ip:n /etc/network/interfaces tiedostoon, sekä /etc/hosts tiedostoon koneiden nimet ja ip-osoitteet.

kone 1(gamma):

Koodia: [Valitse]

ifconfig -a

enp2s0:0  Link encap:Ethernet  HWaddr 00:1d:60:ea:89:69 
          inet addr:192.168.0.1  Bcast:192.168.0.255  Mask:255.255.255.0
          UP BROADCAST RUNNING MULTICAST  MTU:1500  Metric:1
          Interrupt:17
kone 2(delta):

Koodia: [Valitse]

ifconfig -a

 eth0:0    Link encap:Ethernet  HWaddr 00:04:61:7c:09:76 
          inet addr:192.168.0.2  Bcast:192.168.0.255  Mask:255.255.255.0
          UP BROADCAST RUNNING MULTICAST  MTU:1500  Metric:1

Onko yllä suoritetut toimenpiteet oikeellisia lähiverkon pystyttämistä varten?

2 koneesta kun pingaan 1 konetta, ilmoittaa ping:

Koodia: [Valitse]

From delta (192.168.0.2) icmp_seq=1 Destination Host Unreachable
- 1kone taas pingailee 192.168.0.x osotteita vaikka kuinka.
- 2koneessa on ssh-palvelin, mutta yhteys ei muodostu lähiverkon kautta.

[nm]

Sähkökaappiin yhdistyy eri huoneiden RJ-45 verkkokaapelit, josta ne johdetaan kytkimen( 8-porttinen tekComm-808AX) kautta internettiin.

Jos tässä välissä ei ole NAT-reititintä/palomuuria vaan ainoastaan tuo kytkin, olet kytkenyt koneesi suoraan Internet-palveluntarjoajan verkkoon ja normaali käytäntö olisi, että koneet saavat IP-osoitteensa ja nimipalvelinasetukset palveluntarjoajan DHCP-palvelimelta. Tällöin koneille ei periaatteessa pitäisi asettaa staattisia osoitteita, koska ne saattavat törmätä palveluntarjoajan verkossa olevien muiden koneiden kanssa. Lisäksi tässä kytkennässä jokaisella koneella on oltava oma palomuurinsa, eikä NFS:n tai etenkään Samban käyttö onnistu sittenkään täysin turvallisesti.

Oikeaoppisesti Internetin ja oman lähiverkon väliin pitää laittaa NAT-reititin/palomuuri. Käytännössä useimmissa kotitalouksissa on reitittimenä ja palomuurina toimiva wlan-tukiasema, joka kytketään nettiin ja johon liitetään kaikki lähiverkon koneet ja laitteet joko Ethernetillä tai langattomasti.

Vihkiytynyt Linux-harrastaja valitsee sellaisen tukiaseman, johon voi asentaa OpenWRT:n tai vastaavan jakelun. Jos langattomalle verkolle ei ole tarvetta, saman asian ajaa mikä tahansa tietokone, jossa on kaksi Ethernet-porttia:

Koodia: [Valitse]

Internet ---(eth0) Linux/BSD-palomuurikone (eth1)--- kytkin --- muut koneet
Sama kone voi sitten toimia vaikkapa levypalvelimena (NFS/Samba).

[tmv]

Vihkiytynyt Linux-harrastaja valitsee sellaisen tukiaseman, johon voi asentaa OpenWRT:n tai vastaavan jakelun. Jos langattomalle verkolle ei ole tarvetta, saman asian ajaa mikä tahansa tietokone, jossa on kaksi Ethernet-porttia:

Koodia: [Valitse]

Internet ---(eth0) Linux/BSD-palomuurikone (eth1)--- kytkin --- muut koneet
Sama kone voi sitten toimia vaikkapa levypalvelimena (NFS/Samba).

Noniin. Arvelinkin, että tässä on jotain sellaista mitä en ole osannut ottaa huomioon. Mutta saatoinpa silti toivoa, että asia kävisi näinkin yksinkertaisesti toteen. Toisaalta harrastuksen opettavaisen puolen nimissä on myös sanottava, että hyvä näin.

Kuitenkin, palomuurikoneeksi riittänee Raspberry Pi ja siihen mahdollisesti vielä Samba, kokonsa ja sähkönkulutuksen puolesta. Toisaalta jos en ole käsittänyt asioita toistamiseen väärin, on tähän tarkoitukseen myös olemassa rautamallisia palomuureja?

[Tomin]

Kuitenkin, palomuurikoneeksi riittänee Raspberry Pi ja siihen mahdollisesti vielä Samba, kokonsa ja sähkönkulutuksen puolesta.

Kyllähän sitä voi käyttää, mutta RPi on todella huono valinta suorituskyvyn kannalta. Lähiverkko on USB 2.0:n yli eli se ei ole kovin nopea ja koska pakettien ohjailut tehdään hitaalla suorittimella, niin voi olla että sekin rajoittaa.

Toisaalta jos en ole käsittänyt asioita toistamiseen väärin, on tähän tarkoitukseen myös olemassa rautamallisia palomuureja?

Onhan niitä. Jos haluat nimenomaan palomuuriksi tarkoitetun hyvin säädettävissä olevan laitteen, niin ne taitaa olla aika hintavia, mutta yleensä tässä käytetään jotain reititintä, joka osaa NAT:n. Ne eivät ole hyvin kalliita (edullisimmat noin 50 € vähän molemmin puolin). Yleensä sellaisessa tulee WLAN mukana ja sitä voi sitten käyttää tai olla käyttämättä. Jos laitteeseen saa OpenWRT:n tai vastaavan, niin sillä voi yleensä odottaa olevan runsaasti elinvuosia ohjelmiston puolesta.

Siis se mitä nimenomaan tarvitset on reititin lähiverkon ja Internetin väliin.

[tmv]

Eli tämä kävikin reitittimellä sangen yksinkertaisesti. Piuhat vaan kiinni ja lähiverkko oli valmis. Sambakin pikaisesti katsottuna näyttää toimivan. Ei tämä näin helppoa voi olla. Pitänee vielä tutustua laitteen firewall ominaisuuksiin, jos se on oletuksena seula.

Ostin käytettynä D-link 524:n, vähän vanhempi malli siis. Ajattelin etten tarvitse eri ominaisuuksia mistä en tiedä mitään. OpenWRT näyttäis siltii menevän sisään kuten suositeltua. Pettymys tosin tuli siitä kun katsoin kuvista, että laite on metallikuorissa, mutta muoviahan ne lopulta olikin. Samantyylinen ilmiö kun ostaa kaupasta ruisleipää ja kotona huomaa, että siinä on ~30% vehnää.

[Tomin]

Eli tämä kävikin reitittimellä sangen yksinkertaisesti. Piuhat vaan kiinni ja lähiverkko oli valmis. Sambakin pikaisesti katsottuna näyttää toimivan. Ei tämä näin helppoa voi olla. Pitänee vielä tutustua laitteen firewall ominaisuuksiin jos se on oletuksena jossain seula asennossa.

Juu, kyllä sillä lähiverkon suurin piirtein noin helposti yleensäkin saa. Toki ne kiinteät osoitteet saatat haluta vielä laittaa.

Pettymys tosin tuli siitä, kun katsoin kuvista että laite on metallikuorissa, mutta muoviahan ne lopulta olikin. Saman tyylinen ilmiö kun ostaa kaupasta ruisleipää ja kotona huomaa, että siinä on ~30% vehnää.

Enpä muista milloin olisin nähnyt metallikuorisia kuluttajalaitteita. Ammattilaisvehkeet sitten erikseen.

[tmv]

Enpä muista milloin olisin nähnyt metallikuorisia kuluttajalaitteita. Ammattilaisvehkeet sitten erikseen.

Edellinen TekCommin switchi oli metallikuorissa.
Sitä ennen oli käytössä CentreComin hubi http://www.bcot1.com/P1010006d.jpg Siinä on tyyliä. Pituttaa näppiksen verran.

[nm]

Pitänee vielä tutustua laitteen firewall ominaisuuksiin, jos se on oletuksena seula.

Ostin käytettynä D-link 524:n, vähän vanhempi malli siis.

Tietotuvapäivitykset jäävät näissä kaupallisissa värkeissä aina jossain vaiheessa uupumaan kokonaan. Tuo D-Link 524 on jo niin vanha, että OpenWRT:tä kannattaa tosissaan harkita.

Varmista ainakin heti aluksi, että uusin firmware on käytössä. Muuten laite ei suojaa hyökkäyksiltä, vaikka palomuuri estäisi kaiken liikenteen, koska vanhemmissa firmisversioissa on tunnettu takaportti:
http://it.slashdot.org/story/13/10/14/0120221/d-link-router-backdoor-vulnerability-allows-full-access-to-settings


Lisäys: Huomasin, että OpenWRT:ssä ei taida olla tukea millekään DI-524:n versiolle. Vain ADSL-liitännällä varustettu DSL-524T on tuettu.

[tmv]

Tietotuvapäivitykset jäävät näissä kaupallisissa värkeissä aina jossain vaiheessa uupumaan kokonaan. Tuo D-Link 524 on jo niin vanha, että OpenWRT:tä kannattaa tosissaan harkita.

Varmista ainakin heti aluksi, että uusin firmware on käytössä. Muuten laite ei suojaa hyökkäyksiltä, vaikka palomuuri estäisi kaiken liikenteen, koska vanhemmissa firmisversioissa on tunnettu takaportti:
http://it.slashdot.org/story/13/10/14/0120221/d-link-router-backdoor-vulnerability-allows-full-access-to-settings


Lisäys: Huomasin, että OpenWRT:ssä ei taida olla tukea millekään DI-524:n versiolle. Vain ADSL-liitännällä varustettu DSL-524T on tuettu.

Joo. Tuli ostettua rupu. Katsoin vielä väärin, että OpenWRT olisi tuettuna, mutta eihän se ole: https://wiki.openwrt.org/toh/hwdata/d-link/d-link_di-524_d

Näissä ei taida olla olemassa kuin kaupallisia värkkejä. Jatketaan silti vielä aihetta lähiverkon ja reitittimien parissa. Linksyssin - ainakin useimmissa reitittimissä jo tehtaalta tullessaan näyttäisi olevan sulautettu linux, mikä on varmasti hyvä pohja mm. OpenWRT:lle. Ilmeisesti mm. tämä merkki voisi olla parempi, mikäli pitäytyy vanhemmissa malleissa ja muutenkin jos ei syystä tai toisesta haluaisia 5-6 vuoden päästä olla ostamassa uutta reititintä valmistajan firmware tuen päätyttyä.

Mikäli ymmärsin oikein on OpenWRT myöskin sulautettu linux ja päivittyvä. Kun taas itse reittimen rajoittuneen suorintakyvyn vuoksi, ei sillä ihan mitä tahansa voi tehdä jos vertaa pöytäkoneeseen ja sen käyttöön. Tästä pääsenkin taas Raspin käyttöön reitittimenä ja sen nopeuteen, kiinostaisi tietää onko kenelläkään kokemusta tästä? Löysin aiheesta tämän linkin: http://qcktech.blogspot.fi/2012/08/raspberry-pi-as-router.html Linkin sisältämän videon mukaan, ei nopeus tästä kärsisi ns. suoralla paahdolla ainakaan. Voisiko olla, jos lähiverkko ei sisällä montaa konetta ja niistäkin olisi varsinaisessa käytössä yksi yhteys kerrallaan, ei nopeudessa olisi havaittavissa ainakaan suurta eroa?

[Tomin]

Tietotuvapäivitykset jäävät näissä kaupallisissa värkeissä aina jossain vaiheessa uupumaan kokonaan. Tuo D-Link 524 on jo niin vanha, että OpenWRT:tä kannattaa tosissaan harkita.

Varmista ainakin heti aluksi, että uusin firmware on käytössä. Muuten laite ei suojaa hyökkäyksiltä, vaikka palomuuri estäisi kaiken liikenteen, koska vanhemmissa firmisversioissa on tunnettu takaportti:
http://it.slashdot.org/story/13/10/14/0120221/d-link-router-backdoor-vulnerability-allows-full-access-to-settings


Lisäys: Huomasin, että OpenWRT:ssä ei taida olla tukea millekään DI-524:n versiolle. Vain ADSL-liitännällä varustettu DSL-524T on tuettu.

Joo. Tuli ostettua rupu. Katsoin vielä väärin, että OpenWRT olisi tuettuna, mutta eihän se ole: https://wiki.openwrt.org/toh/hwdata/d-link/d-link_di-524_d

Näissä ei taida olla olemassa kuin kaupallisia värkkejä. Jatketaan silti vielä aihetta lähiverkon ja reitittimien parissa. Linksyssin - ainakin useimmissa reitittimissä jo tehtaalta tullessaan näyttäisi olevan sulautettu linux, mikä on varmasti hyvä pohja mm. OpenWRT:lle. Ilmeisesti mm. tämä merkki voisi olla parempi, mikäli pitäytyy vanhemmissa malleissa ja muutenkin jos ei syystä tai toisesta haluaisia 5-6 vuoden päästä olla ostamassa uutta reititintä valmistajan firmware tuen päätyttyä.

Katsoin vielä DD-WRT:n tietokannasta, että kuulemma on liian vähän Flash-tilaa, jotta tuohon voisi avoimen firmwaren laittaa (tai pitäisi olla joku karsittu versio).
http://dd-wrt.com/site/support/router-database (hae mallilla)

Mikäli ymmärsin oikein on OpenWRT myöskin sulautettu linux ja päivittyvä. Kun taas itse reittimen rajoittuneen suorintakyvyn vuoksi, ei sillä ihan mitä tahansa voi tehdä jos vertaa pöytäkoneeseen ja sen käyttöön. Tästä pääsenkin taas Raspin käyttöön reitittimenä ja sen nopeuteen, kiinostaisi tietää onko kenelläkään kokemusta tästä? Löysin aiheesta tämän linkin: http://qcktech.blogspot.fi/2012/08/raspberry-pi-as-router.html Linkin sisältämän videon mukaan, ei nopeus tästä kärsisi ns. suoralla paahdolla ainakaan. Voisiko olla, jos lähiverkko ei sisällä montaa konetta ja niistäkin olisi varsinaisessa käytössä yksi yhteys kerrallaan, ei nopeudessa olisi havaittavissa ainakaan suurta eroa?

USB 2.0:n teoreettinen maksimi on 480 Mb/s, mikä on 4,8 kertaa 100 Mb/s Ethernetin nopeus eli teoriassa pitäisi neljälle laitteelle riittää nopeuden. Käytännössähän tuohon ei päästä, mutta varmaankin riittää kahdelle tai kolmelle verkkokortille täysi kaista. Gigabittisestä (1 Gb/s tai 1000 Gb/s) lähiverkosta tuolla ei voi edes haaveilla.

Laittamassasi linkissä ei näytä olevan mitään nopeustestejä, mutta sellainen olisi helppo järjestää, jos lähiverkko olisi pystyssä. Kopioi vain jonkin ison tiedoston vaikka HTTP:llä (tai FTP:llä), niin näkee melko helposti tuon suorituskyvyn. Raspberryn suurin pullonkaula on vain 700 MHz (kellotettuna voi olla noin 1 GHz eli 1000 MHz) ARM11-suoritin, joka ei tosiaan hirveän nopea ole. Vaikea sanoa näin kylmiltään minkä verran se rajoittaa, mutta voi olla aika isokin vaikutus.

Löysin kuitenkin tämmöisen:
http://www.deckle.co.uk/blog/using-a-raspberry-pi-as-a-super-fast-broadband-router-performance/

Machine A to Machine B
This is the real test, and unfortunately the Pi fails pretty badly here for my usage. Performance varied from about 35Mbit/s to peaks at around 55Mbit/s, and was quite variable.

Eli rajoittaa aika paljon tuota nopeutta (jopa alle puoleen).

Näkyy OpenWRT:n wikissäkin olevan tuosta sivu, mutta siellä ei ole suorituskykytestejä:
https://wiki.openwrt.org/toh/raspberry_pi_foundation/raspberry_pi

Muokkaus: Ja vielä tämmöinen: http://elinux.org/RPi_Performance#Routing
Ilmeisesti vähän lisäsuorituskykyä voisi saada kellottamalla, mutta silti ei riitä tuohon 100 Mb/s nopeuteen.

Muokkaus: Hei, törmäsinpä tämmöiseen. Tässä on sellainen muokattava oma reititin, joka on tehty ajamaan OpenWRT:tä:
http://www.bananapi.com/index.php/component/content/article?layout=edit&id=59
Tuossa on broadcomin kytkin, joten ei ainakaan pitäisi sen takia lähiverkon hidastua, ja suoritinkin on paljon nopeampi kuin Raspberryssä. Mielenkiintoinen laite.