Katsoin jo aika pitkä aika sitten tuota digitaalisten aineistojen Kansallisarkiston palvelua, kun noita koostettuja arkistokategorioita oli vähemmän.
Hienoa mielestäni, että näiden nettikeskustelujenkin osalta jää tuleville asiasta kiinnostuneilla ja lähinnä varmaan historian tutkijoille ajan kuva tästä meidän, tai oman aikakauteni, jotain ajankuvaahan ehdottomasti varmaan sata vuotta mennään eteenpäin, tiedä sitten kuinka ajankohtaista asiaa noista virallisista musoarkistoista saa itsestäni kaivettua, ehkä joku asia voi olla ajankohtaisempi sitten, mitä omana elinaikanani olen tietoisella toimillani aina joissain yhteyksissä näköjään monen reitin kautta aineistoja, joissa esiinnyt muodossa tai toisessa, ne on päätynyt tuonne ilman, että itse olisin mitenkään vaikuttanut asiaan.
Mitä nyt tuossakin keskustelupalsta-aineistosta tulee nimelläni vajaat 16 000 lähdeviitettä, niin siinä ja riittävän kokoiselta tuntuva otoskoko, saa muodostettua elämäni kirjoituksista ja aiheista, joiden parissa olen viettänyt aikaani, jonkinlaisen kuvan. Olen tietoisesti päättänyt, että se on sitten jokaisen oman tukinnan varassa ja jääkööt sitten kun itsestäni aika jättää, muiden tehtävä sitten tehdä tulkinnat ja analyysit kukin miten tykkää.
Mitä tässä 40-ikävuoden kriisissä olen aika pitkälle tosiaan luopunut jo hyvin paljosta, "eteenpäin" menon voi unohtaa, mitä koen olevani jo ikäloppu aivan kaikkeen, aika meni ohi. Pitää nyt käsitellä sitä, että pitäisi sopeutua nyt loppuelämän ajaksi jos tässä nyt parikymmentä vuotta vielä on aikaa jäljellä, niin elämään sen kanssa, mitä tässä nyt on käytännössä pöydällä.
Museorekisterissä olo siis, erityisesti nyt taltioituna osa verkkokeskustelupostauksistani osaksi kotimaani kulttuuriperintöä virallisen tahon toimesta, niin ilmentää myös elämäni nykyhetkeä, elämäni teot ja kirjoitukset, julkisen ulostuloni.
On se totta, että mitä täällä kotikaupungissani, erityisesti vakiintuneessa kotikaupunkini lähiössä, jossa olen nyt ajatellut viettää mahdollisimman pitkään vielä, mitä olen tässä samassa nyt ollut 10 vuotta pois vanhempien nurkista kolmanteen otteeseen, niin välillä kun on itsellä huono päivä, ei jaksaisi tätä julkisuuden tuomaa kääntöpuolta, mitä useat vastaantulijat kommentoivat jostain asiasta, mitä siinä määrin en ole lainkaan anonyymi täällä liikkuessani. Ärsyttävintä on toisinaan se, että täällä paikallisella ylä-asteella alkanut kiertämään jokin buumi penkojen kesken TikTok -kanavani profiilibrändiin liittyen, mitä kokeisin TikTokia muodon vuoksi, mitä äkkäsin että kitarariffien soittoon tuo 30 sekunnin raja saatta olla sopiva.
Kuuluu kommentteja "Sulla on hyviä riffejä, olen sun fani",en nyt ole pitkään aikaan edes kirjautunut katsonut sitä TikTok -kanavaani, mutta arvelen, että seuraaja määrä on kasvanut aivan odottamaton asiakas-segmentti seuraajista tullut penskojen nostettua keskenään videoistani hypeä ilman, että olisin itse mitenkään "markkinoinut" -soittopuolta siihen ikä-kohderyhmään. Nekin on enimmäkseen positiivisia kuitenkin, mutta itsellänikin on päiviä, jolloin en kestäisi kuulla mitään kommenttia mistään asiasta itselleni tuntemattomilta ihmisiltä. Päällisin puolin olen tiedostanut tämän varjopuolen siinä kohtaa viimeistään, kun minut asetettiin kotikaupunkini kunnallisvaaliehdokkuus tuli 2017, pahin julkisuuteentulovaihe on ohi jo, enää ole mitään hätää sen suhteen.
Itselläni ja sen kaltainen esillä-olosta pidän, estradit ovat alaani siinä määrin, että kykenen elämään asian kanssa llman, että tarvitsee turvautua pulloon Koskenkorvaan joka virallisen aktin jälkeen, jos siitä on tehty virallisiin kanaviin jokin julkaisu lopulta. On ajatonta, että varmaan kaikissa julkisilla aloilla toimivilla henkilöillä tai ihmisiä niissä on, ketä sitten varmaan monikin on ihmisen historian saatossa varmaan ryypännyt itsensä hengiltä vähemmälläkin julkisuuspainolastilla, kun ei ole voinut käsitellä asiaa mitenkään.
Pitää vähän miettiä aina, kun jotain julkisesti esittää, eikä tämä nettikeskustelukulttuuri poikkea kasvotusten toisten ihmisten kanssa puhumisesta muuta kuin teknologia on eri, muuten samat viestinnän periaatteet tässä on, mitä netissä nyt pääsääntöisesti tai ainakaan lähtökohtaisesti ei olla anonyymeja, vaikka nimimerkillä kirjoittaakin, niin sitten mitä elämä on pitkä ja Internet on ikuinen, mihin tietoliikennetekniikka ainakaan poistuisi käytöstä, se kehittyy ajan mukaan tottakai myös siitä lähtien, kun puhelin keksittiin varmaan johonkin maailman aikaan joskus muinoin, niin ihmisen pitää myös kantaa vastuu teoistaan ja niiden seurauksista hamaan loppuun saakka, ja erityisesti nämä Museorekisterissä olevat arkistojen viitteet niiden kanssa on naimisissa vielä kuolemansa jälkeenkin.
En tiedä Jani, voit varmaan jokseenkin mieltää samaten tätä asiaa, että kunnialla loppuun saakka, kaadutaan saappaat jalassa mielummin, mitä mitään saa eletystä elämästään takaisin. Tuo nyt on jokseenkin otettu myös Freukkareitten "Vanha Kaarti" -kappaleesta, jossa Pekka Myllykoski kertoo hyvän jutun "Sattuipa Matkalla Foorumiin" -livelevyn siinä ennen kappaleen alkua.
Aihe: Jaaha päästiin kulttuuriperinnön osaksi (Luettu 10096 kertaa)
