Kutsunnat

[juustohöylä]

Hauskaahan siellä oli, ruokaa sai eteen ja ohjattua liikuntaa ja käymään pari kertaa kauniissa lapissa.. Ja pääsi ampumaan tykkilöisillä.
Itse suosittelen tykistön puolta.
Kandee kokeilla.
Mitä siinä muka menettää?

[Teho]

Mitä siinä muka menettää?

Jos on sellainen henkilö, joka ei sovellu armeejan ilmapiiriin niin paljonkin. Ensinnäkin sen 6kk "parasta" aikaa elämästään ja mahdollisesti mielenterveytensä - joka vuosi löytyy sitä porukkaa, jolla pää vaan ei kestä. Armeejassa nyt on myös korkea riski sairastua ja saada elinikäisiä vammoja ym. Olettaen, että ympäristö on täynnä 18-20 vuotiaita miehiä, en myöskään yhtään ihmettele, jos siellä joku tulee vakavasti kiusatuksi tai syrjityiksi - joka taas voi repiä auki jo kouluiässä saatuja haavoja.

Pointtina vaan se, että armeeja ei ole kaikille. En todellakaan suosittele ketään pakottamaan itseään sinne.

[mikko_h]

Hauskaahan siellä oli, ruokaa sai eteen ja ohjattua liikuntaa

Oma palvelus muinoin 94/95 meni peruskoulutuksen jälkeen varsin leppoisasti kirjurina, mutta edelleen tökkää silmään heitot ohjatusta liikunnasta. Pidän kyllä liikunnasta ja kunnossa pysyttelemisestä, mutta ainakin omasta mielestä pitkin metsää konttiminen rynnäkkökiväärin kanssa kun joku kiljuu käskyjä vieressä on perin kaukana mistään liikunnan ilosta, marsseista, sulkeisista yms. nyt puhumattakaan. Varsinaista liikuntakoulutusta taas ainakin omalle kohdalle osui perin niukasti, muutama juoksulenkki ja sisäjumppaa. Liekö ajat muuttuneet, kun sen jälkeen varusmiesten kunto on ollut uutisissa tasaiseen tahtiin. Parasta oli suunnistus, jossa oikeasti pääsi metsään ilman järjetöntä määrää kantamuksia. Tosin siinä hommassa oli ainakin meidän komppaniassa suht huimat tasoerot. Äijiä oli suunnilleen maajoukkuetason tason tekijöistä tyyppeihin, joita etsittiin sitten metsästä loppuyö.

Ruuasta jäi pysyvä kiisseliaversio. Sokeri, perunajauho, vesi ja elintarvikeväri maksavat ilmeisesti niin vähän, että jättämällä tämän 'jälkiruoan' pois menoissa ei säästy mitään. Oranssia tai punaista liimaa oli sitten joka aterialla. Ihminen suorastaan järkyttyi, jos kohdalle osui oikeasti marjoista tehty kiisseli. Tämä siis  Säkylässä sikäläisen jättikeittiön vaikutusalueella edellisen laman aikaan.

[henri_aleksi]

Joo, no kait tästä on paljon mielipiteitä. Itse tykkäsin kovasti, vaikkakaan en ilmeisesti riittävästi jäädäkseni sille polulle^^

[Toni Alenius]

kait se on jotain skriivattava itse aloitettuun ketjuun kun satuin pitkästä aikaa foorumille, eli elsoon ei huolittu ja Parolasta potkittiin hulluna pihalle, Viestirykmentistä selvisin reilu vuosi sitten 180 viestimiehenä kun ei sielläkään haluttu katsella meikäläistä pidempään, hauskaa oli aina välillä, mutta jos inttiin on menossa mielellään kannattaa suunnata jonnekin muualle kuin Riihimäelle, poikkeuksena elso jossa porukka on joka tapauksessa motivoituneempaa kuin varuskunnan muissa yksiköissä.

erästä kaikille tuttua (ja ärsyttävää-) mainosrallatusta mukaillen "Parola on paras paikka, Parola on iloinen..."

[J3K]

Hauskaahan siellä oli, ruokaa sai eteen ja ohjattua liikuntaa

Oma palvelus muinoin 94/95 meni peruskoulutuksen jälkeen varsin leppoisasti kirjurina, mutta edelleen tökkää silmään heitot ohjatusta liikunnasta. Pidän kyllä liikunnasta ja kunnossa pysyttelemisestä, mutta ainakin omasta mielestä pitkin metsää konttiminen rynnäkkökiväärin kanssa kun joku kiljuu käskyjä vieressä on perin kaukana mistään liikunnan ilosta, marsseista, sulkeisista yms. nyt puhumattakaan. Varsinaista liikuntakoulutusta taas ainakin omalle kohdalle osui perin niukasti, muutama juoksulenkki ja sisäjumppaa. Liekö ajat muuttuneet, kun sen jälkeen varusmiesten kunto on ollut uutisissa tasaiseen tahtiin. Parasta oli suunnistus, jossa oikeasti pääsi metsään ilman järjetöntä määrää kantamuksia. Tosin siinä hommassa oli ainakin meidän komppaniassa suht huimat tasoerot. Äijiä oli suunnilleen maajoukkuetason tason tekijöistä tyyppeihin, joita etsittiin sitten metsästä loppuyö.

Ruuasta jäi pysyvä kiisseliaversio. Sokeri, perunajauho, vesi ja elintarvikeväri maksavat ilmeisesti niin vähän, että jättämällä tämän 'jälkiruoan' pois menoissa ei säästy mitään. Oranssia tai punaista liimaa oli sitten joka aterialla. Ihminen suorastaan järkyttyi, jos kohdalle osui oikeasti marjoista tehty kiisseli. Tämä siis  Säkylässä sikäläisen jättikeittiön vaikutusalueella edellisen laman aikaan.

Itse olin Säkylässä  2004. Ruoasta ei ole mitään moitittavaa. Toki meno on saattanut muuttua mutta ihmettelen suhtautumistasi taisteluharjoituksiin. Voin kertoa että pioneeriryhmänjohtajana fyysistä koulutusta tuli vähintään tarpeeksi.  Ei siellä ollakkaan liikunnan ilosta, moni atleetti hyytyikin kun laitettiin kantamuksia niskaan. Sulkeisharjoittelun tarkoituksen ei pitäisi olla kenellekään armeijan käyneelle epäselvä.

[UbunTux]

Niinisalossa olin, tuossa keskisärmässä tykistöprikaatissa.
Itse olen aika vakuuttunut, että armeija olisi tehokkaampi vapaaehtoisena, lisätään yhtälöön palkka ja/tai veroprosentin säätö. Ei silti, etteikö kutsuntoja voisi olla.
Täytyy myöntää, että lusmuiltua tuli  (ja pitkä aito sairastelu), samalla toki muiden lusmuillessa tuli se maksettua suurimman rypistyksen kohdalla  todellakin takaisin (zombiemainen tila vuorokausien valvomisesta ja omatahto oli vähitellen menetetty  ).

[Ganymedes]

Inttiä haluan lähestyä vain yksittäisinä opetuksina - kokonaisuutena en sitä pysty pitämään järkevänä - eihän se sotiminen sitä muutoinkaan ole:

- näkee monenlaista porukkaa. Kirjo on isompi kuin osasi kuvitellakaan.
- näkee monenlaista johtamismallia, suurimmaksi osaksi huonoa tai erittäin huonoa johtamista, yksi suuri positiivinen poikkeuskin.
- kuri on ainoastaan järjestelykysymys. Mitään "joukkoja vaarantavaa" häiriötä ei esiintynyt, hyvä näin.

- ymmärtää että selitys ei ole mikään syy. Sehän näissä siviilipuolen IT-hommissakin vaivaa ... kuvitellaan että selitys olisi syy: "kun nyt en ehtinyt eilen niin siksi ei ole backuppia" ... ja muuta roskaa.

- ampuminen oli pettymys. Olisin luullut että intissä saa ampua, ihan oikeasti ja ihan ruutiaseella, mutta eihän armeijalla mihkään ammuksiin ole varaa.
- kuntoliikunta. Kunnon kohotus pitäisi olla nousujohteista, säännöllistä ja motivoivaa. Nyt se oli vain turhanpäiväistä satunnaista repimistä.
- lomat. Ihan turhaan pidetään kasarmilla tekemässä tyhjänpäiväisiä asioita.
- vaatetus. Siihen aikaan oli todella surkeat lähes kaikkeen ulkonaolemiseen. Siviilipuolen vaatteilla voi paikata, mutta sekään ei ollut ongelmatonta.
- vapaa-aika. Sitä ei oikeastaan ollut ja jos oli, niin juuri mitään ei pystynyt harrastamaan, koska mitään säilytystilaa ei käytännössä ollut omille tavaroille.


Jotkut näistä asioista ovat käsittääkseni tänä päivänä korjattu.

[petteriIII]

Minusta se oli positiivinen kokemus: jo mennessään tiesi että eiköhän tämä vuodessa ole ohi.

[uhappo]

Itse olin 2001-2002 Lahden Varusmiessoittokunnassa, humppabändin basisti-laulajana. Eipä oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa kun pohtii miten paljon oli etuoikeutuksia.

Tosin sitä ennen piti alkuperäisissä kutsunnoissa ottaa lukioiän hulluina vuosina hullun paperit kutsunnoista ja tais olla vuos sitä lykkäystä. Onneks otin vähän "miettimistaukoa", muuten oisin joutunu Joensuuhun "gonabeachille" eli Kontiorantaan ihan normijoukkoihin.

[Sysi]

Tuomiopäivä lyöty, 9.1.2012 rolloon ilmatorjuntaan.

Tullaan hengissä pois tai sitte ei.

[UbunTux]

- ampuminen oli pettymys. Olisin luullut että intissä saa ampua, ihan oikeasti ja ihan ruutiaseella, mutta eihän armeijalla mihkään ammuksiin ole varaa.

Jos armeijalla on varastossa liikaa oikeanlaista ammustavaraa, tarkoittaa se runsaasti pitkiä ammuntaleirejä tykistössä. Ammusten hävittäminen muuten kuin ampumalla olisi kalliimpaa. Nimimerkillä noinkin voi käydä

[Ryppy]

Melkosen tiivistä opiskelua aikoinaan ILMAVP.ssa, Hämeenlinnassa. Useimmat siellä kurssitetut taisivat myös saada sieltä potkua uraansa siviilissä.
Kateeksi kävi välillä tykkistön tai pioneerien sulkeisia, kun itse pääsi harvoin ulos juoksemaan.

Kunnioitan asepalveluksesta kieltäytyviä, mutta totaali kieltäytyville ei täältä sympatioita heru.

[Jussi Nirhamo]

Itse pääsin viime perjantaina pois puolenvuoden tykkimiehenä On ihan mahtava fiilis kun "Ohi on, ohi on..."