Lääketeollisuuden ongelma tällä hetkellä on, että sieltä puuttuu pitkäjänteinen lääkekehitystyö ja että kehitystyössä on paljon päällekkäisyyttä. Molemmat johtuvat käytännössä siitä, että lääketuotanto on teollista yritystoimintaa. Esimerkiksi syöpälääkkeiden kehitystyö vaatisi kymmenien vuosien tutkimustyön. Yhdelläkään yritysmaailman pelisäännöillä toimivalla lääkeyhtiöllä ei tällaiseen ole mahdollisuutta.
En ole kyllä samaa mieltä kuin siitä, että noilla yrityksillä on kehitystyössä päällekkäisyyksiä ja siitä hetken päästä. Se että yrityksillä ei ole resursseja olen kyllä täysin eri mieltä. Isoimmat lääkealan yrityksethän ovat kaikki varmaan kutakuinkin 100 vuotta vanhoja putiikkeja, joilla on ihan käsittämättömät resurssit. Oletko katsonut kuinka paljon vain lääketeollisuuden markkinajohtaja työllistää väkeä? Lähes 100 000 henkilöä ja kyseessä on vain
yksi yritys. Hiton ruma totuus, mutta väitän että kaupallisella yrityksellä on muutenkin enemmän motivaatiota kehitykseen ja menestymiseen kuin olisi koskaan valtiollisilla toimilla.
Käytännössä tällä hetkellä pitkäkestoinen kehitystyö on muutamien valtiollisten tutkimuslaitosten ja hyväntekeväisyysjärjestöjen varassa.
Tällaisesta en ole koskaan kuullutkaan, vaan käsittääkseni mukaan lääketeolliset yritykset nimenomaan tekevät huomattavasti pitkäkestoista kehitystyötä. Käytännössä täysin pääsääntöisesti ja tämän perustelu tuolla lopputekstissä. Haluaisin kyllä lukaista lähteitä tuolle väitteelle jos tosiaan olen väärässä.
Lääketeollisuuden päällekkäinen tutkimustyö on suunnatonta voimavarojen haaskausta. Patentit ja muut liikesalaisuudet estävät tietämyksen vapaan saatavuuden varsin täydellisesti.
Kuten kaikissa teollisuudenaloissa tässä on kortilla kiistaton kääntöpuoli, jonka monet helposti unohtavat. Se nimittäin lisää kilpailua ihan suunnattomasti. Kilpailun kautta tulee erittäin oleelliset käsitteet kuten tehokkuus ja laatu. Ilman kilpailua nämä hyvin oleelliset motivaattorit puuttuvat.
Tässä mielessä yliopistojen tavoin "vapaan lähdekoodin" periaatteella toimiva keskitetty valtion lääketutkimuskeskus olisi varsin tarpeellinen. Se vaatisi kuitenkin poliittisen ajatusmallin muuttumista, ja juuri sitähän Piraattipuolue on ajamassa.
Toki ja tämäkin kone jolla kirjoitan tätä juuri nyt laskee ja lahjoittaa parhaimmillaankin tietoa folding at home projektiin. Vaan tuokin Stanfordin projekti, meinaatko että sillä olisi koskaan olemassa mitään mahdollisia resursseja alkaa tekemään esim. kliinisiä testejä? Väitän että vaikka minkä poliittisen päätöksen tekisivät, niin tehokkuudessa ei koskaan päästäisi samaan kuin vrt. nykyistä tilannetta. Tehdään sillä hommalla samalla rahaa. Surullista? No totta hitossa, mutta väitän tuon olevan karu totuus.
Mielestäni homma ei nykytilannetta kovinkaan paremmin voi realistisesti katsottuna toimia. Pilvilinnoja voi aina maalailla, mutta nykymalli, eli tehdään teoreettisimmat alustavat tutkimukset julkisesti ja sitten heitetään tulos susille, jotka tekevät likaisen työn raha motiivinaan ja on vain yksinkertaisuudessaan erittäin tehokas.
En epäile hetkeäkään etteikö lääkebisneksessä ole valtavaa "reverse engineering" toimintaa ja se myös lisää tehokkuutta ja toimivuutta toimien kortin kääntöpuolena --> Varastetaan kilpailijan tulos ja yritetään tehdä vielä parempi ja turvallisempi tuote markkinoille. Käytännössä pakotetaan parantamaan tuotetta. Avoimissa projekteissa ei olisi lainkaan tällaista motivaattoria olemassakaan.
Mielestäni myös tällä lääketeollisuuden kilpailulla on vielä yksi ja luultavasti ratkaisevin hyöty verrattuna täysin avoimeen kehitykseen, joka ei päde pelkästään lääketeollisuuteen, vaan teolliseen tarkasteluun yleensäkin. Jos oletetaan että kaikki olisi avointa kehitystä, niin eikö totta, että ihan varmasti alkaisi tulla erilaisia mielipiteitä ja täysin erilaisia toteutussuuntia erilaisiin ongelmiin? On varmaa että kaikki "suoritukset" eivät koskaan tule julki, vaikka mahdollisesti saattaisivat olla ongelman lopullisesti ratkaisevia. Jos katsotaan taas asiaa kilpailun kannalta yrityksissä, niin väkimäärä jaetaan heti pienempiin ryhmiin ja nämä "suoritukset" tulevat paljon helpommin julki ja mahdollisesti toteutuvat. Lisäksi yksi motivaattoreista on innovaation tuoma riski/hyöty suhde, jota lähdetään bisneksessä helpommin hakemaan ihan silläkin uhalla, että peli menetetään ihan täydellisesti. Tässä on vielä kyseessä nimenomaan resurssiongelmat, joissa nuo pienemmät ryhmät (teollinen sektori) ovat taas voitolla, koska jos nämä "suoritteen" tekijät eivät tule huomatuksi, ei heillä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia lyödä itseään läpi rahoituksen puutteessa. Silti epäonnistunut voi mahdollisesti päästä vielä töihin toiseen kilpailevaan putiikkiin tuomaan ideaansa esille. Avoimessa versiossa jos et lyö itseäsi läpi, niin se on sitten siinä.
Miten ratkaiset nuo hyödyt avoimessa tai varsinkaan valtiollisilla ratkaisuilla? Pystyykö valtiollinen tai avoin ratkaisumalli tekemään nuo isot, mutta mahdollisesti erittäin hyödylliset riskit? Väitän että ei pysty, koska ympäristö alkaa prässäämään välittömästi päälle jos lähdetään "riskiretkille". Tehdään puolue joka kannattaa suurehkon verorahamäärän lykäämistä projekteihin, joiden onnistumismahdollisuus on sanotaan kaksi kymmenestä, niin tuskin tulee paljoa kannattajia.
Jos taas yritys heittää kuperkeikkaa väärien valintojen takia, niin pitkällä linjalla nou hätä. Epäonnistuminen ja sen syyt tulevat varmasti esille muille kilpailijoille ja seuraavat jannut on jo varmasti hieromassa käsiään yhteen nurkan takana ja naureskelemassa partaansa, että kilpailutilanne helpotti just nyt
Älkää käsittäkö väärin, en ole avointa mallia vastaan ja se voi toimia esim. tietotekniikassa, kuten Linuxin kehityksessä kun ajetaan sitä valtaväestön muutosta/suuntausta, mutta sitä ei vain voi mielestäni soveltaa tehokkaasti esim. lääketieteeseen, muuten kuin jo mainittuun teoreettisimpaan tasoon, kun ratkaisuun ei vielä vaadita mitään materialistista.
Ihmiset vaan on luonteeltaan heikkoja puhaltamaan samaan hiileen isossa porukassa. Töniminen ja kilpailu alkaa välittömästi, hitto jos jo rokotejonoissa pitää alkaa kiskoon toista lättyyn
. Jonkinasteinen kilpailun tarve ja ahneus asuu meissä jokaisessa. Jokainen meistä tahtoo jotain ja sitä voidaan hyödyntää todella rumasti motivaattorina ja sehän on yleinen pelin henki, tuskin kukaan kiistää.
*lisäys*Ei siitä espanjantautia saa synnytettyä, koska kehossa ei ole montaa toimivaa virusta samaan aikaan.
Niin normaalitilanteessa, mutta jos joillekin kehitetään vastustuskykyä, niin tuntuisi että periaatteessa tuo sama vastustuskyky pitäisi yrittää saada aikaiseksi myös esim. sikoihin. En tiedä kun en lääketieteestä tiedä, mutta pidän aika erikoisena ratkaisuna tätä rokotuksen tarvetta. Onko tilanne nyt kuitenkaan yhtään eri kuin 70-luvulla ja silloinkaan ei mitään tapahtunut, muuta kuin että osa ihmisistä sai silloinkin keinotekoisesti vastustuskykyä rokotteilla loppu viimein ihan tarpeettomasti?
