Kaukaisilla 1970–80-luvuilla Suomessa scifiä julkaistiin vain sellaisina musta- ja kovakantisina kirjoina, joita nykyisin bibliofiilit metsästävät järjettömillä hinnoilla. Kirjailijoina oli lähinnä sellaisia tieteiskirjallisuuden kultaisen ajan (Golden Age) nimiä kuin Arthur C. Clarke, Isaac Asimov ja Robert Heinlein, joiden kyky esim. ihmiskuvaukseen oli suunnilleen Kaari Utrion tasolla. Niin Ison vaikutuksen ne silti tekivät, että minustakin kasvoi tieteisfiktion elinikäinen fani.
Avaruusseikkailu 2001 on Clarken tunnetuin muttei läheskään paras romaani. Monet väittävät parhaaksi Lapsuuden loppua, mutta oma suosikkini on silti Kadonnut menneisyys. Löytyvät yhä kirjastoista, kannattaa lukea.