Käytin tänään lauantaina päivällä jonkin verran aikaa, kun selasin Pythonin graafisen käyttöliittymän ohjelmointiin suunniteltuja kirjastoja. Mitä jokin aika takaperin julkaisin täällä tuon puolisummain -ohjelman verkkoselain-käyttöliittymällä, jossa back-end -ratkaisu oli ohjelmoituna Flaskilla, niin mikä tekee tkinter-kirjastosta niin suositellun? Tuntuu, että useassa lähteessä se listataan ensimmäisenä ja suositeltavimpana vaihtoehtona, ja eräässä 12 vuotta vanhassa StackOverFlow -keskustelun avauksessa lienee kirjoittajan subjektiivinen mielipide, mutta siinäklin oli verkkoselain -käyttöliittymä vasta sijalla 6.
Tkinter, vaikka se on poikki-alustallinen (cross-platform), niin kyllähän machintoseissa MacOS:ssä siis, Linuxissa ja Windowsissa on jo nykyään modernit nettiselaimet, ja jos verkkokäyttöliittymän toteuttaa responsiivisena, niin missä tilanteissa tuo tkinterin käyttö puoltaa paikkaansa. Jäi se käsitys, mitä sen historiaa kaivelin esille, että se on ollut Pythonissa alusta lähtien, ainakin ttk ollut jo 1990 vai 1991 vuodesta saakka mukana, jolloin elettiin aikaa ennen HTML5:ttä tai oikeastaan mitään HTML:ää, TypeScript taisi olla jo tuolloin, mikä on tuo esiaste JavaScriptistä, mitä ja käytetään noissa verkkoselainkäyttöliittymissä toiminnallisuuden ohjelmoimiseen.
Nyt illalla katsoin hakutermillä "Disadvantages of Python Flask", niin sain sen käsityksen, että soveltuu pienimuotoisiin verkkosovellusten back-end -ohjelmointiin, mutta Django on laajempi, ja se tarjoaa laajemmat mahdollisuudet kehittäjälle.
Voisi olla aiheellista alkaa Flaskin sijaan ottamaan haltuun Djangoa noista Python web application Frameworkeistä, mutta mitä etua on tkinterin käytöstä käyttöliittymää ohjelmoidessa verrattuna verkkoselaimella toimivaan käyttöliittymään? Siihen oikein en löytänyt vastausta.