USB-kiintolevy ja Linux

[raikka]

Olen hankkimassa usb-kiintolevyä varmistuksia varten. Kysyin erään suuren liikkeen asiantuntijoilta onko Toshiba Canvio Ready 1 TB yhteensopiva Linuxin kanssa suoraan vai pitääkö se formatoida uudelleen. Asiantuntijan vastaus on tarkalleen sama, mikä tuotteen myynti-ilmoituksessa on, eli "Kiintolevy on NTFS-formatoitu ja on yhteensopiva Windows-käyttöjärjestelmien kanssa. Laite voidaan uudelleenformatoida Mac OS X HFS+ -järjestelmälle. Linux-yhteensopivuutta laitevalmistaja ei ole ilmoittanut." Kiitos vaan tyhjästä!

[nm]

Jos haluat käyttää levyä myös muiden käyttöjärjestelmien kuin Linuxin kanssa, NTFS on paras vaihtoehto laajahkon yhteensopivuuden vuoksi.

Jos taas levy tulee pelkästään Linux-käyttöön, voit halutessasi alustaa sen esimerkiksi ext4-muotoon. Suorituskyky on silloin parempi ja vältyt Linuxin NTFS-ajurin mahdollisilta ongelmilta ja puutteilta. Lisäksi natiivi POSIX-yhteensopiva tiedostojärjestelmä säilyttää tiedostojen omistajatiedot ja muut attribuutit.

[Tomin]

USB-kiintolevyt käyttävät USB mass storage device class -protokollia, jotka ovat standardoitu ja hyvin tuettuna Linuxissa. Siksi ulkoisten levyjen käyttämiseen ei tarvita laitekohtaisia ajureita, vaan käytännössä kaikki USB-kiintolevyt toimivat Linuxissa suoraan. Valmistajalle riittäisi ilmoittaa, että levy on UMS-yhteensopiva, jolloin kaikki Linux-jakelut tukevat sitä automaattisesti.

Linux-jakelut osaavat yleensä lukea ja kirjoittaa NTFS ja FAT tiedostojärjestelmiä, jotka ovat Microsoftin kehittämiä ja melkein ainoita Windowsin tukemia. Jos käytät levyä vain Linuxissa, voit alustaa sen myös johonkin Linuxin tiedostojärjestelmään kuten ext4 (yleisin), xfs tai btrfs (tai johonkin muuhun, koska noita on paljon). Käytännössä ext4 tai xfs on varma valinta.

FAT-tiedostojärjestelmä rajoittaa tiedostojen maksimikoon neljään gigatavuun (4 GB) eikä tue Unixin tiedostojen oikeuksia. NTFS ei tue myöskään kyseisiä oikeuksia. Ulkoisen levyn tapauksessa tämä ei yleensä haittaa, koska tuo ei estä lukemasta tiedostoja, jos levy siirretään toiseen koneeseen tai voidaan muuten käyttää root-käyttäjää. Windows tukee myös UDF-tiedostojärjestelmää ja Linuxissa siinäkään ei käytetä tiedostojen oikeuksia, joten sekin saattaa olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, mikäli on tarvetta käyttää levyä muissa järjestelmissä ja NTFS tai FAT ei ole vaihtoehto (tosin UDF on optisten levyjen formaatti, joten voi olla ettei se käytännössä toimi yhtä hyvin kiintolevyillä).

Ja nm ehti jo vastata, koska kirjoitin tätä niin pitkään, mutta laitanpa silti. Tässä on vähän linkkejä Linux.fi:n wikiin ja Wikipediaan, mikäli aihe kiinnostaa.

[SuperOscar]

Jos käytät levyä vain Linuxissa, voit alustaa sen myös johonkin Linuxin tiedostojärjestelmään kuten ext4 (yleisin), xfs tai btrfs (tai johonkin muuhun, koska noita on paljon). Käytännössä ext4 tai xfs on varma valinta.

USB-kiintolevyn kanssa ei journaloivista tiedostojärjestelmästä kai pitäisi tulla ongelmia, mutta ainakin vielä tikkujen kanssa on ollut. Itse melkein suosittelisin käyttämään ext4:ää mutta ilman journaalia, ellei joku vakuuta minulle toisin (?).

Journaalin saa ext4:sta jätettyä helposti pois ainakin alustettaessa levy komentorivikomennolla, jolloin sille annetaan vain ylimääräinen vipu, ”-O ^has_journal”. (zsh:ssa voi joutua lainaamaan ^-merkin, Bashissa ei varmaankaan?)

[raikka]

Kiitos vastauksista! Ne muutamat kiintolevyt, joita olen käyttänyt, ovat yhtä poikkeusta (vanha Buffalo) lukuunottamatta toimineet suoraan. Käytän vain Linuxia, joten tuo ext4 olisi varmaan hyvä vaihtoehto. Liikkeissä on Linuxin tuntemus todella olematonta!

[Tomin]

Jos käytät levyä vain Linuxissa, voit alustaa sen myös johonkin Linuxin tiedostojärjestelmään kuten ext4 (yleisin), xfs tai btrfs (tai johonkin muuhun, koska noita on paljon). Käytännössä ext4 tai xfs on varma valinta.

USB-kiintolevyn kanssa ei journaloivista tiedostojärjestelmästä kai pitäisi tulla ongelmia, mutta ainakin vielä tikkujen kanssa on ollut. Itse melkein suosittelisin käyttämään ext4:ää mutta ilman journaalia, ellei joku vakuuta minulle toisin (?).

Tuo kai liittyy vain siihen, että journalointi aiheuttaa ylimääräisiä (makuasia ovatko ne sellaisia) kirjoituksia levylle ja kuluttaa siksi muistitikun Flash-piirejä tarpeettomasti. Kiintolevyllä sitä ongelmaa ei ole, koska kirjoitus ei sinänsä kuluta levyä.

Journaalin saa ext4:sta jätettyä helposti pois ainakin alustettaessa levy komentorivikomennolla, jolloin sille annetaan vain ylimääräinen vipu, ”-O ^has_journal”. (zsh:ssa voi joutua lainaamaan ^-merkin, Bashissa ei varmaankaan?)

Onnistuu jälkikäteenkin:

Koodia: [Valitse]

tune2fs -O ^has_journal /dev/sdb1https://www.linux.fi/wiki/Tune2fs
Tässä osio on sdb1, mutta se pitää kone ja levykohtaisesti laittaa oikeaksi. b tarkoittaa tietokoneen toista levyä (usein näin, kun käytössä on vain yksi sisäinen ja yksi ulkoinen levy) ja 1 ensimmäistä osiota (yleensä näin levyllä, jossa on vain yksi osio).

Muokkaus: Toinen hyvä säätö ext4:ää ulkoisella levyllä käytettäessä voi olla pääkäyttäjälle varatun tilan poisto käytöstä:

Koodia: [Valitse]

tune2fs -m 0 /dev/sdb1

[raikka]

Jos formatointiin ei halua käyttää komentoriviä niin mikä olisi suositeltavin muu vaihtoehto?

[spark]

Jos formatointiin ei halua käyttää komentoriviä niin mikä olisi suositeltavin muu vaihtoehto?

Vaikka Levyt (disks) tai Gparted

[nm]

GParted on ehkä varmin graafinen työkalu. Levyt-ohjelmassa on ollut pitkään bugeja mm. alustukseen liittyen.

[raikka]

Noista Levyt-ohjelman bugeista en ole tiennyt mitään. Siitä on kuitenkin helppo tarkistaa, mitä levyä komentoriviltä lähtee alustamaan.

[nm]

Jep.

Lähinnä tämä bugi voi aiheuttaa hankaluuksia: https://bugs.launchpad.net/debian/+source/util-linux/+bug/1059872

[mrl586]

Microsoftin tiedostojärjestelmiä käytettäessä on tärkeää huomioida tiedostonimiin liittyvät rajoitukset ja niitä tulee mahdollisten ongelmien välttämiseksi noudattaa myös silloin, kun käsittelee tällaisella osiolla sijaitsevaa tietoa linux-ympäristössä.