Sotkeutumisesta puheenollen, Sunin ZFS taitaa olla paras tiedostojärjestelmä datan turvallisuutta ajatellen, siinä on käsittääkseni erittäin kehittyneen toiminnot itsensä korjaamiseen ilman, että käyttäjän tarvii puuttua asiaan.
Ei ole mikään erikoinen. Normaali RAID vain tarvitaan. ZFS tarjoaa parhaimmillaan että 5 levyn pakasta voi kaksi hajota mutta normaalilla RAID:lla saadaan että voi mennä kolme. ZFS valttius on että voit hotswapata levyn ja se suorittaa automaattisesti pariteettien laskun. Kun taas RAID:lla saat itse käskeä sen hoitamaan sen.
ZFS ei tuo mitään datan turvallisuudelle vaan se tapahtuu aina varmuuskopioinnilla. RAID (mikä ZFS "salaisuus" on kanssa) ei ole mikään varmistus vaan ainoastaan tuodaan vikasietoisuutta, mutta ei koskaan varmistusta!
NTFS ainakaan ei ole erityisen hyvä, vaan levysotkut ovat melko yleisiä. Toisaalta en tiedä ovatko ne aina ja miten usein, NTFS:n vikoja vai Windows-järjestelmän vikoja yleensä. Esimerkiksi yli kahden ulkoisen levyn käyttäminen, USB tai Firewire, aiheuttaa lähes varmasti jonkun levyn sotkeutumisen ja sitä myötä osa tiedostoista vaurioituu.
Ei ole mitään väliä kuinka montaa eri levyä käyttää. Tiedostojen pirstaloitumisesta vastaa pääasiassa tiedostojärjestelmän algoritmit miten hyvin se osaa varata tilan ja hyödyntää sitä. Ext on 2 versiosta lähtien kyennyt pitämään pirstaloitumisen hyvin pienenä (yleensä alle 1-2 prosentissa) kunhan levytilaa on vähintään 10% vapaana. Mieluiten 20% vapaana niin ongelmia ei tule. Myös riippuu aina levyn käytöstäkin että miten data pirstloituu. Jos tallentaa VDR:llä ja samaan aikaan pakkaa videota ja tallentelee torrentilla samaan aikaan niin tulee pirstaloitumista helpommin. Sitä varten tiedostojärjestelmän täytyy osata suorittaa levytilan varaus sekä sovelluksen täytyy osata kertoa ennakkoon tarvittavan tilan jonka tiedostojärjestelmä varaa. jos ei tiedostojärjestelmä osaa varata tilaa niin silloin sovelluksen täytyy suorittaa dumppitiedosto ensin jonka sitten itse täyttää. Käytetyllä kiintolevyn liitännällä ei ole merkitystä.
Samoin erinäiset USB-jakajat ja -kortit ovat monesti tuhoisia Windows-käytössä jos niiden perään erehtyy laittamaan kovalevyn - no, niitähän ostetaan juuri sen takia, että saa enemmän laitteita kiinni, mutta ainakaan kovalevyjä niihin ei pidä laittaa. Nämä olivat kokemuksia XP-ympäristössä, muista en tiedä.
Noilla ei ole mitään merkitystä jos on kiintolevy joka saa tarpeeksi virtaa. Passiiviset USB-hubit saa vain 500mA kaikille porteille yhteensä joka riittää useimmille ulkoisille kiintolevyille mutta jos sitte kytkee vaikka webcameran samaan hubiin ja ottaa käyttöön niin virta loppuu ja kiintolevy voi sammua tai menee jatkuvasti päälle/pois. Silloin pitää käyttää joko aktiivista USB-hubia tai USB-lisäkorttia joka tarjoaa jokaiselle portille 500mA tai kunnes virtalähteen rajat tulevat vastaan. Ulkoiset kiintolevyt on usein omilla virtalähteillä jolloin 100mA riittää ja ongelmia ei tule passiivi USB-hubinkaan kanssa.
Monissa 2,5" ulkoisissa kiintolevyissä tulee toinen USB-johto mukana jolla sen saa kannettavaan tietokoneeseen että saa riittävästi virtaa (2*100mA) kun kaikki kannettavat ei anna tarpeeksi yhdestä.
Nimenomaan kannattaa aina suosia Firewire väylää joka tarjoaa usean laitteen linkittämisen, itsenäisen toiminnan ilman tietokonetta sekä tarpeellisen virransaannin jokaiselle laitteelle ongelmitta.
USB2.0 (3.0) kelpaa useimmille aivan loistavasti, joitain tiettyjä edellä mainittuja ongelmia voi tulla jos on passiivihubi.
btrfs:ää odotellessa, senhän on tarkoitus kattaa samat ominaisuudet kuin ZFS:n, jota ei lisenssinsä takia voi suoraan Linuxiin viedä.
ZFS:stä ollaan tekemässä LGPL alaista Oraclen toimesta että sen voisi tuoda suoraan Linux käyttikseen mukaan. Mutta nyt sen voi ottaa jo käyttöön FUSE:lla (eli Filesystem in Userspace) mutta koska se ei ole käyttiksen osana silloin nii sen toimintanopeus on paljon hitaampi kuin natiivina käyttiksessä olevan.
Linuxilla (ja muilla Unix käyttiksillä) suoritetaan tiedostojen eheytys hyvin harvoin. Mutta ainoa oikeasti toimiva tapa koskaan tehty minnekkään on siirtää tiedosto jonnekkin ja palauttaa se sitten takaisin. Jos tiedostojärjestelmä on pahasti (yli 10%) pirstaloitunut niin tiedostot kopioidaan vaikka uudelle tyhjälle kiintolevylle missä on tilaa jolloin ne asettuu eheinä sinne. Sen jälkeen ne palautetaan takaisin ja pirstaloituminen on poissa. Jos sen tekee dd:lla niin pirstaloituminenkin siirtyy mukana.
Samanlaista eheyttämistä ei millään työkalulla voida suorittaa niin nopeasti kuin kopioimalla data ensin muualle, tyhjentämällä tila ja palauttamalla.
Aihe: Tarvitseeko Ubuntu eheytystä tai rekisterin siivousta? (Luettu 9040 kertaa)
