Päivitysten organisointi

[raikka]

Kun Ubuntusta tulee uusi versio asennettavaksi niin se on yleensä mahdollista asentaa joko koko koneelle tai siinä jo olevan järjestelmän tai järjestelmien rinnalle. Olisiko mitenkään mahdollista, että päivitykset olisi organisoitu vaikkapa siten, että jos koneella jo kaksi Ubuntun versiota, niin tarjottaisi uusi versio asennettavaksi joko koko koneelle tai vain siten, että se korvaisi toisen olemassaolevan version uudella versiolla. Jos koneella on vaikkapa versiot 12.04 ja 14.04 niin sitten kun tulee versio 16.04 niin voisi korvata sen 12.04:n versiolla 16.04. Omat tiedot olisi helppo ensin kopioida siitä 12.04:stä talteen siihen 14.04:ään, ei tarvita mitään ulkoisi tallennuslaitteita ja kopiointikin olisi nopeaa. Kaikki käyttäjät eivät hallitse kovalevyn osiointia riittävän hyvin, tämä tapa helpottaisi elämää.
Tuli vaan mieleen.

T. Raikka

[JaniAlander]

En totta puhuen ymmärrä mikä siinä osioinnissa on niin hirveän vaikeaa. Työkalu on graafinen, ja jokseenkin selkeä. Teet kolme osiota, juuren (/), kotiosion (home) ja swapin. Kotiosiolle eniten tilaa, juureen jotain 15-20 gigaa, ja swappi maksimissaan 2 kertaa koneen ram-muistin määrä.
Tämän tempun jälkeen voi sitten käyttiksellä leikkiä mielin määrin ilman, että tarvitsee omien tiedostojensa menetystä pelätä. Kun tulee uudelleenasennuksen paikka käyttää olemassaolevaa osiointia ja käskee alustaa juuriosion. Kotiosio jätetään rauhaan. 

[Storck]

Eikä nykykoneisiin tarvita välttämättä enää swappia ollenkaan.

[JaniAlander]

Juu, joskus voi olla jopa parempi, että jättää sen pois. Käyttis sitten tappaa suosiolla ahneimman prosessin jos muisti loppuu kesken, sen sijaan että hidastuu liki käyttökelvottomaksi.

[raikka]

Ei pointti ole siinä, että osioinnissa sinänsä olisi mitään vaikeaa, mutta kun tulee täysin uusi käyttäjä, niin ei hän osaa osiointia tehdä edes noilla sinänsä selkeillä ohjeilla. Eikä viitsi opetella kun tarvitsee sitä niin harvoin, ehkäpä vain moen vuoden välein. Eikö kannattaisi pyrkiä todelliseen helppokäyttöisyyteen tältäkin osin, jolloin kokematon käyttäjä voisi pitää järjestelmänsä ajan tasalla. Voisi lisätä Ubuntun suosiota! Se joka haluaa osioida itse, tekee sen tietenkin jatkossakin itse. Tuollainen lyhyt selkeä ohje ei riitä aloittelevalle Ubuntun käyttäjälle, tarvitaan todella rautalangasta väännetty yksityiskohtainen ohje. Voi olla, että sellainen on jo olemassakin, en vain ole huomannut, en tosin ole hakenutkaan. On hyvin yleistä, että ne, jotka jonkin asia hallitsevat, eivät mitenkään jaksa selittää helppoakaan asiaa riittävän yksityiskohtaisesti sellaiselle, jolla ei tältä alueelta ole mitään aiempaa tietoa. Olen törmännyt tähän tähän ilmiöön monessa muussakin yhteydessä. Eikö pitäisi kuitenkin yrittää tasoittaa tietä uusille käyttäjille!
Kysymykseni koski siis sitä, voisiko tällaisen tai tämäntapaisen muutoksen tehdä ja olisiko siitä hyötyä vai haittaa?

Terv. Raikka

[qwertyy]

Kysymykseni koski siis sitä, voisiko tällaisen tai tämäntapaisen muutoksen tehdä ja olisiko siitä hyötyä vai haittaa?

Henk.kohtaisesti en kyllä ymmärrä nyt lainkaan, että miten kaksi eri Linux-asennusta voi mitenkään olla käyttäjälle ystävällisempi vaihtoehto??

No itse aiheesta, niin toki kait tuollaisen tunnistus skriptauksen joku voisi aika nopeastikin tehdä asentimeen.

Mutta..

Missään nimessä ei minusta ole normaalitilanne, että käyttäjällä on kaksi Linux-asennusta koneellaan. Varsinkaan aloittelijaystävällisyyden kannalta. Ja itse en näe mainitussa järjestelyssä mitään hyödyllistä. Pahimmillaan voisi kuvitella, että joku käyttäisi vanhaa asennusta esim. jonkinlaisen laitteen ohjaukseen yhteensopivuuden tms. takia ja sitten olisi esim. nettikäyttöä varten uusi tietoturvallisempi asennus. Jos tuollainen tilanne olisi ja varmasti jossain on käytössä, niin tuossa voisi hyvinkin taas tulla potentiaalisia ongelmia käyttäjille.

Enkä kyllä todellakaan siis ymmärrä, että miksi se järjestelmä sitten pitää uudelleen asentaa päivitysten tullessa? Eihän tuo ole kuin päivittää netin kautta suoraan käyttiksestä järjestelmän seuraavaan versioon tai jos ei nettiin pääse, niin periaatteessa pitäisi toimia esim. sekin että poltat asennusmedian ja tuuppat sen työpöydällä koneen sisään. Koneen pitäisi levyn tunnistamisen jälkeen kysyä, että tehdäänkö päivitys uusimpaan versioon asennusmediata. En ole käytännössä kokeillut vuosikausiin, mutta joskus aiemmin ainakin toimi myös noin.

Lyhennettynä. Minusta on juuri käyttäjäystävällistä, että käyttäjän ei tarvitse alkaa tekemään "puhdasta" asennusta, tekemään osiointeja uusiksi, tekemään uusia käyttäjätilejä jne.

*lisäys*
Minusta varmuuskopiointi ei kyllä nykyään ole kynnys edes aloitteleville käyttäjille. Töissä välillä opastelen vähän vanhempia ihmisiä, jotka ei paljoa tietokoneiden kanssa ole värkänneet ja kaikki heistäkin osaa kyllä perus "copy&paste" hommat, vaikka muut toimet välillä tökkisikin. Toisaalta jos päivitykset pelottaa, niin voithan asennuksessa tehdä osion "muumi" ja liittää sen järjestelmään ja tehdä vaikka sinne varmuuskopiot. Ei ne sieltä erikseen luodulta osiolta mihinkään häivy, vaikka jotain menisi pahastikin pieleen. Mutta varoituksen sananen taas paikoillaan. Jos on tärkeää tietoa, niin ne _PITÄÄ_ olla kopioituna _AINA JA POIKKEUKSETTA_ erilliselle medialle jos ne oikeasti haluaa varmasti säilyttää. Jos tuota ei noudata, niin minusta oma häpeä jos torppaa tiedostonsa bittiavaruuteen.

[JaniAlander]

Ei pointti ole siinä, että osioinnissa sinänsä olisi mitään vaikeaa, mutta kun tulee täysin uusi käyttäjä, niin ei hän osaa osiointia tehdä edes noilla sinänsä selkeillä ohjeilla. Eikä viitsi opetella kun tarvitsee sitä niin harvoin, ehkäpä vain moen vuoden välein. Eikö kannattaisi pyrkiä todelliseen helppokäyttöisyyteen tältäkin osin, jolloin kokematon käyttäjä voisi pitää järjestelmänsä ajan tasalla. Voisi lisätä Ubuntun suosiota! Se joka haluaa osioida itse, tekee sen tietenkin jatkossakin itse. Tuollainen lyhyt selkeä ohje ei riitä aloittelevalle Ubuntun käyttäjälle, tarvitaan todella rautalangasta väännetty yksityiskohtainen ohje. Voi olla, että sellainen on jo olemassakin, en vain ole huomannut, en tosin ole hakenutkaan. On hyvin yleistä, että ne, jotka jonkin asia hallitsevat, eivät mitenkään jaksa selittää helppoakaan asiaa riittävän yksityiskohtaisesti sellaiselle, jolla ei tältä alueelta ole mitään aiempaa tietoa. Olen törmännyt tähän tähän ilmiöön monessa muussakin yhteydessä. Eikö pitäisi kuitenkin yrittää tasoittaa tietä uusille käyttäjille!
Kysymykseni koski siis sitä, voisiko tällaisen tai tämäntapaisen muutoksen tehdä ja olisiko siitä hyötyä vai haittaa?

Terv. Raikka

Olettaen, että kovalevytilaa piisaa niin varmaan juu periaatteessa voisi. Se sitten onko moinen parempi vaihtoehto kuin järkevä osiointi on kokonaan toinen juttu. Parempi vaihtoehto olisi, että Ubuntun asennin tekisi ihan oletuksena erillisen home-osion, sen sijaan, että tehdään yksi iso osio.

Sinänsä mitä uusiin käyttäjiin tulee, niin no joskus ne asiat vaan kannattaa opetella. Ja mieluummin niin, ettei niitä opi kantapään kautta. Se osiointityökalu Ubuntun asentimessa on muuten siitä selkeimmästä päästä. Pienellä järjen käytöllä sen idean tajuaa aika nopsasti. Ja kun joka tapauksessa joudut jos Windowsin rinnalle asennat osiontityökalun kanssa tekemisiin, niin eipä sen opettelemisessa mitään menetä.

[raikka]

Otetaanpa vielä yksi esimerkki: Koneessa on Windows 7 ja Linux Mint ja käyttäjä haluaa pitää Windowsin ja asentaa Linux Mintin tilalle Ubuntun. Käyttäjä on eläkeläinen, joka ei ole koskaan osioinut mitään eikä muutenkaan ole kiinnostunut tietotekniikasta. Jos Ubuntun asentimessa olisi vaihtoehdot koko levy, Windowsin tilalle ja Linux Mintin tilalle niin hän ehkä uskaltaisi kokeilla.
Helppokäyttöisyyttä ja käytettävyyttä voi edistää kahdella tavalla: 1) Opetetaan käyttäjä tekemään itse, se edellyttää vaihe vaiheelta tehtyä tarkkaa opastusta, on hidasta ja hankalaa saada aikaan tarpeeksi yksityiskohtainen sellaiselle käyttäjälle, joka ei ole koskaan tehnyt mitään vastaavia asioita. 2) Pyritään tekemään ohjelmiin sellaisia muutoksia, jotka helpottavat ohjelman käyttöä  ja automatisoimaan mahdollisimman monia vaiheita. Nykymaailmassa eläkeläisenkin pitäisi pystyä hoitamaan asioita netissä turvallsesti ja helposti.
Tuo mainitsemasi asia, että asennin tekisi oletuksena home-osion olisi tosi loistava juttu!
Taustastani sen verran, että 47 vuoden työuran jälkeen olen ollut 13 vuotta eläkkeellä ja käyttänyt tietokoneita jo silloin kun ei vielä PC:tä ollut keksittykään, mutta olen aina ollut vain käyttäjä, en ole missään vaiheessa ollut asiantuntija. IBM:n ja HP:n koneista se alkoi, Dossin ja Windowsin eri versiot tulivat seuraavaksi. Linuxia aloin käyttää vasta eläkkeellä ollessani kun yritin etsiä itselleni sekä muille eläkeläisille sopiva helppokäyttöisi ja turvallisia ja edullisia tietokoneita. Ubuntu ja siihen pohjautuvat Xubuntu, Lubuntu, Linux Mintin eri versiot, Peppermit, Chrome OS  ovat olleet listalla ja niitä on asenneltu sekä Windowsien rinnalle että tilalle, myös virtuaalikoneisiin muutaman kerran. Koska nykyajan ihmisillä on kaikenlaisia vempaimia, joita pitää enemmän tai vähemmän huoltaa ja koska kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneet samoista asioista eikä aika riitä kaikkeen siihenkään mikä kiinnostaa. Siksi näiden vempaimien peruskäytön pitäisi olla mahdollisimman helppoa.

[JaniAlander]

No sen Windowsin rinnalle asentamisen kanssa joudut joka tapauksessa sitä Windowsin osiota pienentämään, asenninhan ei voi tietää kuinka paljon haluat jättää tilaa Windowsille, ja kuinka paljon haluat antaa tilaa Linuxille. Jos taas sinulla on se Mint siinä jo valmiina sen kun kerrot asentimelle, että käytetään Mintin osioita. Se on sinänsä suhteellisen selkeä, mutta varmasti täysin kokemattomalle ei. Paitsi, että esimerkkitapauksemme ei liene aivan kokematon, kun on jo kyennyt sen Mintin sinne pistämään.

Yleisesti ottaen asentaminen toisen käyttiksen rinnalle ei ole ihan se kaikkein helpoin vaihtoehto, ja sitä on aika vaikea tehdä täysautomaattiseksikaan. Melkein sellaisessa tilanteessa suosittelisin kokemattoman kaverin etsimään apua asiaan joltain osaavammalta, varsinkin jos se oma osaamistaso on heikonsorttinen. Nykyisellään ainoaksi käyttikseksi Ubuntun pistäminen on hyvin suoraviivaista, ainoa mistä itse mötisisin on se oletusosiointi.

Tosin asentamisen jälkeenkin tulee sitten se vastaan, että Linux on erilainen, ja vaatii erilaiset toimintatavat. Ei se välttämättä vaikeampi ole sellaisenaan, kuin Windows, mutta siinä on oppimiskynnys. Liian moni kokematon käyttäjä sitten heittää yhtäläisyysmerkit käsitteiden "toimii kuin Windowsissa" ja "helppo" väliin.


Se muuten, että on opetellut ennen wanhaan konetta käyttämään on mielestäni sangen positiivinen juttu. Vanhat koneet pakottivat sisäistämään koneen sielunelämää huomattavasti enemmän kuin vaikkapa nyky-Windowsit. Jonkin Dossin jälkeen ei linuxinkaan komentorivi ole täysin uppo-outo ympäristö. Mitä se saattaa olla ihmisellä jonka varhaisin kokemus tietokoneista on Windows XP.

[qwertyy]

Tuossa oli todella hyviä pointteja. Ei ole mitenkään minusta enää järkevää sanoa, että aloitteleva käyttäjä, jolla on Windows ja Mint asennettuna ja tuossa vaiheessa lykäämässä asennuslevyä uudelleen koneen sisään. Käyttäjä ei voi olla enää "aloittelijatasoinen" jos hän tietää mihin kumpaakin järjestelmää tarvitaan.

Minusta asennin on tällä hetkellä erittäin käyttäjäystävällinen Buntulaisissa. Sehän kertoo suoraan vaihtoehdot. Asennetaanko sen Windowsin rinnalle, jyrätäänkö kaikki pois ja laitetaan ainoaksi järjestelmäksi. Kaikki mikä ei kuulu kahteen edeltävään, ei mielestäni liity enää mitenkään, eikä millään lailla aloittelevan käyttäjän toimintoihin. Kokeileppas ladata CentOS tai katso nykyisen openSUSE:n oletusosioinnin tarjoamia vaihtoehtoja ja tule sen jälkeen sanomaan, että buntulaiset on vaikeita asentaa

Voin sanoa että openSUSE:n kohdalla viimeksi jouduin katsomaan pari kertaa uudelleen asetussivut, että onko järjestelmä nyt tekemässä oikeasti tuollaisen määrän osioita, vai onko nämä liitoskohtia vai mitä nämä nyt on. Sen verran poikkeavasti asiat ilmoitetaan. CentOS:n ja Fedoran tyyppisessä asentimessa on taas minusta todella erikoisia hölmöyksiä. Tavallaan yksinkertaisen käyttää, mutta asiat tavallaan pitää kuitata tehdyksi, vaikka muutoksia ei tekisi mihinkään.


Kaukana on nuo AT-ajat joilloin piti osata jumpperoida, laittaa lukuisat väärin laitettavat kaapelit täsmälleen oikein tai emolevy saattoi korventua kertalaakista. Kaikki kiintolevyjen parametrit piti olla käyttäjällä tiedossa tai pahimmillaan oli riski saada jopa mekaanista vauriota laitteisiin. Samoin kaikki osiot piti tehdä numeerisessa muodossa ja osata hahmottaa kaikki toiminnot.

Nyt jos rautapuoli vain on kunnossa, niin suurin kynnys on löytää asetus mistä saa boottaamaan ulkoiselta medialta jos asetukset ei ole valmiiksi kunnossa. Tuota osiointia ei vain yksinkertaisesti saa mitenkään kyllä enää helpommaksi nykypäivänä. Se on ihan varma asia. Jos haluat jonkin täsmällisen koon, niin no sitten on käyttäjän siihen puututtava. Vaihtoehtoja ei vain ole.

Ihan hiukan olen Janin kanssa eri mieltä siitä, että minusta oletusosiointityyli ei sekään ole mielestäni kovin huono. Lähinnä ominaisuus mitä kaipaa vain enemmän "tehokäyttäjä" ihmiset. Itse nimittäin oletan että jos käyttäjä ei tiedä miten käyttis asennetaan, niin joku muu joka hommain taitaa ei näe tuota kuitenkaan minään esteenä. Käyttäjän kannalta tuo on kuitenkin periaatteessa ja käytännössä täysin näkymätön asia. Oletan siis että täysin ummikolle käyttäjälle tehdään aina normaali käyttäjätili, eikä hän voi käytännössä saada rikottua järjestelmää millään helpolla konstilla.

[JaniAlander]

No sinänsä tuo osiointihomma on lähinnä makuasia. Oletusosioinnillekin ymmärrän toki hyvät syyt olevan. Ainakin perinteisen MBR-osioinnin kanssa on aika hyvä säästellä primääriosioita. Niitä ei välttämättä Windowsin jäljiltä turhan montaa vapaana ole.

[raikka]

Kiitokset vastauksista! Tämä kyselyni lähti liikkeelle siksi,  että olen saanut aina silloin tällöin kyselyjä osiointiin liittyvistä ongelmista. Moni Windowsin käyttäjä yrittää osiointia Windowsin työkaluilla ja koska minulla ei enää ole yhtäkään Windowsia millään koneella niin en ole osannut neuvoa. Olen kyllä suositellut asentimessa olevaa osiointityökalua, jota olen itse käyttänyt lähes yksinomaan ja mahdollisimman yksinkertaisella tavalla. Windowsin rinnalle asentaminen ei ole ollut mikään ongelma ja kokeilukoneissa, joissa on ollut 2 -3 linuxia, on  home-osiossa niin vähän tavaraa, että sen on voinut helposti ottaa tikulle talteen. Joissakin vanhoissa ilmaisissa nuhapumpuissa on ollut sellaisia ongelmia, että niiden ratkaisemiseen ei ole ollut järkevää tuhlata kallista aikaa, jos ei heti tiedä mikä on vikana niin kierrätykseen vaan. Tekstipohjainen asennus on auttanut muutaman kerran.
Tuossa aiemmin kerrottiin, että swappia ei tarvita enää uusimmissa koneissa. Minkälaiset tekniset ominaisuudet pitää koneessa olla, että se on tässä mielessä uusi?
Vaikka home-osion tekemisen lisäisi asentimeen, niin kuitenkin ne tiedostot pitäisi varmuuskopioida jonnekin.
Kaiken kaikkiaan tuo nykyinen asennin toimii hienosti perusasioissa sillä tulee hyvin toimeen.

Jos halutaan tehdä aloittelijalle ohje manuaalisesta osioinnista niin se pitäisi mielestäni tehdä seuraavasti:
- ohjeen tekijän pitää olla "ammattilainen", siis sellainen joka osaa asiansa
- ohje pitää olla yksinkertainen vaihe vaiheelta etenevä esimerkki yhdestä tavasta tehdä tämä osiointi. Esimerkkiin ei pidä sotkea muita vaihtoehtoisia tapoja
- koska ammattilainen ei osaa asennoitua aloittelijan tasolle niin hän ohittaa helposti sellaiset itsestäänselvyydet, jotka aloittelijalle ovat kompastuskiviä
- kun ohje on valmis, se pitää ehdottomasti antaa jonkun tosi aloittelijan testattavaksi. Silloin nähdään mihin aloittelija takertuu ja ne kohdat voidaan täydentää ja tarkentaa

[nm]

Tuossa aiemmin kerrottiin, että swappia ei tarvita enää uusimmissa koneissa. Minkälaiset tekniset ominaisuudet pitää koneessa olla, että se on tässä mielessä uusi?

Riittävästi muistia käyttötarkoitukseen. Tavalliseen netti- ja toimistokäyttöön voi riittää 4 GB, jos järjestelmä (tai edes selain) käynnistetään ajoittain uudelleen, eikä selaimessa pidetä useita kymmeniä välilehtiä auki. 8 GB riittää varmemmin.