Eiköhän noiden edellisten kommenttien pointti ollut lähinnä se, että tietoturva ei ole mitään yhteismitallista yhtä mössöä. Tietoturvassa pitää:
a) Kohdistaa toimenpiteet tilanteen mukaan.
b) Keskittyä oleelliseen.
Näistä:
a) Jos harrastetaan Linuxia, minun puolestani ihan sama mitä kukakin tekee. Jos "vain käytetään kotona " tai "pystytellään nettiservereitä" tai "asennetaan yrityksen koneita", ollaan täysin eri tilanteessa. Itse puhuit "vanhemmista käyttäjistä" joten vastasin vain siihen tilanteeseen.
b) Tietoturvaan, niin kuin ei mihinkään muuhunkaan, ei ole olemassa rajattomia resursseja. Kaikkea ei voi toteuttaa, vaan pitää priorisoida, mikä vaatii terveen järjenkäyttöä tai myös tietoa.
Ylimääräiset "tietoturvatoimenpiteet" ovat haitallisia. Esimerkiksi yrityksissä saatetaan laittaa taitamattomasti päälle kaikenmaailman turhanpäiväisiä juttuja, jotka estävät käyttäjän toimenpiteitä aivan turhaan. Tällöin käyttäjät käyttävät kiertokonsteja, jotka saattavat olla huomattavasti vaarallisempia kuin edellä kielletty käyttö. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta tämä on yksi turvallisuussuunnittelun perusteista - pitää ymmärtää mitä on tekemässä ja miksi.
Kotikäytössä tällaisista palomuureista ei välttämättä ole tällaista haittaa, varsinkaan jos käyttäjä "ei osaa mitään", ei edes osaa hakea vaarallisia kiertokonsteja ja porttien sulkeminen ei edes vaikuta mihinkään mitään, mutta sittenkin jos turhanpäiväiseen konfigurointiin käytetty raha (100 eur) on pois esimerkiksi 50 euron palomuuripurkin ostamisesta, niin tällä toimenpiteellä on itse asiassa huononnettu tietoturvaa. Lopuilla 50 eurolla voisi suorittaa vaikkapa kansanopistossa kurssin, jossa kerrotaan yleisiä periaatteitä phishing-, spam- ja salasana-asioista.
