Mitä käytännön hyötyä virtualisoinnista olisi?
Tyypillinen käyttöskenaario:
Kaikki laitteet palautetaan vakiokokoonpanoon. WinXP SP2 asennettu ja muutamia vikoja jätetty.
Oppilas saa näyttökokeessa työaseman eteensä. Hänen pitää selvittää ennen käyttöjärjestelmän käynnistämistä koneen osat (emo, muistit, prossu, kovalevyt, kortit jne.) jotta tietää mitä ajureita pitäisi etsiä.
Verkkokortin ajuria ei ole, se pitää tajuta asentaa mukana tulleelta emolevyn rompulta (joka on blanko, ei lue emon tietoja)
SP3 pitää pystyä asentamaan ja automaattiset päivitykset päälle.
Proxyn asetukset pitää osata laittaa.
jne.
Kun näyttökoe on ohi, laite tarkistetaan ja palautetaan takaisin "vikatilaan" seuraavaa näyttökokelasta varten.
Työasema ei ole kytketty internettiin tai ylipäätänsä verkkoon ollenkaan, riippuu täysin näyttökokeesta. Etäbuutti ei onnistu, kaikki kama pitää olla lokaaliasemalla.
Lisäksi jossain näyttökokeissa osioidaan kovalevyä uudelleen ja asennetaan rinnakkaisia käyttiksiä tai asennetaan korttikohtaisia ohjelmia.
Luokassa on 24 työasemaa ja vuositasolla tehdään 600 eriasteista näyttökoetta.
Eli kannattaisiko alkaa virtualisoimaan? Jotenkin kloonaus on ollut aina helpompaa.
Hyvä kysymys
Tuossa käyttöskenariossa (mikä on hivenen erilainen kuin Office-käyttö joka oli mainittu alussa):
Lyhyt vastaus: Ei kannata. Virtualisointi ei ole ollenkaan tuota varten. Tuollaista harjoitusta ei kannata ajatella tehtävän virtuaalikoneilla. Jatka kloonaustapaa.
Pitempi vastaus:
Oppilas saa näyttökokeessa työaseman eteensä. Hänen pitää selvittää ennen käyttöjärjestelmän käynnistämistä koneen osat (emo, muistit, prossu, kovalevyt, kortit jne.) jotta tietää mitä ajureita pitäisi etsiä.
Verkkokortin ajuria ei ole, se pitää tajuta asentaa mukana tulleelta emolevyn rompulta (joka on blanko, ei lue emon tietoja)
Virtuaalikoneelle ei voi alkaa asentelemaan mitään fyysisen raudan ajureita, koska virtuaalikone käyttää omia ajureitaan. Joten tuon tekeminen ei onnistu.
EDIT: Itse XP:n asennusta voi mainiosti harjoitella virtuaalikoneella, mutta mitään ajureita ei enää tässä vaiheessa haeskella, ne on selvitetty siinä vaiheessa kun fyysistä konetta on asennettu - riippuen ihan mikä järjestelmä siinä sitten on (jos siinä on Ubuntu, niin ei niitä ajureita siinäkään vaiheessa tarvitse, yleensä, haeskella). Eli jos fyysisellä koneella ajetaan Linuxia ja siihen virtualisoidaan XP (tai kaikki muutkin Windows-käyttikset, ihan sama), niin näitä sekalaisia Windowsin ajurihässäköitä ei tarvitse KOSKAAN tehdä. Tämä EI ole mikään kannanotto sille, mitä kenenkäkin pitää opiskella, mainitsen vain koska virtualisointi MUUTTAA asioita, joita eri ihmisryhmien pitää hallita.
Virtuaalikoneen asennuksessa sinänsä on oma harjoittelunsa, koska mahdollisuuksia on paljon enemmän kuin fyysisellä koneella - katso jäljempää joitakin asioita mitä mainitsen. Edellisistäkin syistä johtuen, virtuaalikoneen asennus on sinänsä paljon helpompaa, tehokkaampaa ja vaivattomampaa kuin fyysisen koneen asennus, muista tätä sivuavista asioista puhumattakaan (kuten esim. se, että miksi asentaa ollenkaan?), mutta koska virtuaalikoneella on paljon enemmän mahdollisuuksia, on siinä kuitenkin ihan oma tietämisensä jotta sen maailman käyttäminen sujuu järkevästi (erotuksena siitä, että tekee yhtä hölmösti kuin fyysisillä koneilla on ehkä pakko tehdä).
SP3 pitää pystyä asentamaan ja automaattiset päivitykset päälle.
Proxyn asetukset pitää osata laittaa.
Noin lyhyesti: tuollaista pystyy virtuaalikoneella tekemään paremmin kuin fyysisellä koneella, koska fyysisen koneen rajoitteita ei ole, Esim. verkkoja on monenlaisia ja tehtävissä monenlaisiksi -fyysisessä maailmassa tarvitaan näihin temppuihin rautaa, johtoja ja kytkentöjä. Mutta tietysti jos harjoitus on tehty fyysiseen maailmaan, ottamatta huomioon virtuaalisen maailman monipuolisuutta, niin tilanne on silloin aivan sama.
Kun näyttökoe on ohi, laite tarkistetaan ja palautetaan takaisin "vikatilaan" seuraavaa näyttökokelasta varten.
Tämä onnistuu Snapshotilla, jonka ajaminen kestää ehkä 2 minuuttia.
Tosin tämä vaatisi jo maksullisen Workstation -tuotteen - tosin maksavathan nuo ylimääräiset kovalevytkin (jos niitä on, ehkä?) . Jos tämän tekee ilmaisella tuotteella VMware Player, niin tämä edellyttää koneen kopiointia *jostakin*. 5 GB:n kopiointiin menee se aika mikä 5 GB:n kopiointiin menee (tämä oli ilmoittamasi koneen koko). Rinnakkain voi kopioida useita, jos voi - riippuu lähteestä tai verkosta välissä. Edellä kuvattu kloonaamisen rinnakkainen teko - jos siihen ei todellakaan vaikuta kloonien lukumäärä, vaikka totta kai se jotain vaikuttaa tietoverkossa - on luultavasti paljon nopeampaa. Virtuaalikoneiden kopioinnin automatisointi supistuu normaaliin hakemistojen kopioinnin automatisointiin tietoverkossa - ei aivan mutkatonta eikä nopeaa - tosin sinänsä triviaalia jos on aikaa.
Työasema ei ole kytketty internettiin tai ylipäätänsä verkkoon ollenkaan, riippuu täysin näyttökokeesta. Etäbuutti ei onnistu, kaikki kama pitää olla lokaaliasemalla.
Aivan sama, ei ongelma - tosin edellä puhuttiin jotakin proxysta ja Windows-päivitysten lataamisesta, mutta ei ole minun ongelmani päätellä mitä tämä tarkoittaa - varmaan on tehty jotain luokkaa virityksiä (tai tehtävän asettelu on tässä esitetty väärin).
Lisäksi jossain näyttökokeissa osioidaan kovalevyä uudelleen ja asennetaan rinnakkaisia käyttiksiä tai asennetaan korttikohtaisia ohjelmia.
Tässä päästään itse asiaan. Rinnakkaiset käyttikset ammutaan hiiteen ja sen sijaan tehtävä muutetaan käsittelemään virtualisoituja käyttiksiä joita asennetaan N kpl parilla hiiren liikkeellä (esim. Vista, Win7, Ubuntu 10.04, 10.10 64-bit (ei onnistu, miksei tarkalleen? tai jos onnistuu niin miksi?), Fedora, Debian, Puppy Linux Live -boot ... mitä vain). Kovalevyjä ei osioida, vaan luodaan uusia virtuaalilevyjä, tehdään pre-allocated levyjä. 2 GB:n kokoisiin paloihin splitattuja kovalevyjä, yhtenä pakettina tehtyjä kovalevyjä, tehdään ehkä snapshotteja ja yritetään pienentää sen jälkeen kovalevyn kokoa (ei onnistu, miksei voi teoriassakaan?). Luodaan virtuaalikoneita käyttäen eri tavalla muistia, tietoverkkoa, kovalevyä, CD-asemaa, USB-mediaa. Kloonataan virtuaalikoneita - mitä tapahtuu AD-tunnuksille ("Windows domain"), miten se korjataan?, mitä tapahtuu verkko-osoitteille?, koneen nimille?, mitä tapahtuu MS-lisensseille kloonauksessa?, miten eri lisenssointimallit istuvat kloonaukseen?
Tai toisaalta - jos ei tehdä mitään sen fiksumpaa kuin XP-koneen asennus - niin miten palautetaan rikkoutunut XP-kone backupista virtuaalimaailmassa. Tämä nyt ainakin on taatusti helpompaa kuin fyysisessä maailmassa.
Luokassa on 24 työasemaa ja vuositasolla tehdään 600 eriasteista näyttökoetta.
Sinänsä tällainen tahti voisi onnistua, jos kopiointiin on välissä aina riittävästi aikaa.
Eli kannattaisiko alkaa virtualisoimaan? Jotenkin kloonaus on ollut aina helpompaa.
Jos on tarkoitus harjoitella fyysiseen rautaan liityviä operaatioita, joita edellä lueteltiin, sitä ei voi virtuaalikoneella harjoitella mielekkäästi.
Virtuaalikoneiden käyttö on mielekästä, jos on tarkoitus käyttää ohjelmia, jotka pyörivät ohjelmistojärjestelmän sisällä (=kaikki normaalit ohjelmat, ei ajurit ja vastaavat) tai on tarkoitus harjoitella itse virtuaalijärjestelmää, joka on huomattavasti monipuolisempi kuin mikään yksittäinen fyysinen kone.
