Onhan noita vaihtoehtoja useampia sille, että saa useampia käyttiksiä koneelle - ylläesitetyillä ohjeilla varmaankin saat toteutettua sen mitä kysyit. Mutta laajemmin ... :
a.
30 MB/s ei ole paljoakaan. Kokeile miten se kestää samanaikaista kuormaa, eli siis laita 2 tai 3 kirjoitusoperaatiota päälle samaan aikaan. Näissä perus-USB tikuissa, joita myös mainostetaan "nopeina", suorituskyky romahtaa tällaisessa testissä. Käyttöjärjestelmän ajamisessa samanaikaiset kirjoitukset toteutuvat melko helposti ja siinä mielessä "nopeus" ei välttämättä toteudu.
Vertailuna: ulkoinen USB-2 levy 25 MB/s, kunnollinen läppärin Sata-2 levy 65 MB/s, USB-3 ja e-Sata levy 65 MB/s, työaseman perus-Sata-2 levy 110+ MB/s, työaseman moderni SSD-levy 250 MB/s ... nämä ovat omia mittauksia eli lähinnä esimerkkejä.
b.
Varsinainen live-käyttöön suunniteltu Linux. Näistä tunnen lähinnä vain Puppy Linuxin. Sen käyttöfilosofia on erilaista ja se on erittäin nopea live-boottinakin. Siinä on tuhlailemattomat ohjelmistovalinnat ja monenlaisia erikoisuuksia: ajetaan aina roottina, pyörii pelkässä keskusmuistissa, voi boota tikulta tai cd/dvd-r :ltä ja silti tallettaa muutokset medialle lopuksi ja vaikkapa se, että samalla bootilla (siis samalta boot-medialta, esim. cd-r tai usb-tikku) voi ajaa monella eri fyysisellä koneella. Tämä ei siis ole sama asia kuin Ubuntu, mutta on live-käytössä erittäin mielenkiintoinen vaihtoehto.
c.
Virtualisointi. Suhteellisen uudella koneella (alle 3-5 vuotta), toimii todennäköisesti nopeammin kuin fyysinen asennus flash-medioilta ajettuna. Etuna on esim. uuden käyttiksen asentamisen täydellinen riskittömyys, ajettavien käyttöjärjestelmien teknisesti rajoittamaton lukumäärä ja fyysisen koneen samanaikainen käytettävyys. Joillakin käyttiksillä, erityisesti Windowsilla, asentaminen on huomattavasti nopeampaa virtuaalijärjestelmään kuin fyysiselle koneelle.
Virtualisoitua käyttistä voit ajaa myös ulkoiselta levyltä tai siirrellä edestakaisin kaikenlaisten levyjen tai eri koneidenkin välillä, koska yksi hakemisto=yksi kone. Siinäkin mielessä aina voi kokeilla mitä hyvänsä ilman, että fyysiselle koneelle tapahtuu mitään ... mikä tässä säikeessä on juuri huolenaihe. Ainoastaan Windowsin lisenssipolitiikka täytyy kaikessa tässä ottaa huomioon, mutta jos virtualisoit Linuxia niin mitään keinotekoisiakaan esteitä ei ole. Ulkoisilta medioilta on turha kuitenkaan odottaa samaa suorituskykyä, koska virtualisointi on hyvin levyintensiivistä hommaa - katso lyhyt vertailu edeltä. Erityisesti SSD-levyt ovat hyviä virtualisoinnissa, jopa nopeampia kuin pelkkä lukutesti antaisi olettaa (no, onhan niissä toki erittäin lyhyet seek-ajat kovalevyihin nähden).