Soittelin läpi sähkömies kolleegoita. EI OLE TULLUT MITÄÄN HELPOTUSTA ASENNUSMÄÄRÄYKSIIN JA EDELLEENKÄÄN EI SAA KÄYTTÄÄ NOLLAUSTA MAADOITETUISSA PISTORASIOISSA. Jos talon pistorasiat ovat siltä ajalta, että ne on nollattu (käyttömaadoitettu), niitä ei ole pakko uusia suojamaadoitetuiksi vetämällä putkitukseen keltavihreä suojajohdin. Ei sittenkään, vaikka jokin (käyttömaadoitettu) pistorasia rikkoontuisi ja uusittaisiin uudella ehjällä maadoitetulla rasialla. Sen saa siinä tapauksessa tehdä nollatuksi, juuri sellaiseksi kuin se oli. Mutta uutta käyttömaadoitettua asennusta ei saa tehdä, eikä maadoittamatonta rasiaa muuttaa maadoitetuksi nollaamalla (käyttömaadoittamalla, eli yhdistämällä suojakosketin verkon nollajohtimeen). SIIS EI SAA!
Ei ole mikään iso (tai voihan se tietysti joskus olla) homma vetää asunnon sähköpääkeskuksesta keltavihreä johdin jonkin huoneen rasiaan/rasioihin olemassa olevaa putkitusta käyttäen, ja tehdä niistä näin aivan laillisia maadoitettuja. Joitakin reunaehtoja kuitenkin on: Jos kahden rasian välimatka käytettävissä olevaa reittiä mitaten (vaikka nurkankin kiertäen) ei ole yli 3 metriä (käyttölaitteen verkkojohto on 1,5 m ja ihmisen kädet yltävät suunnilleen sen verran, että yhteensä tulee n. 3 m) on myös se toinen rasia maadoitettava jne... Tästä seuraa se edellä kysytty väite koko huoneen kaikkien rasioiden maadoitustarpeesta, ja saattaapa käydä niinkin, että koko asunnon kaikki rasiat on muutettava. Se on siis sähköturvallisuusmääräys, ei mielipide.
Asunto-osakeyhtiölaki määrää, että kaikkien saman yhtiön asuntojen on oltava varustukseltaan samantasoisia. Sama laki määrää myös asukasta/omistajaa tekemään suunnitelman ja ilmoituksen isännöitsijälle kaikista asunnon remonteista. Tämäkään ei siis ole mielipide, vaan laki. (Tosin sanktiona on vain laillinen edesvastuu.)
Jos omassa talossa tietokonenurkassa on maadoittamaton pistorasia, se on selvä turvallisuusriski juuri niiden hakkurivirtalähteiden transienttisuoja kondensaattorien takia. Jos se pikkuruinen 20 centtiä maksava nappi palaa oikosulkuun ja koneen runkoon, näppäimistöön, hiireen ja kaikkiin kaapeleiden päässä oleviin laitteisiin tulee 230 voltin verkkojännite, on siitä leikki kaukana. Elämäni kondensaattorin varassa! Kukaan sähköasentaja ei missään tapauksessa saa muuttaa sitä rasiaa nollatuksi. Eikä kukaan ammattimies saa ketään neuvoa niin tekemään. Älkää siis tehkö siihen nollattua rasiaa, silläkään verukkeella, että se on paaaaljon pienempi turvallisuusriski kuin se maadoittamaton.
Eikä silläkään verukkeella, että siitä rasiasta on yli kolme metriä seuraavaan rasiaan, sekä maadoitettuihin kohteisiin, kuten vesijohtoihin, joita käyttötoimenpiteenä kosketellaan (lämpöpatteria ei kosketella käyttötoimenpiteenä).
Eikä silläkään verukkeella, että se (nollauksen) turvallisuusriski edellyttäisi perustavaa laatua olevan vian talon sähköverkossa, eli nollajohtimen katkeamisen jonkin tapaturman, vanhenemisen tai vastaavaan syyn takia, jolloin kaikkiin nollattuihin laiterunkoihin ilmestyisi vaihejännite 230 V.
Eikä silläkään verukkeella, että se nollajohdin on kyllä sähköpääkeskuksessa kytketty tukevasti maakiskoon vain muutaman johdinmetrin päässä rasiasta ja sen kytkentä huolella tarkastettu.
Eikä silläkään verukkeella, että sen nollauksen tekee asian varmuudella osaava henkilö, vaikkakin luvattomasti ja piilossa.
Älkää siis tehkö sitä!
Nykyisin kaikki asunnot varustetaan aina suojamaadoitetuilla pistorasioilla. Muunlaisia on jo vaikea löytää kaupoistakaan. Se on hyvä asia, kun nämä sähkölaitteet ovat tällaisia himppavimppavehkeitä ja ennakkotarkastus puuttuu.
Nykyisin yhä useammin asennetaan myös vikavirtasuojakytkin. Se on myös hyvä asia, ajatellen turvallisuutta henkilöiden osalta. Tietoturvallisuudelle se on kuitenkin riski. Vikavirtasuojakytkin saattaa laueta (varmaankin syystä) ja poistaa sähköt yllättäen koko tietokonehuoneesta ja kaikki tallentamattomat työt menetetään, paitsi jos koneilla on varakäyntiakut. Tässä on toinen syy, miksi käytän täällä raukoilla rajoilla, pätkivien sähköjen maaseudulla, kannettavaa konetta, siinä on akku. Se ensimmäinen syy oli se, että kannettavaa (ainakaan tätä jolla kirjoitan) ei tarvitse maadoittaa.
Muuten, jos tosiaan se transienttikonkka on 4,7 nF niin se vuotaa noin 0,3 mA:n vikavirran maadoitusjohtimeen, voi vuotaa ja vuotaakin vanhetessaan paljon enemmänkin. Vikavirtasuojakytkimen laukaisuvirtakynnys on 3 - 30 mA.
Maadoituksessakin, oikeinkin tehdyssä, on harminsa. Yksi on kaksitie maavirta suojamaan ja vaikkapa tv-antennijohdon vaipan välillä. Toinen on juuri se kipinöinti staattisen sähkön purkautuessa. Minnepä sähkö sitä mieluummin purkautuisi kuin maahan? Sen poistamiseksi ei ole helppoja ratkaisuja, eikä halpoja. Lattian päällysteiden rakentaminen puolijohtavasta muovimatosta on tehtävä jo huonetta rakentaessa. Puolijohtavat huonekalut ovat hävyttömissä hinnoissa. Ihmisten kengätkään eivät saisi olla ainakaan styroksia. Antistaattiset materiaalit eivät ole riittävän hyviä, eivätkä sama asia kun puolijohtavat. Ja antistaatti pesuaineiden huuhteluaineet ovat vihoviimeinen pölyävä tuulettimien ja suodattimien tukkija. Köyhänmiehen ratkaisu voisi olla jonkin verran avuksi: Alan kaupasta ostetaan lattiaan tarkoitettua puolijohtavaa muovimattoa metritavarana sen verran, että sillä saadaan pöytään pinta ja lattialle pari neliötä tuolin alle. Ne molemmat kytketään sopivasta nurkasta suojamaadoitukseen 1 Mohm sarjavastuksella ja kulutusta kestävällä, aika ohuella ja notkealla, johtimella ja mattoon liitetyllä isolla, 10 centin kolikon kokoisella, metalliniitillä esim: pompan nepparilla, jolloin on myös mahdollista juottaa johdin kiinni siihen nepparin irtoavaan osaan sulattamatta muovia.
Sitten nuo yllättävät bootit... Olisipa sen kyseisen koneen kytkentäkaaviota sen verran, että näkisi mikä jännite indikoi bootin, eli minkä jännitteen ylös nousu antaa sen herätyksen? Siitä sitten pääsisi seurailemalla ja päättelemällä tutkimaan: mitä tavaraa siinä sähkössä on sellaista, jota otetaan pois ja laitetaan takaisin? Jos siinä jännitteessä tehdään kunnon heilautus oikosulkemalla hempuleita johtimia jotka liittimen nurjalla puolella osuvat yhteen tai joita jollain oheislaitteella, vaikka viallisella, kuormitetaan liikaa. Hakkurivirtalähteiden yksi ominaisuus on ylivirtasuojaus ja toipuminen ylikuormituksesta, joten jännite voi aivan hyvin ”sakata” hetkellisesti. Takana kaukana on ne ajat, jolloin vain lasiputkisulake paloi.
Anteeksi pitkä puheenvuoro, taas. Tämä syntyi kirjoituskoneella odotellessa Ubuntu-Suomen palvelimelta vastausta.