Vähän epäilen, että tuo nostaisi uusilla käyttäjillä karvoja entistä enemmän pystyyn ja "linux-on-vain-nörteille" -asenne vain voimistuisi.
...
Tällaisia mielipiteitä ja tuntoja tietysti kysyinkin.
Kysehän on nimenomaan tunnoista, eikä tekniikasta, ja sikäli kyse on siitä minkälainen markkinointistrategia katsotaan parhaaksi - markkinointi ehkä lainausmerkeissä sillä tämä ei monillekaan ole mikään kaupallinen projekti ... vaikka Ubuntun kehittäjä onkin kaupallinen yritys siinä kuin mikä tahansa muukin yritys.
Virtualisoinnin tekniikkaan en tässä sinänsä halua paremmin ottaa kantaa, tässä keskustelussa, sanon kuitenkin sen, että kannattaisi tutustua siihen ihan oikeasti. Sen perusteella mitä olen kuullut muista tuotteista kuin VMwaresta, en halua niihin koskea pitkällä tikullakaan, jos ei ole pakko.
En oikein voi ottaa kantaa VMwaren monimutkaisuuteen, mielestäni se on hyvin helppoa, mutta kohtaan usein tyhjiä katseita kun yritän sitä selittää ihmisille, jotka eivät ole siitä koskaan kuulleet mitään - luulisin, että kukaan ei ole ymmärtänyt selityksiäni. En tiedä missä on ollut vika.
Sinänsä sitten se kysymys, mitä useassakin vastauksessa sivuttiin, mitä järjestelmän pystyttäminen vaatii. Eihän virtualisointi koskaan olekaan vaihtoehto (työasemissa ja läppäreissä) sille mikä on laitteen ensimmäinen käyttöjärjestelmä - tämäkin on virtualisoinnin väärinymmärtämistä. Eli jos työasemaan, siis pöytäkoneeseen tai läppäriin, asennetaan Ubuntu niin siihen asennetaan Ubuntu. Jos siinä on Windows ja siinä pitää olla Windows, niin siihen jää Windows. Ei virtualisointi muuta koskaan näitä asioita.
Eli virtualisointi ei ole koskaan vaihtoehto sille, että joku haluaa asentaa, ihan oikeasti, Ubuntun työasemaansa.
Virtualisointi ON tapa tuoda koneelle joku muu kone, ihan sama mille koneelle ja mikä kone - aina pelaa (kunhan on tarpeeksi keskusmuistia ja P4 prosessori tai parempi). Tarkkaan ottaen sitä ei edes tarvitse tuoda "koneelle", USB/Firewire lisälevy riittää käytännössä ihan hyvin.
Edellä puhuttiin live-bootin vaikeuksista - niitä ei ole virtuaalikoneella.
Voi myös todeta sen, että virtualisoinnin ymmärtäminen vaatii uusien asioiden ymmärtämistä ja on sikäli "vaikeaa". Samantyyppistä kritiikkiä voi esittää dual-bootista: vaatii turhien asioiden opiskelua, on erittäin virhealtista, vasta-alkajalle käsittämätöntä nörttipuuhaa, saattaa tuhota muut käyttöjärjestelmät ja on lähinnä reliikki 90-luvulta (mutta jollekin tietysti siksi tuttua). Dual-boottiin nähden virtualisointi toimii varmasti eikä voi tuhota yhtään mitään oli Ubuntu-jakelu miten huonosti toimiva hyvänsä.
Virtualisoinnin rajoitteet ja ongelmat (todelliset sellaiset - kaikki ylläesitetyt eivät ole todellisia) luettelin jo heti ensimmäisessä postissani joten en toista niitä tässä enää.
Se, että soveltuuko virtualisointi "vasta-alkajalle" ... mitä tarkoittaa "vasta-alkaja":
1.
Henkilö joka ei tiedä Linuxista mitään, mutta on Windows-puolella guru.
Virtualisointi soveltuu erittäin hyvin, koska gurut osaavat jo virtualisoinnin tai ainakin pystyvät omaksumaan sen helposti.
2.
Henkilö joka ei tiedä Linuxista mitään eikä Windowistakaan.
Virtualisointi ei sovellu hyvin, mutta ei sovellu mikään muukaan asia Ubuntun asentamisessa, varsinkaan ei dual-bootti.
3.
Henkilö joka tuntee Linuxin hyvin, mutta ei tiedä Windowsista mitään.
Ei tarvitse virtualisointia välttämättä mihinkään. Jos tarvitsee niin se tarve ei liity suoranaisesti tähän.
4.
Henkilö joka tuntee Linuxin hyvin ja tuntee myös Windowsin hyvin.
Rakentaa virtuaalikoneet mieluiten itse jos tarvitsee. Ei siis tarvitse Ubuntu Communityn koneita.
Aihe: Onko kukaan harkinnut - virtuaalikoneita? (Luettu 12529 kertaa)
