Kuusnepallahan tuo elämä alkoi ja Basic-koodaus tuli sitä kautti tutuksi, vaikka en "hello world" ja yksinkertaisia taskulaskin viritelmiä pidemmälle 10 vuotiaana koodannutkaan. Pelaamalla se 90-luvun alku meni. Joskus 91-92 aikohin tuli siirtymä suoraan PC:n puolella. Oli sellainen hieno 286-kone, "kannettavaa" mallia vieläpä. Hyvin pian kone vaihtui 386 40mhz DX -malliin, joka oli aikansa upeinta kamaa ja hakkasi toisinaan 486sx:t maanrakoon. Aika kului pelaillessa. Seuraava kone oli 486 60mhz DX2 ja pelaamisesta oli tullut jo päiväduuni koulun ohella. Tuona aikana pelaamisen ohelle tuli myös grafiikan kanssa värkkääminen ja Scream Träkkäys, sekä qBasicilla koodaaminen (yksinkertaisia tekstipohjaisia stradegiapelejä). Koko 90-luvun alkupuoliskon myös BBS-yhteydet oli kovassa käytössä ja puhelinlaskut aiheutti vanhemilla raivokohtauksia.
Joskus 95 aikoihin kone päivitty pentiumiksi ja Windows 95 tuli DOSin tilalle. Nettikin tuli tutuksi. Loppupuoliskosta mulla on yllättävän huonot muistikuvat, sillä silloin tuli pelailtua, nettailtua ja tehtyä kaikkea paljon ja sekaisin... myös elettyä, ja teini-iän takia myös soiteltua paljon bändeissä, ryypättyä, ja ne naisetki rupes kiinnostaan. Lisäksi siinä sivussa oli ropeltaminen, nuorisotoiminta, Judo ja miljoonat muut harrasteet.
Pelaaminen oli arkipäivää, mutta ei sellaista selkeää suuntaa ollu. 1998-99 taitteessa muistan että alkoi koodausinto kasvaa Allegron ja DJGPP:n myötä, jolloin netin kautta tutustuin porukkaan jonka kanssa koodattiin ikuisuusprojektipeliämme. Milleniumi meni jenkeissä vaihto-oppilaana vuoden ajan ja aikaa meni myös siellä päässä koodatessa. Peli ei koskaan tullut valmiiksi ja samalla opin melko paljon ohjelmistotuotannon vaikeudesta ja aikataulujen venymisestä. 90-luvun viimeisinä vuosina asensin ensimmäisen kerran Slackwaren ja sekoitin koneeni jotenkin totaalisesti. 96-99 oli sikäli ikimuistoista aikaa että tuolloin pidettiin useampaan otteeseen verkkopelejä kahden - viiden koneen voimin ja harrastettiin sellaista pienimuotoista skeneilyä. Voi elämä sitä ku Doomia tai Death Rallya vedettiin kahden koneen välillä nollakaapelilla seitsemän pelaajan voimin (kaksi pelaa, loput tapittaa), tai kun ensimmäiset Quake Gibberpartyt pidettiin neljän koneen voimin IPX-protokollalla ja saatiin kolme koneista rikki.. tai kun koneita oli peräti kuusi ja kaikki sujui niin kuin pitikin. 96 osallistuin myös Abductioniin, ja seuraavana vuonna oli pakko tulla uudestaan. Abduilta tarttui mukaan irkki ja NES emulaattori.
Lukio-aikoihin 2000-syksyllä alkoi jälleen pelaaminen, käyttiksenä W2K. Ensimmäiset kaks vuotta meni vahvasti pelaillessa, mutta myös opiskellessa ja opiskelijaelämään tutustumisessa. Suurin saavutus oli verkkopeliyhdistyksen perustaminen (RJ45 ry), joka kasvoi kolmessa vuodessa kymmenen hengen tapahtumista kuudenkymmenen hengen "massatapatumiksi" (tilan puutteen vuoksi enempää ei saatu porukkaa mukaan). Elämässä alkoi olemaan jo aika paljon muutakin tekemistä. Yksi ratkaiseva tekijä oli että aloin tutustumaan web-ohjelmointiin, jonka myötä aloitin perheyrityksessä mm. nettisivujen koodaamisen ja seuraavan parin vuoden aikana myös tietokantakoodaus alkoi tulemaan tutuksi.
Harrastuksesta alkoi tulemaan pikkutöitä, ja muu elämä meni pelaamisen edelle. Jossain vaiheessa (varsin myöhään, olisko ollu 2003 keväällä) taivuin asentamaan XP:n. 2003 yritin asentaa useampia distroja, ja Gentoota koitettiin yritykseen asentaa palvelinkäyttöön, mutta graafinen käyttöliittymä ei pelittänyt kunnolla, valikot ja paneelit bugitti, eikä pakettien hallintakaan pelittänyt. Debian asentui omalle koneelle, mutta jäi hyvin vähälle käytölle. Tuolloin harrastin musiikin tekemistä ja nauhoittamista vielä kovasti, vehkeet ja vermeetkin oli hankittu, joten sekvensserisoftien oli oltava hyvät ja taatusti toimivat. Windowsille löytyi hyviä vaihtoehtoja ainakin jokaiselle sormelle, Linuxille ei tuolloin ollenkaan.
Armeija. 9kk pyssyleikkejä ja kuntoutuslomaa metikössä (huom, kuntoutusloma != kuntsari, ei siis siviilissä
2004 syksyllä aloitin opiskelun Tampereen ammattikorkeassa. Hetipian syksyllä ostin 300mhz serverin tiedostopalvelimeksi (kun kovopaikat oli työasemassa varattu) ja asensin Debianin. Ryhdyin pyöritteleen Apachea kyseisellä koneella ja irssikin oli toki pakko asentaa. 2004-2005 meni vielä Windows XP:n parissa, vaikka pelaaminen oli jääny aika vähille.
2005 - Hard Tux Halleluja! Syksyllä huomasin käyttäväni 300mhz serveriäni enemmän kuin Windows-konettani. Tuolloin iski sellainen moraalinen kymysys että kun on tullut aika paljon waretettua softaa Windowsin puolella omaan käyttöön, niin miksipä en parantais tapojani ja vaihtais open source -puolelle. Kun pelaaminen jäi vähille niin siirtymisestä tuli hyvin kivuton. Ajoin surutta Ubuntun (jota koulukaveri kehui) vanhan Windowsin päälle ettei tippa tulis kesken kaiken silmään, ja säädin säätämistä sen pari kuukautta. 2006 Tammikuusta lähtien voin sanoa jo hallinneeni Linuxin perusasiat suht. hyvin, ja kiitos Winen, Cedegan ja nyttemmin myös VMWaren oon jääny Ubuntun pariin. Keväällä käännytin yhden kaverin kokeilemaan Linuxia, ja sielläkin kannettavassa pyörii nykyään SUSE.
Nykyään olen laiska säätäjä, joka ei koodaa vapaa-aikana yhtään ylimääräistä (kun tietokantakoodaamisesta ja web-suunnittelusta tuli ammatti), vihaa konffausta, pelaa biljardia, opettaa musiikkia (rumpujen & kitaran soittoa) sivutoimisena ja ryyppää. Vista ei kiinnosta. XGL ja Compiz kiinnostaa. Ohjelmapäivityksiä odottelen aina. Modattu Xbox on maailmanparas mediasoitin!
Semmoinen historiikki.
