Miksei yksinkertaisesti ole vain yksi ainut Ubuntu, johon sitten asennettaessa saa valittua haluamansa työpöydän, aivan kuten vaikka Susessa.
Yleensä nää viritykset tarkottaa sitä, että kehittäjä keskittyy tiettyyn versioon ja sitten jaellaan kde-base pakettia siihen päälle vaan.
Esimerkkinä: koitappa käyttää fedoraa KDEllä, melkein muuten gnome mutta K-valikon kanssa -> aivan kamala.
Kyllä se on ihan hyvä, että KDE-järjestelmää kehitetään erikseen, kumminkin pitäisi olla eri oletusohjelmat ja eroavaisuuksia säärötyökaluissa.
Pelkkä puhtaan kde-basen asentaminen ei kauheasti sydäntä lämmitä.
Tietysti jos asennuslevyltä saisi valita ihan puhtaasti KDE tai Gnome -järjestelmän eikä mitään toisen ympäristön roskaa asenneltaisi, niin se toki olisi hyvä. Mutta se tarttis DVDn, ja Ubuntu filosofiaan kuuluu CD-levylle mahtuminen.
Ja jos olisi eri cdt eri järjestelmille, niin nehän olisivat jo silloin näitä "editioneita".
Mielestäni hyvä juttu että nimeämistä yksinkertaistetaan. Linux-distrojen maailma on niin mahdottoman monimutkainen, että kaikki toimenpiteet tilanteen parantamiseksi ovat tervetulleita