Nyt on aika kokeilla maineikasta Ubuntua. Kokeilla jälleen, sillä minun koneissani joka Ubuntu on ennemmin tai myöhemmin, yleensä pian seonnut.
Itselläni sekä ubuntu että opensuse olivat aikanaan ensimmäiset linux-tuttavuudet ja kumpikin lakkasi toimimasta hyvinkin nopeasti. Missä lie ollut vika, mutta nykyään samat koneet ovat ubuntulla varsin vakaita. Ainoastaan muistin ylittäminen saa ne toimimaan ikävästi. Silloin toivoisi, että kone ilmoittaisi ennen jumittamisen alkamista kuinka nyt täytyy sammuttaa prosesseja ja antaisi vielä mahdollisuuden valita että mitkä. No, tätä kivaa optiota ei ole missään tietämässäni käyttiksessä.
Asenna flashplugin-nonfree-paketti "multiverse" ohjelmanlähteestä ...
"Taidatkos sen selkiämmin sanoa" (siteeraus 7:stä veljeksestä). Mutta: Järjestelmä > Ylläpito > Ohjelmalähteet, ei sieltä löydy multiverseä
[/quote]
Termit multiverse ja muut on ylläpitotehtäviä suorittavien ukkienkin hyvä tuntea. Ne ovat eri pakettilähteitä ja antavat käyttäjän valita onko tälle tärkeämpää ohjelmien turvallisuus ja vakaus, vaiko mahdollisuus käyttää myös ohjelmia, jotka eivät ole ubuntun omien kehitys- ja turvapäivitysten piirissä. Kuten sanottu, myös muita syitä on jaotella ohjelmat eri pakettivarastoihin. Koska peruskäyttäjä ei yleensä edes halua kuulla uusia termejä, ubuntun "lisää ohjelmia" -sovellus ei enää nykyään käytä näkyvästi termejä main, universe, multiverse jne, vaan ilmaisee asian toisin: "tuetut sovellukset", "kaikki avoimen lähdekoodin sovellukset"...
Lisää ohjelmia -sovellus kuitenkin tarjoaa asetukset-nappulaa. Sitä kautta aukeaa ohjelmalähteiden hallinta, josta voit valita haluamasi ohjelmalähteet. Siellä näkyvät nuo termit kuten universe kumppaneineen. Unohdetaan silti tuo hetkeksi. Valitse sieltä kuitenkin ennen sulkemista vain "main".
Lisää ohjelmiasta voit sitten valita "tuetut sovellukset". Ne luetellaan aakkosjärjestyksessä. Abiwordin jälkeen siellä ei näy haluamaamme peliä Abuse, joten kokeilemme näkyisikö se valitessa "kaikki avoimen koodin sovellukset". Jo vain. Valitsemme ohjelman, painamme "toteuta muutokset" ja huomaamme kuinka asentaminen ei onnistunut, vaan saimme virheilmoituksen. Suljemme Lisää ohjelmian epätoivossamme, tosin yritämme kohta uudelleen, joten avaamme sen. Jälleen valitsemme Abusen. Tällä kertaa kone kysyy meiltä haluammeko ottaa käyttää varaston "kaikki avoimen koodin sovellukset". Järjestelmä siis väitti päivittäneensä pakettivarastot, mutta jostakin syystä se ei sitä ilmeisesti tehnyt ennenkuin olimme käynnistäneet sovelluksen uudelleen.
Esimerkin tarkoitus oli viidenlainen:
- Se kertoo kuinka ubuntussa on nuo alkukieliset ilmaisut korvattu Lisää ohjelmiassa - ihan selvyyden vuoksi.
- Lisäksi se kertoo miten on hyvä tiedostaa nuo eri pakettilähteet, koska niitä voi halutessaan lisätä itsekin, joskin se ei ole suotavaa sillä se tietoturvan kannalta suoraan kuin windows-maailmasta.
- Vanha ja uusi tapa jäävät elämään rinnan. Uusi on yksinkertaisempi, mutta ei siis yhtä kattava työkalu, koska siinä on vältetty uusia termejä. Se rajoittaa sillä vanhoilla termeillä ei voi tyhjentävästi ja samalla parilla sanalla kertoa mistä kaikesta on kyse.
- Kun uusi tapa otetaan käyttöön, nettiin tuppaa jäämään vanhoja ohjeita. Ne voivat hämmentää, you know.
- Kehitys menee eteenpäin, mutta tie on kivikkoinen. Bugeja tulee ja menee.
Fedora kannattanee unohtaa. Se on innovatiivinen, mutta sellaisenaan redhatin testialusta. Centos on aikuisen linux, redhatista viilattu, vakaa, suomenkielinen ja hyvin maltillisesti uudistuva. Ubuntu perustuu debianiin, mutta filosofialtaan näyttäisi olevan näiden kahden välissä.