Tämän ketjun alussa olleen supertietokoneuutisen koneiden nopeudet perustuvat suurimmalta osin niiden tekniseen huippurakenteeseen. Kärkikymmenikön koneista vain osassa on linux, muissa niiden oma käyttöjärjestelmä.
Mukavaa tietysti sanoa että mun mikrossa on sama käyttis kuin joissain supertietokoneissa, meidän digiboksissa tai pyykinpesukoneessa. Ja noissa linuxin avoin koodi ja siten sen muunneltavuus toimii mainiosti.
Mutta sitten näissä henkilökohtaisissa tietokoneissa, pöytäkoneissa ja läppäreissä, ei välttämättä kaipaisi nykyisenkaltaista jakeluitten variaatiokirjoa.
Muunneltavuus omiin tarpeisiin saisi näissä olla toisella tapaa rakennettu. Eli ei siten että on mieletön määrä jakeluita, jotka ovat näkyvästi läpikotaisin erilaisia, vaan olisi parempi että olisi vaikka vaan yksi, mutta itse omilla valinnoilla muunneltava jakelu. Eli todella modulaarinen ja muunneltava, mutta kokonaisrakenteeltaan samalla pohjalla ja mieluiten keskeisistä välineistä ja toiminnoista vain yhdet todella hyvät yhdessä avoimesti kehitetyt versiot - eikä keskenään epäyhteensopivia ja toiminnaltaa täysin erilaisia mutta kuitenkin suht samaa asiaa tekeviä liiallisia "näennäis"vaihtoehtoja, joissa vaihtoehtoina olemisesta on tullut itsetarkoitus, eikä käyttäjien eikä koko hyvän avoimen vaihtoehtokulttuurin etu.
Tuo on se linuxin ongelma. Ja toisaalta Windows-maailman eittämätön etu, millä se on asemansa saavuttanut. Eli sittenkin yhtenäisyydellä, joka ongelmistaan huolimatta palvelee kuitenkin käyttäjien ja muiden osapuolten etua ja tarpeita paremmin.
Liian suuri varianttien määrä sen olemattoman edun kanssa pitäisi linuxissa jotenkin ratkaista. Siihen tuhrautuu valtavasti resursseja hukkaan, minkä näkee esim. siinä että linuxin yleisemmät käyttöliittymät ovat sinällään melko pieniä detaljeja lukuunnottamatta samantyyppisiä kuin Windowskin - vaikka koko tietokoneen käyttöliittymä voisi olla ihan jotain muutakin, jotain paljon parempaa - jos sen tekemiseen vain olisi liiallisen näennäisvarianttitaakan alta resursseja. Kaikissa käyttöjärjestelmissä on samat toimintopalkit, samantyyliset valikot, samat pikkuohjelma-alueet. Ja niitä on jo Windowsissa ja Macissä tarjolla, jälkimmäisessä tosin jotain tyyliä ja käytettävyyttä ehkä paremmin. Mutta linux ei noissa suhteissa ole päässyt mitenkään edelle, eikä pystynyt panemaan selvästi paremmaksi. Gnome ja KDE eivät mitenkään kovin suuressa määrin eroa sittenkään toisistaan - muuten kuin ehkä juuri siinä että kummassakin on valtavasti koodia, joka tekee suht samaa asiaa. Ja se johtunee yksinomaan siitä että resussit ovat ollet hajoitettuina kilpailemassa turhanpäiten, ilman että niissä on ollut mitään todella isompaa suurta eroa, mutta niin muut pääsevät rauhassa hallitsemaan. Tämä ongelma on näissä henk.koht.tietokoneissa, ei muissa linuxia käyttävissä järjestelmissä niinkään.
