Makuasioista ei kannata kiistellä, enkä aiokaan. Yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta.
Omia toiveitani työpöytäympäristölle ovat mm. seuraavat:
Ohjelmien ja toimintojen (tiedostojen haku, asetusten säätäminen jne.) käynnistämisen pitää olla loogista, helppoa ja nopeaa.
Ohjelmien vaihtamisen ja ohjelmaikkunoiden koon ja paikan säätämisen pitää olla myös helppoa ja nopeaa.
Sen, mitä ohjelmia on auki, pitää pystyä näkemään nopeasti ja vaivattomasti.
Työpöydän pitää olla mahdollisimman vapaa ohjelmille ja niiden sisällölle ilman että järjestelmään kuuluvia palkkeja on tilaa viemässä enemmän kuin on pakko.
Sain uusimman Ubuntu toimimaan tikulta myös kolmannessa koneessa, kun tein vähän lisäsäätöjä biosiin. 11 tuuman miniläppärissä (jolla parhaillaan kirjoitan) ei ole liikaa tilaa ruudulla mihinkään suuntaan, joten mielelläni pidän erilaiset käynnistinpalkit piilossa silloin, kun niitä ei tarvitse (autohide). Isolla laajakuvanäytöllä sivussa on tietenkin enemmän tilaa, joten sitä voidaan uhrata. Internet-sivuthan eivät ole kovin "laajoja", joten tyhjää tilaa riittää. Pikkunäytön kuvasuhde on 1366x768, joten se on suhteellisesti hieman vähemmän laaja kuin esimerkiksi 1980x1080 näyttö. Ero ei tosin ole suuri.
Huomasin, että "Launcherin" saa ilmestymään kohtalaisen hyvin, kun tekee hiirellä nopean liikkeen ruudun yläkulmaan. Joten kyllä sen kanssa juuri ja juuri pärjää, mutta ei sille voi antaa täysiä pisteitä, koska se vaatii erityisiä "hiiritemppuja".
Koska "Launcherin" täytyy tulla esille, kun siihen liitetään uusi toiminta, se tietenkin tulee esille aina, kun ruudulla vedetään jotain kuvaketta. Tämä merkitsee sitä, että kun Kdenlivessä vetää tiedoston käsiteltäväksi, "Launcher" poukkoilee samaan aikaan esille ja piiloon. Ehkä se ei kovin paljon haittaa, mutta jonkinlainen tyylirikko se mielestäni on. Tämä käynnistin (sekö on suomalainen nimi) voisi olla sellainen, että se tulisi esille jostakin napista (vai onko tällainen komento jo olemassa).
Uudistettu Dash vaikutta alussa hieman sekavalta, mutta kai siihen tottuu. Ohjelmien käynnistäminen ei ainakaan alkuvaiheessa ollut helppoa ja nopeaa. Mutta siksihän niitä pannaankin siihen sivupalkkiin.
Sinänsä tikulta käytetty Ubuntu oli hyvin valmis. Youtube toimi, ja jopa langaton netti toimi, kun ajurin aktivoi.
Gnome 3:n (perusversion) yksi vika on mielestäni se, että auki olevia ohjelmia ei näe. Ikkunanapilla ne on tosin nopea vilkaista, mutta saisivat ne näkyä jonkinlaisina merkkeinä jossakin palkissa (vaikka ylhäällä, jossa on tilaa).
Näin käynnistyi Libre Office.
http://i3.aijaa.com/b/00510/10023148.jpg
