Paras tapa valokuvien tallettamiseksi on tehdä paperikopiot ja sijoittaa ne siististi albumeihin ja ne järjestykseen kirjahyllyyn. Näin meillä tehtiin kunnes vaimo viime syksynä kuoli.
Uutta ei ole näköpiirissä, joten etsin mukavaa tapaa tallettaa kuvani. CD/DVD-levyjen kestävyyteen en luota, tallennus Nettiin on hyvä ratkaisu, mutta dynaamisesta talouselämästä johtuen voi jäädä lyhytaikaiseksi.
Minulla on jo pitkään linuxtelussa palvellut vanha ide-kovalevy ja sille laatikko usb-liitännällä. Siinä on kaksi osiota, toinen ntfs ja toinen ext3 tyypillä.
Nyt ostin Western Digitalin tallennuslaatikon WD-Elements 500 GB ja liitin sen koneeseen sidux (Debian Unstable) käyttöjärjestelmään. Luku ja kirjoitus näyttävät sujuvan hyvin, joten siduxin ntfs-tuki ilmeisesti toimii ja kai on luotettavaa.
Kysyn mielipiteitänne:
Teenkö pitkäaikaistallennuyksen wd:n alkuperäiselle ntfs-osiolle vaiko formatoin ext3 tai johonkin muuhun tiedostomuotoon?
Mikähän on helpointa lukea tulevaisuuden arkeologeille
En nyt oikein osaa sanoa sanoa mikä kestää mitenkin kauan, mutta jos on todella jotain jätettävää jälkipolville en luottaisi edes siihen vaimon tekemään arkistoon siinä kirjahyllyssä, enempää kuin muihinkaan ainutkertaisiin taltioihin.
Se kirjahyllykin kun voi palaa ja muutkin taltiot tuhoutua mikäli luotetaan vain siihen yhteen paikkaan, eli hajautus kannattaa. Itse olen harrastanut menetelmää että lähestulkoon kaikissa sukukunnan koneissa tai kodeissa on samat tallenteet niistä "tärkeistä" kuvista ja itsellä useammalla menetelmällä ja muutamalla pariinkin kertaan.
Tulikin ihan herätyksenomaisesti katsastettua tuo moitittu CD/DVD taltio ja näkyi tasan 10 vuotta olevan vanhin varmuuskopio ja aivan hyvin tuo vielä toimi, tosin siitä on jo varmuuskopion varmuuskopiotkin otettu.
Ja niiden kotona tulostettujen kuvienkin piti oleman lyhytikäisiä, mutta suunnilleen saman ikäisiä on niitäkin Epsonin musteella tehty eikä ole miksikään tulleet albumeissaan, eikä seinälläkään.
Tuskin ongelmaa tulee kehityksen kehittyessäkin sillä sinisellä liekillä voi jo poltella melkoisen nivaskan vanhoja taltioita pienempään tilaan tai nauhalle tai ja tai ja tai kiintolevyille tai......
Ja jos ketään jälkeenjäävää ei asia enää jatkossa kiinnosta, voisi olla parempi että unohtaa koko jutun, maailmassa tulee taltioitumaan mieletön määrä näitä "ainutkertaisesti historiallisia" ajan hetkiä mitkä ei kiinnosta ketään muuta kuin tekijäänsä.
Onhan siinäkin oma merkityksensä ainakin tänä ajanhetkenä kun pohtii millä järjestelmällä ja miksi sen taltionsa myös tekee.
Eli suosittelen että tekipä miten tahansa niin varmuuden voi maksimoida sillä hajasijoituksella...