Joo, en ole sitä itse kokeillut, mutta VMware versio ei ole siinä ihan se mitä yleensä käytettäisiin.
Toisaalla pyydettiin dokumenttiin myös lyhyttä selostusta siitä mitä eri versiot VMwaresta oikeasti ovat. Tämä on hyvä ehdotus johdannoksi. Tässä alustavasti jotakin tarinaa siitä:
1. VMware Player
Ilmainen ohjelmisto, jolla voi tehdä normaalin koneen. Tämä kone voi olla mikä hyvänsä, siis palvelin tai työasema - riippuen ihan siitä mitä kyseinen siihen asennettava käyttöjärjestelmä antaa myöten - ihan kuin fyysisellä koneellakin.
Esimerkki kolmen koneen ryppäästä, jotka toimivat erikseen, mutta ajatuksellisesti kuuluvat yhteen:
Kone 1 - Standalone kone - tarkoittaa sitä, että siinä on Oracle palvelin, client, sovelluksen palvelinohjelmistot, sovelluksen client-ohjelmistot ja tiedostopalvelut. Tällaista konetta ei tuotannossa juuri esiinny, mutta on testauksessa, demoissa ja koulutuksessa toisinaan oikein kätevä.
Kone 2A - Palvelin. toimii Oracle palvelimena, sovelluksen palvelimena ja tiedostopalvelimena. Lisäksi tämä on domain controlleri ja siitä johtuen Windows server käyttiksellä.
Kone 2B - Työasema, jossa on Oracle client, sovelluksen työasemaohjelmat ja toimii e.m. domain controllerin alaisena koneena käyttäen domainiin määriteltyjä käyttäjätunnuksia. Käyttöjärjestelmänä XP Pro. Käyttää OpenGL kiihdytykseen fyysisen koneen näytönohjainta. Fyysisellä koneella on käytännössä Ubuntu 9.04 64-bit nVidian näytönohjaimella.
Koneet 1 ja 2A on konfiguroitu toimimaan Oraclen Stream Worksharen kautta siten, että niiden tietokannat toimivat suhteessa sovelluksen vaatimuksiin replikoiden toisiaan joko yksi- tai kaksisuuntaisesti.
Nämä kaikki koneet siis toimivat samalla fyysisellä koneella samanaikaisesti. Tällöin prosessori on mieluiten vähintäin kolmen coren malli ja koneet toimivat kukin omalla SATA-II levyllään. Keskusmuistia tuollainen installaatio vaatii ripeään toimintaan mieluiten vähintäin 6 GB, joten fyysisen koneen on käytännössä pakko olla 64-bittinen. Virtuaalikoneet voivat olla 32-bittisiä vaikka 64-bittisinä toimisivatkin jonkin verran nopeammin (sikäli kuin asennetut sovellusohjelmistot sen sallivat).
Tämä oli vain tarkoitettu havainnollistamaan sitä, että näillä koneilla voi tehdä kaikkea mitä fyysisillä koneilla - ainoastaan vain paljon helpommin.
2.
VMware Workstation
Käytännössä sama ohjelma kuin Player, mutta maksullinen ja sen vuoksi sisältää joitakin kehittyneempiä piirteitä. Näitä ei ole dokumentissa juurikaan mainittu. Tämän version avulla voi esimerkiksi lennosta jäädyttää koneen tilanteen ja siihen voi sitten palata myöhemmin hyvin nopeasti (minuuteissa) - erittäin kätevää testauksessa toisinaan.
3.
VMware Server
Tätä en ole oikeastaan edes käyttänyt. Luulisin, että tätä käytettäisiin lähinnä virtuaalikonefarmissa, jossa on tärkeää, että kone toimii mahdollisimman lähellä fyysisen koneen vauhtia. Tämä ei sisällä samanlaisia graafisen käyttöliittymän apuja kuin Player ja Workstation. Mielestäni käyttökelpoinen vain asiantuntijoille ja virtuaalikonefarmin pystyttäjille.
4.
Vmware ESX
Virtualisointiohjelmisto tuotantokäyttöön. Fyysisellä serverillä pyörii tällöin tämä ohjelmisto - sinne ei siis asenneta mitään muuta, kuten Windows Server tai Linux. (Tosin käsittääkseni ESX on Red Hat Linuxin päälle tehty suljettu järjestelmä).
Virtuaalikoneet voivat olla niitä samoja kuin mitä yllä luotiin VMware Playerillä (tai Workstationilla).
Tämä mahdollistaa paljon asioita, joita fyysisillä servereillä ei voi toteuttaa - ei ainakaan pelkillä käyttöjärjestelmän avuilla. Mm. kuorman jako useamman koneen kesken, koneen peilaus ja redundanttisuus, backup koneen ollessa käynnissä, fyysisen koneen kuorman allokointi koneiden kesken jms. Tähänkään en ole sen paremmin perehtynyt asennusten tasolla ja dokumentissani ei käsitellä näitä asioita lainkaan.