Lyödäänpä lusikka tähän soppaan. Itselläni Ubuntu on täysin tuotantokäytössä, ollut sitä jo neljättä vuotta. Välillä olen kokeillut muita distroja ja aina jos jonkinlaiset ongelmat / puutteet ovat johtaneet siihen, että Ubuntuun on palattu.
Tämä Unity -uudistus tuntui ahdistavalta, kokeilin sitä ensimmäisen kerran 10.10 kanssa miniläppärillä, lyhyen kokeilun jälkeen oksensin ja poistin sen. Keväällä 11.4:ään päivittäessäni sama juttu, takaisin vanhaan.
Koska ainakin jonkinasteinen muutos on väistämättä edessä, päätin nyt antaa Unitylle oikean mahdollisuuden ja suhtautua siihen ennakkoluulottomasti. Lopputulos on yllättävä, nimittäin en vihaa sitä enää. Huonojen puolien vastapainoksi löytyy kasa hyviä puolia. Erityisesti sovellusten käynnistäminen suoraan hausta, hiireen koskematta on salamannopeaa. Erityisesti harvemmin käytettyjen sovellusten käyttö on siis hyvinkin paljon tehokkaampaa, kuin vanhassa gnomessa. (Toki jos hiiren kanssa haluaa Dashissä sohia, niin silloinhan käyttöliittymä on giganttinen kasa paskaa.)
Huonoja puolia on toki myös, erityisesti se muokattavuuden heikentyminen. Luulin että sen suhteen olisi odotettavissa parannusta, mutta taitaa käydä päin vastoin. Esim. 11.4:ssä pystyi vielä vaihtamaan haluamaansa ikoniteemaan, 11.10:ssä ei enää pysty tekemään tätäkään. (Toki dconfilla pystyy teoriassa vaihtamaan ikoniteemaa, itselläni tämä aiheutti unityn kaatumisen, ahihihi).
Yhteenvetona, käyttöliittymä kelpaa minulle, koska olen näppäimistöihmisiä. Haulla saa minkä tahansa softan tai asetuksen auki hetkessä. Hiiri-ihmiset käyttöliittymä karkottaa takuuvarmasti.
Kuitenkin, youtube -stalkkauksien perusteella Gnome 3 Shell vaikuttaa kaikin tavoin paremmalta ja loppuun asti hiotummalta, kuin Unity. Lähiaikoina asentelen rinnalle Fedoran, mikäli jakelu tuntuu edes lähes yhtä ongelmattomalta kuin Ubuntu, ei siihen siirtymistä tarvitse kauaa miettiä.