Windows xp-koneessa on seuraavat osiot:
C: Recovery 9GB, vapaana 0,4GB
D: WinXp: osion koko 20 GB, vapaata 9GB
E: Omia juttuja: osion koko 102 GB vapaana 84GB
F: Backuppeja: osion koko102 GB, vapaana 59GB
Noilla Windows-osioiden järjestyksellä ei ole suurempaa merkistystä Linux-järjestelmässä.
Aiemmin levyosiot näkyivät Windows-jakeluissa siten, että ensin määriteltyinä olivat primääri-osiot. Boot-osio C: , seuraava primääriosio D: ja sitten loogiset osiot jne...
Tuo ylläoleva määritys voisi tarkoittaa, että yhdellä levyllä on neljä primääriosioita ko. järjestyksessä.
PC-koneiden arkkitehtuurin mukaan, ei yhdelle kiintolevylle saa kuin nuo neljä primääriosiota, joten lisäosioiden tekeminen ei ole mahdollista - ilman uudelleenjärjestelyjä.
(Ja toki oman lisämausteensa aiheeseen aiheuttanee EFI.)
Paremmman kuvan levyistäsi, ja niiden osioista saa, käynnistämällä kone Live-CD -linuxilla (mm. Ubuntu:n asennus-CD), ja komentamalla
sudo fdisk -l
Joku toinen käynnistäisi ohjelman Gparted.
Linux-jakeluissa on nykyisin usein käytössä LABEL tai UUID määrittelemässä levyosioita, joten edes sillä järjestyksellä, millä emon BIOS levyosioit näkee ei välttämättä ole mitään merkitystä.
PS. Käyttöjärjestelmiä ei ole tarkoituksellista asennella mm. USB-tikuille, joiden siirtonopeus on mitä on. Vain Live-CD -asennukset (tai vastaavat vaikkapa suoraa RAM- muistiin ladattavat järjestelmät sitten erikseen - vaikka nuokin toimivat nopeammin ja sulavammin nopeilta kiintolevyiltä (IDE/SATA/e-SATA/SSD jne.).
Lisäyksen lisäys: osiointi on välttämätön, jos aiot asentaa Linux:in aidosti kiintolevylle (ei mitään wubi-asennusta). Linux ei näet asennu (muutamaa poikeusta lukuunottamatta) muille osioille kuin Linux-tiedostojärjestelmä-osioille. Näitä tiedostojärjestelmiä tosin on useita, mutta tavallisin (ja ehkä suositeltavin) on ext4.
Myös erittäin _suositeltavaa_ on, että jollakin koneessa olevan levyn osiolla olisi swap-osio, vaikka tuo ei ole aivan välttämätöntä.