Tässä on monta tasoa ja sikäli montaa erilaista apprikointia:
1. Palautus formatoinnin jälkeen. Onnistuuhan se ... mutta käyttökelpoisuus saattaa olla todella huono. Esim. iso levy jossa on 5000 tiedostoa, nimillä file00001.bin, 00002.bin jne, ilman alkuperäisiä hakemistoja ja joista tiedostoista 30 % ei toimi ollenkaan, on melkoista kuraa tavalliselle käyttäjälle. Viikkojen työ saada palautettua takaisin oikeasti käyttökelpoiseksi.
Mutta onhan tuo aina turvariski.
2. Kertaalleen päällekirjoitus ja alustus sen jälkeen - senhän voi tehdä itsekin ilman ohjelmaa. Voi jäädä kyllä lukematta tuon jälkeen. Riippuu minkälaiseen vakoiluun on tarkoitus varautua.
3. Useamman kerran päällekirjoitus. Edellä viitattiin siihen että tätäkään ei katsota luotettavaksi.
Niin, riippuu siitä MITÄ ei katsota luotettavaksi. Sinänsä tuo PROSESSI, että ylikirjoitetaan monta kertaa, ei välttämättä olekaan luotettava. Mitä jos se kahvitauolla unohtuu tehdä yhdelle kymmenestä levystä tai tulee jokin muu sekaannus asiassa?
Tarkoitan tällä sitäkin, että JO EPÄILY siitä, että on annettu levyjä maailmalle, joissa on arkaluontoista tavaraa ilman täydellistä tuhoamista, voi olla tuhoisa. Tietyissä tapauksissa edes epäilyä ei saa syntyä.
Helpointa tällöin on toki se, että ei anna levyjä ulos vaan tuhoaa ne - sen prosessin saa helposti luotettavaksi, koska lopputuloksen näkee jo silmällä. Käsittääkseni firmat käyttävät tätä koska tämä on helpoin tie.
4. Fyysinen tuhoaminen.
Helpointa lienee lyödä rautanaula levystä läpi. Tuskin on luettavissa sen jälkeen, vaikka teoriassa voisikin olla. Ehkäpä e.m. rautanaulatemppu ensin ja lähettäminen valvotusti tuhottavaksi on jo aika varmaa.
Aihe: Paras tietojenhävitystapa (Luettu 11811 kertaa)
