Olen ainkin oppinut, että avoimessa maailmassa asioihin voi todella vaikuttaa. Suljettujen järjestelmien kanssa on usein, niin että asiaan ei pysty vaikuttamaan mutta kuin äänestämällä jaloillaan/lompakollaan. Avoimissa järjestelmissä toimimattomiin osa-alueisiin pystyy todella itse vaikuttamaan joko ityöskentelemällä tse suoraan tai ottamalla yhteyttä kehittäjiin, jotka useimmiten suhtautuvat suopeasti järkeviin kehitys- / korjausehdotuksiin.
Myös Linux-seminaarit ovat vapauttavia, kun kukaan ei ole tyrkyttämässä mitään tarjoitua vastaan, vaan tasaveroisina kumppaneina opiskellaan, pohditaan ja kehitetään asioita ja samalla kehitetään verkostoa mahdollisia tulevia yhteistyötarpeita varten.
Olen myös oppinut sen, että tavallisille ihmisille, Linuxit ovat helppokäyttöisempiä kuin Win- tai Mac- järjestelmät ja on hyvin helppoa rakentaa systeemi, jossa käyttäjän tarvitsee vain käyttää hänen tarvitsemiaan sovelluksia, rasittamatta heitä softaähkyllä tai päivitys- ja tietoturvarumballa.
Meille ammattilaisille ja uteliaille amatööreille taas Linux tarjoaa haluttaessa hyvinkin laajat säätömahdollisuudet sen helppokäyttöisen pellin alla.
Eikä se suinkaan sitten ole Linuxin/Ubuntun vika, jos systeeminsä on saanut solmuun.
Olen minäkin pienen virittelyn seurauksena vääntänyt viisi tuntia käyttäjien oikeuksia kuntoon, kun olin hieman huolimaton chown-käskyn parametroinnissa
Komentorivi on ehdottomasti meikäläiselle linuxin suola, sillä saa tehokkaasti asioita aikaiseksi. samoin kuin c-kielissa. Ja molemmilla saa aikaiseksi myös tehokkaita virheitä
Asiakkaiden koneissa joudun aivan tarpeeksi tutustumaan windows-helvettiin, eikä kaverreiden Macit tarjoa rajoituksineen minusta mitään, mitä en pystyisi Limuxilla toteuttamaan. Päinvastoin linuxilla pystyy toteuttamaan paljon sellaista, mihin suljetuilla systeemeillä ei pysty ja tekemään asioita tehokkaammin.
Modulaarisuus on periaaatteessa linuksissa hyvin totetutettu, mutta mielestäni on kauneusvirhe paketoinnissa, kun esimerkiksi Xubuntu repii K3B:n mukana puolet KDE-kirjastoista ja -ohjelmista, joita ainakaan nimen perusteella ei tarvita koskaan XFCE-ympäristössä. No ainoastaan massamuistitilaahan se vie, mutta silti asia jurppii pienilevyisessä kokoonpanossa. Kai siihenkin asiaan voisi vaikuttaa, jos jaksaisi. Siihenkin on vuosien saatossa oppinut, ettei kaikkea ehdi tekemään, vaikkas se olisi teoriassa mahdollista. Täytyy siis priorisoida ja/tai delegoida, mahdollisuuksien mukaan.
Eikä Ubuntu-linuxin myötä tullutut tutustuminen Ubuntu-filosifiaankaan ole ollut pahasta(lähde wikipedia):
Arkkipiispa Desmond Tutu tarjosi pidemmän määritelmän vuonna 1999 kirjoittamassaan kirjassaan:
Ubuntu-ihminen on avoin ja saatavilla toisille, toisten vahvistama, ei vaarannu toisten kyvyistä ja hyvyydestä, hänellä on kunnollinen itsetunto, joka tulee tiedosta, että hän kuuluu suurempaan kokonaisuuteen ja heikentyy kun toisia nöyryytetään tai halvennetaan ja kun toisia kidutetaan tai sorretaan.
Nelson Mandela selitti Ubuntua seuraavasti:
Kun maiden läpi kulkeva matkustaja pysähtyy kylään, hänen ei tarvitse pyytää ruokaa ja vettä. Kun hän pysähtyy, kylän ihmiset antavat hänelle ruokaa ja viihdyttävät häntä. Tämä on yksi Ubuntun näkökohta, mutta sillä on muitakin näkökohtia. Ubuntu ei merkitse, että ihmiset eivät saisi rikastua. Siksi kysymys kuuluu: Aiotko tehdä niin mahdollistaaksesi ympäröivän yhteisösi kehittymisen?
K.I.S.S.
Ystävällisin terveisin
Jallu59
7,5 vuoden linux kokemuksella (80-90 lukujen vaihteen unixin pohjalta)