Digikuvat talteen tuleville

[fossiili]

Paras tapa valokuvien tallettamiseksi on tehdä paperikopiot ja sijoittaa ne siististi albumeihin ja ne järjestykseen kirjahyllyyn. Näin meillä tehtiin kunnes vaimo viime syksynä kuoli.

Uutta ei ole näköpiirissä, joten etsin mukavaa tapaa tallettaa kuvani. CD/DVD-levyjen kestävyyteen en luota, tallennus Nettiin on hyvä ratkaisu, mutta dynaamisesta talouselämästä johtuen voi jäädä lyhytaikaiseksi.

Minulla on jo  pitkään linuxtelussa palvellut  vanha ide-kovalevy ja sille laatikko usb-liitännällä. Siinä on kaksi osiota, toinen ntfs ja toinen ext3 tyypillä.

Nyt ostin Western Digitalin tallennuslaatikon WD-Elements 500 GB ja liitin sen koneeseen sidux (Debian Unstable) käyttöjärjestelmään. Luku ja kirjoitus näyttävät sujuvan hyvin, joten siduxin ntfs-tuki ilmeisesti toimii ja kai on luotettavaa.

Kysyn mielipiteitänne:

Teenkö pitkäaikaistallennuyksen wd:n alkuperäiselle ntfs-osiolle vaiko formatoin ext3 tai johonkin muuhun tiedostomuotoon?

Mikähän on helpointa lukea tulevaisuuden arkeologeille 

[vpv]

Teenkö pitkäaikaistallennuyksen wd:n alkuperäiselle ntfs-osiolle vaiko formatoin ext3 tai johonkin muuhun tiedostomuotoon?

Mikähän on helpointa lukea tulevaisuuden arkeologeille 

Suosittelen ext3:a tai jotain muuta "avointa" tiedostojärjestelmää. NTFS on saatu ymmärtääkseni Linuxissa ja muissa avoimissa käyttöjärjestelmissä toimimaan reverse engineeringillä, olisiko tuo nyt sitten takaisinmallinnusta suomeksi. Microsoft ei ole julkaissut sen speksejä enkä usko että tulee julkaisemaankaan, ainakaan avoimen koodin kehittäjille. Tietysti se NTFS:n lukemiseen tarvittava takaisinmallinnettu koodi on nyt kuitenkin avointa sekin, mutta luulen silti, että "joskus tulevaisuudessa" olisi helpompi löytää koodia ext3:n kuin NTFS:n lukemiseen - ihan jo siksikin, että ext3 on ollut niin kauan eri Linux-jakeluiden oletustiedostojärjestelmä.

Kuvien arkistoinnissa kannattaa ottaa huomioon, että kiintolevytkään eivät ole kovin luotettavia. Itselläni  ainakin on levyjä hajoillut takuuaikanakin muutamia.

[shelby]

Mielestäni ne tulee halvemmaksi teettää valokuvaliikkeessä. Musteet, paperi maksaa kanssa. Nykyään aikas hyviä tarjouksia firmoilta. Säilyyhän ne erillisellä kovalevylläkin, aikansa. Mutta varmaan sukupolvi menee, ennenkuin katoavat.

[Ryppy]

Joo, kovalevyt kyllä säilynevät pitkään, mutta kovalevyjen elektroniikan ikä on rajallisempi.
Komponentit vanhenevat jo kymmenessä vuodessa. 

Tärkeimmät kannattaa, kuten shelby jo mainitsikin, teettää valokuva liikkeesä. Onhan
nykyisin jo varsin hyviä, eikä niin hirveän hintavia tarjouksia albumiksi valmistamisesta.

[uunox]

Paras tapa valokuvien tallettamiseksi on tehdä paperikopiot ja sijoittaa ne siististi albumeihin ja ne järjestykseen kirjahyllyyn. Näin meillä tehtiin kunnes vaimo viime syksynä kuoli.

Uutta ei ole näköpiirissä, joten etsin mukavaa tapaa tallettaa kuvani. CD/DVD-levyjen kestävyyteen en luota, tallennus Nettiin on hyvä ratkaisu, mutta dynaamisesta talouselämästä johtuen voi jäädä lyhytaikaiseksi.

Minulla on jo  pitkään linuxtelussa palvellut  vanha ide-kovalevy ja sille laatikko usb-liitännällä. Siinä on kaksi osiota, toinen ntfs ja toinen ext3 tyypillä.

Nyt ostin Western Digitalin tallennuslaatikon WD-Elements 500 GB ja liitin sen koneeseen sidux (Debian Unstable) käyttöjärjestelmään. Luku ja kirjoitus näyttävät sujuvan hyvin, joten siduxin ntfs-tuki ilmeisesti toimii ja kai on luotettavaa.

Kysyn mielipiteitänne:

Teenkö pitkäaikaistallennuyksen wd:n alkuperäiselle ntfs-osiolle vaiko formatoin ext3 tai johonkin muuhun tiedostomuotoon?

Mikähän on helpointa lukea tulevaisuuden arkeologeille 

En nyt oikein osaa sanoa sanoa mikä kestää mitenkin kauan, mutta jos on todella jotain jätettävää jälkipolville en luottaisi edes siihen vaimon tekemään arkistoon siinä kirjahyllyssä, enempää kuin muihinkaan ainutkertaisiin taltioihin.
Se kirjahyllykin kun voi palaa ja muutkin taltiot tuhoutua mikäli luotetaan vain siihen yhteen paikkaan, eli hajautus kannattaa. Itse olen harrastanut menetelmää että lähestulkoon kaikissa sukukunnan koneissa tai kodeissa on samat tallenteet niistä "tärkeistä" kuvista ja itsellä useammalla menetelmällä ja muutamalla pariinkin kertaan.
Tulikin ihan herätyksenomaisesti katsastettua tuo moitittu CD/DVD taltio ja näkyi tasan 10 vuotta olevan vanhin varmuuskopio ja aivan hyvin tuo vielä toimi, tosin siitä on jo varmuuskopion varmuuskopiotkin otettu.
Ja niiden kotona tulostettujen kuvienkin piti oleman lyhytikäisiä, mutta suunnilleen saman ikäisiä on niitäkin Epsonin musteella tehty eikä ole miksikään tulleet albumeissaan, eikä seinälläkään.
Tuskin ongelmaa tulee kehityksen kehittyessäkin sillä sinisellä liekillä voi jo poltella melkoisen nivaskan vanhoja taltioita pienempään tilaan tai nauhalle tai ja tai ja tai kiintolevyille tai......
Ja jos ketään jälkeenjäävää ei asia enää jatkossa kiinnosta, voisi olla parempi että unohtaa koko jutun, maailmassa tulee taltioitumaan mieletön määrä näitä "ainutkertaisesti historiallisia" ajan hetkiä mitkä ei kiinnosta ketään muuta kuin tekijäänsä.

Onhan siinäkin oma merkityksensä ainakin tänä ajanhetkenä kun pohtii millä järjestelmällä ja miksi sen taltionsa myös tekee.
Eli suosittelen että tekipä miten tahansa niin varmuuden voi maksimoida sillä hajasijoituksella...

[fossiili]

Minulla on Olivetin vanha kannettava. 486-prossa ja mikä lie muistin määrä, ehkä 2 Megatavua. Käyttis Windows 3.1 Käynnistyy vielä ja toimii vaikka kirjoituskoneena. Sopivaa kirjoitinta ei ole talossa ja Nettiin ei uskalla mennä ja yksikään linux ei toimi grafiikkatilassa kuten haukuttu Windows!

Oli siihin erillinen cd-asemakin, jollakin scasi-kortilla. Sitä en ole kokeillut, mutta jos aikakauden cd-levyjä jossakin on, ovat lukukelvottomia. Mutta kovalevy 50 Mb siis toimii aivan hyvin ja tiedot löytyy sieltä. Ovatko siis CD/DVD - taltiot muka luotettavampia kuin kovalevytallennukset?

Hajautus tarkoittaa minun tapauksessa sitä, että teen toiselle vaikkakin vanhemmalle kovalevylle samat "ikuisiksi tarkoitetut" talletukset ja sijoitan sen 40 kilometrin päähän poikani kotiin.  Luulisin, että digitaalinen perhealbumi siten säilyy ja kun lapsia on vain kaksi niin ei perillisille tule riitaa kun kummallakin on omansa.

NTFS-taltiolta olen kokeeksi lukenut Windows Vistassa siduxin tallettamat kuvat ja hyvin näkyvät Vistassakin. Olettaisin, että ntfs on sittenkin standardimpi mikronkäyttis kun linuxpuolen ext3. Miksi juuri se? Onhan niitä kehitetty ainakin 5-6? miten olisi reiserfs? Toki nopeudessa ei tässä ole merkitystä vaan talletuksen varmuudessa. Ehkä pitäisi valita FreeBSD:ssä käytetty ja tallentaakin siinä tai jossakin muussa mikroon asentuvassa Unixissa?

Nämä kysymykset toki vain keskustelun lietsomiseksi

[Tomin]

Olettaisin, että ntfs on sittenkin standardimpi mikronkäyttis kun linuxpuolen ext3.

Miksi ihmeessä? Onko muuten joku tiedostojärjestelmä stantardoitu (iso9660?)?

Microsofti vaan ei ole lisännyt käyttikseensä muiden kuin omien (ja applen hfs:n?) tiedostojärjestelmien tukia. Linuxiin sen sijaan on tehty tuki fatille ja ntfs:lle.

[vpv]

Oli siihin erillinen cd-asemakin, jollakin scasi-kortilla. Sitä en ole kokeillut, mutta jos aikakauden cd-levyjä jossakin on, ovat lukukelvottomia. Mutta kovalevy 50 Mb siis toimii aivan hyvin ja tiedot löytyy sieltä. Ovatko siis CD/DVD - taltiot muka luotettavampia kuin kovalevytallennukset?

Tähän kysymykseen on varmaankin todella vaikeaa antaa mitään kattavaa vastausta. Oma kokemukseni vain on, että kovalevyt ovat melko alttiita hajoamaan, erityisesti kannettavien kovalevyt. Ehkä ennen tehtiin parempaa rautaa tai sitten sinulla on ollut todella hyvä tuuri. Jos puhutaan jostakin kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikajänteestä, niin itse en oikein luottaisi kumpiinkaan. Nauha-asema ja nauhat paloturvalliseen kassakaappiin, sitenhän nuo "isot pojat" taitaa tämän asian hoitaa.