Tiedosto

[Ublinna]

Mistä löytyy tiedosto: /etc/update-manager/release-upgrades (käyttöj. Ubuntu 18.04.2)? Pitäisi asettaa Prompt muuttuja normaaliksi (normal).

[jarmala]

Mistä löytyy tiedosto: /etc/update-manager/release-upgrades (käyttöj. Ubuntu 18.04.2)? Pitäisi asettaa Prompt muuttuja normaaliksi (normal).

Juuri tuolta se löytyy ;-) Siis hakemistosta /etc/update-manager löytyy tiedosto release-upgrades. Eli vaikka

Koodia: [Valitse]

sudo nano /etc/update-manager/release-upgrades
Minulla se näyttää tältä:

Koodia: [Valitse]

# Default behavior for the release upgrader.

[DEFAULT]
# Default prompting behavior, valid options:
#
#  never  - Never check for, or allow upgrading to, a new release.
#  normal - Check to see if a new release is available.  If more than one new
#           release is found, the release upgrader will attempt to upgrade to
#           the supported release that immediately succeeds the
#           currently-running release.
#  lts    - Check to see if a new LTS release is available.  The upgrader
#           will attempt to upgrade to the first LTS release available after
#           the currently-running one.  Note that if this option is used and
#           the currently-running release is not itself an LTS release the
#           upgrader will assume prompt was meant to be normal.
Prompt=lts


[nm]

Mistä löytyy tiedosto: /etc/update-manager/release-upgrades (käyttöj. Ubuntu 18.04.2)? Pitäisi asettaa Prompt muuttuja normaaliksi (normal).

Suosittelisin pitäytymään LTS-jakelussa, ellei ole erityistä tarvetta seurata esim. työpöytäjärjestelmän tai muun keskeisen järjestelmäkomponentin uusinta kehitystä. Väliversiot (18.10, 19.04 ja 19.10) ovat usein enemmän tai vähemmän bugisia, ja jakeluversion päivittäminen puolen vuoden välein on ainakin omasta mielestäni turhan vaivalloista. Päivityksissäkin törmää helposti ongelmiin, joissa puhdas uudelleenasennus saattaa olla ainoa helppo ratkaisu.

[juylii]

Väliversiot (18.10, 19.04 ja 19.10) ovat usein enemmän tai vähemmän bugisia, ja jakeluversion päivittäminen puolen vuoden välein on ainakin omasta mielestäni turhan vaivalloista.

Olen tuosta mielipiteestäsi hieman eri mieltä. Puolivuosittain tapahtuva päivittäminen on toiminut erinomaisen hyvin. Harppaus kahden vuoden välein taas on todella pitkä puhuttaessa avoimen lähdekoodin järjestelmistä ja ohjelmistoista, joiden kehitys on jatkuvaa. Ubuntukin on siis omalla tavallaan (kuten jotkut muutkin Linux-jakelut) lähellä rolling-release -jakelua. Jatkuvasti uusiutuvan jakelun sijaan, on järjestelmä päivitettävissä laajalti puolivuosittain. Toki ohjelmapäivityksiä tulee ko. jakeluversion elinaikanakin jo kuitenkin kohtuullisen paljon.

Ubuntu-jakeluna nimenomaan iski rakoon, jossa Debian, johon Ubuntukin perustuu, ei tarjonnut tarvittavassa määrin uusinta uutta. Ubuntu käytti paljon Debianin testing-haaran ohjelmistoja, joita ei Debianin vakaa Stable-haara vielä tarjonnut.
Jos vakaus on järjestelmän tärkein ominaisuus, on suositeltavinta asentaa aito ja alkuperäinen Debian.
Vielä on muistutettava, että usein LTS-versioiden päivittämisestä varoitellaan, ennenkuin siitä on tullut joitakin versiopäivityksiä muutamien kuukausin kuluttua varsinaisesta julkaisusta.

Luullakseni Ubuntu aloitti tavoitteenaan tarjota puolivuosittain päivitettävän jakelun vuonna 2004. Tuosta kai livettiin 2006, jolloin jakelu tarjosi puolivuosittain tarjottavan version, mutta siirtyi LTS-versioihin, joita tarjotaan joka toinen vuosi huhtikuussa. Versio 2006 julkaistiin poikkeuksellisesti vasta kesäkuussa (Ubuntu 6.06).

Päivityksissäkin törmää helposti ongelmiin, joissa puhdas uudelleenasennus saattaa olla ainoa helppo ratkaisu.

Päivittäminen on paljon helpompi tapa kuin asentaa järjestelmä täysin uudelleen.
Varmuuskopiot ovat aina kullanarvoisia, päivitti järjestelmää tai ei.

PS. Ubuntun yritys tarjota ihan oma työpöytäympäristönsä Unity, oli jo "alkujaan tuomittu epäonnistumaan" . Avoimen lähdekoodin ohjelmia kehitetään hieman toiseen tapaan kuin jonkin kehitysprojektin ohjaama kehitystyö. Kubuntu, Xubuntu, Lubuntu ja vastaavat lienevät tuollaisesta hyviä esimerkkejä.  Uuden työpöytäympäristön kehittäminen on varsin pitkäjänteisen työn tulos, johon eivät edes Canonical:in resurssit riittäneet (henkilökohtainen mielipide).

[Postimies]

Riippuu käyttötarkoituksesta. LTS ihan hyvä jos toimii ja tekee sen mitä täytyy. Itse asensin uudestaan 14 lts suoraan 18.04 lts. Pari pikku asiaa meni rikki. Jokunen ohjelma kadonnut paketinhallinnasta ja lirc ei enää toimi kunnolla. Ei viitsi palata taaksepäin ja asentaa 16 lts, vaan käytössä useimmin toinen rinnalle asennettu systeemi, jossa pistetty lirc ja pari muuta estolistalle etteivät vaan katoa tai päivity. Jos on saanut lopulta jonkun härvelin toimimaan ei sitä viisti montaa kertaa vuodessa säätää. Kivampi vaan käyttää konetta. Varmuuskopio koko systeemistä kullanarvoinen ajankäytön suhteen. SSD-levylle sellainen palautuu äkkiä. Levykuva varmin ja nopein jos kyse htpc tai jostain palvelimesta.

[nm]

Väliversiot (18.10, 19.04 ja 19.10) ovat usein enemmän tai vähemmän bugisia, ja jakeluversion päivittäminen puolen vuoden välein on ainakin omasta mielestäni turhan vaivalloista.

Olen tuosta mielipiteestäsi hieman eri mieltä. Puolivuosittain tapahtuva päivittäminen on toiminut erinomaisen hyvin.

Taidat käyttää melko suppeaa joukkoa ohjelmia, ja laitteiston osalta on onni ollut matkassa, ettei kohdalle ole sattunut hankalampia bugeja.

Harppaus kahden vuoden välein taas on todella pitkä puhuttaessa avoimen lähdekoodin järjestelmistä ja ohjelmistoista, joiden kehitys on jatkuvaa. Ubuntukin on siis omalla tavallaan (kuten jotkut muutkin Linux-jakelut) lähellä rolling-release -jakelua.

Voi sen noinkin nähdä. Itse en kuitenkaan käyttäisi rolling release -jakeluja kotona, eikä niitä käytetä myöskään työmaailman puolella, jossa vakaus on tärkeämpää kuin viimeisimmät inkrementaaliset päivitykset. LTS-päivitys kahden tai neljän vuoden välein on hyvä kompromissi.

Ubuntu-jakeluna nimenomaan iski rakoon, jossa Debian, johon Ubuntukin perustuu, ei tarjonnut tarvittavassa määrin uusinta uutta. Ubuntu käytti paljon Debianin testing-haaran ohjelmistoja, joita ei Debianin vakaa Stable-haara vielä tarjonnut.
Jos vakaus on järjestelmän tärkein ominaisuus, on suositeltavinta asentaa aito ja alkuperäinen Debian.

Ubuntu on työpöytäkäytössä aika paljon helpompi ja yleisempi, ja LTS vastaa vakaudeltaan Debian stablea.

Vielä on muistutettava, että usein LTS-versioiden päivittämisestä varoitellaan, ennenkuin siitä on tullut joitakin versiopäivityksiä muutamien kuukausin kuluttua varsinaisesta julkaisusta.

Joo, kannattaa odotella .1 -versiota, jos ei halua taistella lastentautien kanssa. Päivitys edellisestä LTS:stä tulee tarjolle vasta .1-version julkaisun jälkeen.

Väliversioissa vähemmän fataaleja ongelmia ei välttämättä korjata koskaan, vaan bugikorjaukset tulevat sitten seuraavaan jakeluversioon puolen vuoden päästä.

Päivittäminen on paljon helpompi tapa kuin asentaa järjestelmä täysin uudelleen.

Tämä pätee silloin, jos satut välttämään päivitykseen liittyvät viat. Itse en edes viitsi kokeilla, jos järjestelmään tulee suuria muutoksia tyyliin Upstart -> Systemd tai Unity -> GNOME 3. Vähemmällä vaivalla pääsen asentamalla kokonaan uudelleen, eikä jää vanhentuneita asetustiedostoja lojumaan levylle.

PS. Ubuntun yritys tarjota ihan oma työpöytäympäristönsä Unity, oli jo "alkujaan tuomittu epäonnistumaan" . Avoimen lähdekoodin ohjelmia kehitetään hieman toiseen tapaan kuin jonkin kehitysprojektin ohjaama kehitystyö.

Hallinnoituja kehitysprojekteja ne avoimen koodin ohjelmatkin yleensä ovat, ja monia projekteja kannattelee jonkun ison yrityksen työvoima ja resurssit. Esimerkiksi GNOME on pitkälti Red Hatin kehittämä ja ylläpitämä työpöytäjärjestelmä.