Aiheet

21

Yleistä keskustelua / Kysymyksiin vastaaminen

« : 10.01.06 - klo:16.33 »

ajattelin, että koska kysymysten kysymisestä on olemassa jo oma ohjeensa (jota valitettavan harva ilmeisesti kuitenkaan lukee), niin olisiko aiheellista keskustella myös kysymyksiin vastaamisesta?

ajatus tuli mieleeni tuossa eräässä ketjussa jossa taas kerran kieltäydyin vastaamaan kysyttyyn kysymykseen. on ollut mukava nähdä foorumille tulevan myös uusia osaavia keskustelijoita, jotka varmasti paikkaavat osaltaan LittleLionin poissaoloa, mutta vastaamiseen vaaditaan minusta muutakin kuin tietoa. enkä väitä, että kukaan olisi vastannut huonosti, yritän vaan herättää keskustelua kysymyksiin vastaamisesta.

vaikka kysyjän olisikin äärimmäisen fiksua esittää kysymyksensä siten, että kertoo mitä on oikeasti tekemässä ja missä vaiheessa tätä tekemistä esiintyy ongelmia, harmillisen usein kysyjä kysyy suoraan jotain toimenpidettä jolla seuraava este hänen itsensä ajattelemalla ratkaisureitillä ratkeaisi. tämä ei tietysti ole hyvä idea, sillä valittu tapa voi olla totaalisen väärä ja riittävillä tiedoilla joku osaavampi osaisi ehkä neuvoa paremman ja mahdollisesti jopa helpomman ratkaisun.

näitä kysymyksiä kuitenkin kysytään, mitä niihin sitten pitäisi vastata? suoraan vastaamalla voi tulla vain ongelmia, vaikka vastaus olisi täysin oikein:

K: miten poistan /etc -hakemiston?

V: sudo rm -rf /etc

minä voin tietysti kertoa vain sen mitä minä olen ajatellut. jos kysymys haiskahtaa vähänkin siltä, että kysyjä ei tiedä mitä on tekemässä ja on hän tekemässä jotain edes vähän huonolta idealta haiskahtavaa, en ole yleensä vastannut kysymykseen suoraan, vaan yrittänyt saada edes jonkin verran lisätietoa aiheesta. kyseessä voi kuitenkin usein olla täysin väärä lähestymistapa ongelmaan, haluttomuus opetella fiksuja toimintatapoja tai jotain muuta kurjaa. jos kysymykseen vastaa suoraan, voi vastaisuudessa joku muukin saman 'ongelman' päätyä käyttämään samaa huonoa ratkaisua, koska vastaus siihen on esitetty foorumilla. siksipä minusta tuntuukin, että ongelmiin pitäisi löytää mahdollisimman hyvä ratkaisu jo ensimmäisellä kerralla, eikä vasta sitten kun se ensimmäinen kysyjä yrittää selvitellä aiheuttamiaan sotkuja.

ajatuksia?

22

Yleistä keskustelua / Quake 4

« : 07.12.05 - klo:22.10 »

quake 4:n demosta on näköjään julkaistu myös linux-versio. en ole itse ainakaan vielä älyttömän innostunut quake 4:sta, mutta olin kyllä aikeissa testata sitä. kiinnostuneille löytyy torrent-filu osoitteesta:

http://zerowing.idsoftware.com:6969/

tiedosto on aika iso, mutta koska lataajia on ainakin tällä hetkellä aika paljon, homma hoituu nopeasti.

23

Yleistä keskustelua / HOWTO-aluuen nimi ja kuvaus

« : 11.11.05 - klo:15.21 »

voisikohan tuossa HOWTO-aluuen nimessä tai/ja kuvauksessa vielä erikseen painottaa, että alue ei ole tarkoitettu kysymysten esittämistä varten. viime päivinä sinne on tipahdellut verraten paljon kysymyksiä jotka tietysti osaltaan lisäävät kohinaan oikeita ohjeita etsivien kiusaksi.

24

Yleistä keskustelua / Avatareista...

« : 06.11.05 - klo:18.38 »

minusta avatarit ovat melko näppäriä sikäli, että niiden avulla ainakin minä pystyn melko helposti hahmottamaan kenen kanssa satun kulloinkin keskustelemaan. törmäsin tässä kuitenkin tilanteeseen jossa eräskin avatar tuntui latautuvan ikuisuuden ja kun tarkistin asian, olikin kyseessä reilusti avatarkokoa suurempi kuva joka vei tiedostonakin jo reilut 22kt.

nyt vaikka onkin niin, että monilla on nopea nettiyhteys, niin ei minua silti huvittaisi latailla noita postimerkkiä pienempiä kuvia varten mitään ihan älyttömiä tietomääriä, eikä se ole nettiselaimen muistinkulutuksen tai konetehojenkaan kannalta fiksua latailla suuria kuvia muistiin ja skaalta niitä jotta ne mahtuisivat tuohon avatarin paikalle.

olisikohan siis mahdollista rajoittaa tuon itse määriteltävän avatarin maksimikokoa joko pikseleissä tai tavuissa?

25

Arkisto: vanhentuneet / Vähän kääntämistä ja erittäin vähän paketointia ja patchausta [siirrettävissä]

« : 15.10.05 - klo:16.59 »

ok, tässä siis hyvin lyhyt ja pelkistetty johdatus pakettien kääntämiseen debianin sorsista. debian sorsilla tarkoita tietysti lähdekoodeja joissa on debianin työkalujen vaatima informaatio paketoinnista ym. tämän näkee yleensä siitä, että lähdekoodien päähakemistossa on hakemisto nimeltään debian.

otetaan nyt sitten vaikka esimerkiksi tuo aikaisemmin kyselty libgphoto2, vaikka siihen annettu patchi ei kuulemma toiminutkaan toivotulla tavalla, mutta päästäänpähän samalla ihmettelemään patchausta.

asennetaan monissa kääntämisissä vaaditut peruskamat:

Koodia: [Valitse]

# apt-get install build-essential fakeroot
luodaan hakemisto siirrytään sinne jotta homma olisi siistimpää

Koodia: [Valitse]

$ mkdir koodi;cd koodi
haetaan paketin lähdekoodit:

Koodia: [Valitse]

$ apt-get source libgphoto2
tässä välissä olisi hyvä patchata lähdekoodi jos siihen on tarvetta. se hoituu komennolla patch esim. tuo osoitteessa https://bugzilla.ubuntu.com/attachment.cgi?id=4164 lymyilevä patchi asennettaisiin näin:
ensin patchi tietty noudettaisiin ja sen jälkeen (riippuen mistä hakemistosta tuo patchi olisi tehty, senhän näkee kun kurkkaa mitä se pitää sisällään) komennettaisiin:

Koodia: [Valitse]

$ patch -p0<libgphoto2.ptp_ignore_file_dups.diff
tuolle p:lle annettava numero riippuu niitä patchin sisällä määritellyistä poluista ja omasta sijainnista. lisään aiheesta man patch.

nyt tuota ei tosin tarvitse enää patchata sillä patchi on jo asennettuna kyseiseen pakettiin ja jos sitä yrittää siitäkin huolimatta asentaa, niin ohjelma varoittaa kyllä.

seuraavaksi siirrytään hakemistoon jossa lähdekoodit ovat:

Koodia: [Valitse]

$ cd libgphoto2-2.1.6/
tarkastetaan ovatko kaikki kääntämiseen tarvittavat kirjastot asennettuina:

Koodia: [Valitse]

$ dpkg-checkbuilddeps
dpkg-checkbuilddeps: Unmet build dependencies: debhelper (>> 3.0.0) zlib1g-dev libtool libusb-dev (>= 1:0.1.5) libgpmg1-dev libexif-dev (>= 0.6.12) libjpeg62-dev
eivät näköjään, asennetaan ne:

Koodia: [Valitse]

# apt-get install debhelper zlib1g-dev libtool libusb-dev libgpmg1-dev libexif-dev libjpeg62-dev
sitten ei muuta kuin kääntämään. käytetään dpkg-dev -paketin mukana tullutta scriptiä joka paketoi käännetyn softan meille valmiiksi:

Koodia: [Valitse]

$ dpkg-buildpackage -rfakeroot
sitten odotellaan...
kun homma on valmis, siirrytään hakemistorakenteessa pykälä kohti juurta ja huomataan, että siihen hakemistoon on pullahtanut läjä uusia tiedostoja:

Koodia: [Valitse]

$ ls
libgphoto2-port0_2.1.6-1ubuntu6_i386.deb
libgphoto2.ptp_ignore_file_dups.diff
libgphoto2-2-dev_2.1.6-1ubuntu6_i386.deb
libgphoto2-2.1.6
libgphoto2_2.1.6.orig.tar.gz
libgphoto2_2.1.6-1ubuntu6.diff.gz
libgphoto2_2.1.6-1ubuntu6.dsc
libgphoto2_2.1.6-1ubuntu6_i386.changes
libgphoto2-2_2.1.6-1ubuntu6_i386.deb
nyt meitä kiinnostaa tietysti vain .deb -päätteiset tiedostot joita on kolme ja niistäkin yksi on developement versio, jota ei tarvita jos itse käännettävät ohjelmat eivät sitä vaadi. sitten vaan asennetaan nämä uudet paketit (tai lähetetään kaverille tai mitä tahansa. tosin yleensä kannatta kyllä testata niitä paketteja ennen jakamista ).

Koodia: [Valitse]

# dpkg -i libgphoto2-port0_2.1.6-1ubuntu6_i386.deb libgphoto2-2_2.1.6-1ubuntu6_i386.deb
siinäpä tuo, helppoa kuin mikä. tosin kannattaa huomioida, että tässä ohjeessa olevista komennoista vain #-alkuiset vaativat rootin oikeudet, muita ei kannata rootin oikeuksin edes tehdä.

yleensähän noita paketteja on aika turha kääntää itse, jos ei halua välttämättä asentaa jotain patchia, muuttaa oletuksena käytettyjä kääntöparametreja (joista ei edes puhuttu tässä) tai kääntää jotain softaa jota ei syystä tai toisesta löydy paketinhallinnasta. itse olen asentanut palvelimelle paketinhallinan ulkopuolelta ohjelman nimeltään mcabber.

26

Oppaiden kehittäminen / SSH ja SFTP-palvelin [wiki]

« : 08.10.05 - klo:18.10 »

Ylläpidon huomautus, tämä ketju käsittelee ohjetta joka nykyään on wikissä: http://wiki.ubuntu-fi.org/Wiki/ssh-palvelin

vaikka toimenpide on aika triviaali, ajattelin kirjoittaa pienen HOWTO:n ssh ja sftp -palvelimen asentamisesta.

ssh:hän on tietoturvaltaan erittäin hyvä tapa ottaa etäyhteyksiä. sftp puolestaan on tarkoitettu tiedonsiirtoon aivan kuten ftp, mutta se käyttää yhteyden (ja yhteydenoton) salaamiseen ssh:n tarjoamaan turvaa. tosin myös ssh:iä kannattaa käyttää versiota 2 jonka mukana tuo sftp:kin tuli, aikaisemman version yhteydessä sftp:n tilalla käytettiin vähän vähemmän toiminnallisuutta tarjoavaa scp:ä.

(lähes) jokaisen linuxin mukana asentuu ssc-client, jota voi käyttää yhteydenottoon ssh-palvelimen kanssa, windowsille yksi parhaista clienteista on putty joka emuloi myös kunnollista terminaalia.

tiedostojen siirtoon tarkoitetulle sftp:lle on niin ikään asennettu oletuksena komentoriviltä toimiva client nimeltään sftp. graafisella puolella sftp:tä tukevat linuxissa ainakin gftp ja Gnomen ja KDE:n file managerit (nautilus ja konqueror). windowsissa puolestaan hommaan pystyy komentoriviltä putty:n sftp-client psftp ja graafisella puolella ainakin WinSCP ja Filezilla.

toki ssh taipuu muuhunkin, sen avulla/kautta voi mm. forwardata portteja toiselle koneelle tai ajaa X-ohjelmia etäkoneella siten, että sovelluksen graafinen ikkuna näkyy kuitenkin sinun työpöydälläsi. näistä ehkä myöhemmin, ellei joku muu ehdi ensin.

eli, itse serverin asentaminen on näinkin yksinkertaista:

Koodia: [Valitse]

# apt-get install openssh-server
serveri käynnistyy samalla kuin se asennetaan, joten siihen voi heti yrittää
ottaa yhteyttä joko ssh:llä tai sftp:lla.

mutta, mutta... nythän kuka tahansa joka näkee koneen ulkoisen IP:n pystyy yrittämään koneelle sisään arvaamalla käyttäjätunnuksen ja salasanan. itseasiassa minunkin palvelimelleni tulee jatkuvasti matojen kolkutteluja ssh-porttiin ja epäonnistuneita login-yrityksiä on logissa vaikka muille jakaa.

Ubuntussa ei onneksi ole rootin tiliä aktivoituna, joten siihen kohdistuvat yritykset ovat luonnollisesti turhia. muutenkin nuo madot yrittävät yleensä arvailla englantilaisia erisnimiä, joten suomalaisilla koneilla niitä ei useinkaan onnista. olisi kuitenkin mukavaa jos pystyisi määräämään ketkä saavat ottaa koneelle yhteyttä, ja sen toki pystyykin tekemään seuraavasti:

avataan mieleisessään tekstieditorissa (rootin oikeuksin toki) tiedosto /etc/ssh/sshd_config ja muokataan sitä hieman.

ihan näönkin vuoksi muutetaan rivin:

Koodia: [Valitse]

PermitRootLogin yes
arvoksi no.

sitten lisätään vaikka jonnekin tiedoston loppupuolelle rivi joka alkaa avainsanalla AllowUsers ja listataan sen perään välilyönnillä erotettuna käyttäjät jotka saavat ottaa koneeseen yhteyden, vaikkapa näin:

Koodia: [Valitse]

AllowUsers janne mikk0 ninnnu
tallennetaan tiedosto ja käynnistetään palvelin uudestaan komentamalla:

Koodia: [Valitse]

# /etc/init.d/ssh restart
nyt koneelle pääsevät vain janne, mikk0 ja ninnnu, loistavaa


tuolla varmaan pärjääkin jo jonkin aikaa, mutta mitä jos ihan esimerkin vuoksi tiivistetään seulaa... otetaan käyttöön avaimet.

muokataan em. tiedostoa kohdasta:

Koodia: [Valitse]

#AuthorizedKeysFile     %h/.ssh/authorized_keys
poistetaan riviltä kommentti (se risuaita siitä alusta).

ja samoin riviltä:

Koodia: [Valitse]

#PasswordAuthentication yes
ja muutetaan lisäksi sen arvoksi no.

nyt vain tallennetaan tiedosto ja käynnistetään palvelin uudestaan. huomataan, että kukaan ei pääse sisään, itse asiassa kukaan ei pääse edes yrittämään salasanan arvaamista. nyt onkin tosi turvallista, mutta mitenkäs siihen sitten oikein pääsee sisälle...

käyttäjien pitää luoda itselleen avaimet joita tulee kaksi kappaletta, julkinen ja yksityinen. julkinen avain pitää toimittaa koneelle johon ollaan loggautumassa ja se pitää lisätä käyttäjän kotihakemistossa olevaan hakemistoon .ssh tiedostoon authorized_keys aivan kuten tuolla konffissa määrittelimme.

windows-käyttäjä voi luoda avaimen putty:n tarjoamalla softalla nimeltä puttygen. suosittelen generoimaan DSA-tyyppisen avaimen jonka pituus on vähintään 1024, mutta mielellään 2048 bittiä.

linuxissa (ja mäkissä OsX:ssä) homma hoituu komentoriviltä komennolla ssh-keygen. koko komento voisi olla vaikka seuraavanlainen:

Koodia: [Valitse]

$ ssh-keygen -b 2048 -t dsa
se luo dsa-tyyppisen avainparin jonka pituus on 2048 bittiä.

kannattanee hyväksyä tiedostojen oletussijainti ~/.ssh/id_dsa ja ~/.ssh/id_dsa.pub. noista jälkimmäinen on se julkinen avain (public) joka pitää toimittaa palvelimelle. tuo ohjelma kysyy myös salasanaa joka liitetään avaimeen ja jota käytetään jatkossa avaimen kanssa loggautuessa (se voi olla eri kuin käyttäjän kohdekoneen salasana).

kun meillä nyt on avain ja sitä vastaava salasana, voidaan avain kopioida paikoilleen. (huom. puttygenin generoiman avaimen alussa ja lopussa on kommenttirivi jotka on hyvä poistaa ennen avaimen lisäämistä käyttäjän tietoihin).

avaimen lisääminen tapahtuu vaikkapa näin:

Koodia: [Valitse]

cat <avain> >> /home/<käyttäjä>/.ssh/authorized_keys
nyt loggamista avaimeen liitetyn salasanan kanssa voi jo yrittää ja sen pitäisi onnistuakin. toisaalta murtautujan jolla ei ole privaattiavainta, pitäisi sisään päästäkseen arvata käyttäjätunnus, käyttäjän 2084 bittinen privaattiavain ja avainta vastaava salasana. heikolta näyttää murtautujan puolesta.

linuxissa tuota privaattiavainta osataan käyttää/tarjota automaattisesti jos se on tallennettu tuonne oletussijaintiin, windowsissa sovellukselle pitää kertoa missä käytettävä avain on (sitä varten sovelluksessa on joku kenttä).

windows-sovelluksia ja gftp:tä käytetään kuten mitä tahansa ftp-ohjelmaa, mutta nautilus ja konqueror toimivat hitusen eri tavalla.

nautiluksessa etäyhteys otetaan vaikkapa Places -> Connect to Server... valinnan kautta. Service type on SSH, porttia ei tarvitse antaa mutta se on 22 ellei serveri ole konffattu muuhun porttiin, ja loput kohdat ovatkin selviä.

toinen vaihtoehto on painaa nautiluksen avoimen ikkunan päällä <ctrl> + l ja kirjoittamalla riville sftp://<käyttäjätunnus>@<palvelin> ja enteriä. tuota käyttäjätunnusta ja sen jälkeen olevaa @:iä ei tarvita jos käyttäjätunnus on sama molemmilla koneilla.

Breezyssä avattuihin yhteyksiin voikin tehdä bookmarkkeja jolloin niihin pääsen helposti käsiksi myöhemmin.

konquerorilla homma onnistuu ainakin kirjoittamalla osoiteriville fish://<käyttäjätunnus>@<palvelin> ja tässäkään ei tarvita välttämättä tuota käyttäjätunnusta ja @:iä.

27

Ubuntu Suomi ja yhteisöt / Foorumi ja Jabber

« : 08.10.05 - klo:15.59 »

katselin tuossa tuota foorumin profiiliosiota ja jäin miettimään, että onko nuo profiiliin kuuluvat kentät jotenkin kovakoodattu. Siellä ei nimittäin ole IM-kohdassa vaihtoehtoa Jabberille vaan pelkästään noille suljetuille, "annan kaikki oikeudet kaikkeen palvalun kautta kirjoittamaani ja lähettämääni palvelun ylläpitäjälle" -lisenssillä varustetuille protokollille. olisikohan sinne mahdollista saada myös tuota Jabberia?

Jabber kuitenkin on täysin avoin, hajautettu (kuka tahansa voi perustaa Jabber-palvelimen) ja erinomaisen hyvin toimiva protokolla. vaikka Jabber onkin verraten vähän käytetty (toisille lisenssit tai avoimmuus eivät merkitse mitään), on käyttäjiä varmasti tulossa: google talk perustuu Jabber-protokollaan, samoin internet2:n IM tutkimus keskittyy täysin Jabberin käyttämään protokollaan ja mm. helsingin yliopisolle ollaan perustamassa Jabber-palvelinta.

28

Ubuntu tietokoneissa / Ubuntu Breezy

« : 10.09.05 - klo:18.42 »

asentelin nyt sitten huvikseni testikoneelle tuon äskettäin ilmestyneen previewn ja täytyy todeta, että tämä näyttää jopa paremmalta kuin mitä odotin

asennus oli ainakin tässä preview-versiossa vielä täsmälleen samanlainen kuin kahdessa aikaisemmassakin ubuntussa, mikä ei ole mielestäni huono asia. selkeä ja helppo asennus on aina hyvä juttu. nyt boottiscreenikin käyttää bootsplashia ja näyttää grafiikkaa boottammisen aikana, kyllä siinä onneksi tekstiäkin vielä juoksee (ja itse pidän hitusen enemmän siitä ihan tavallisesta boottiscreenistä, mutta aloittelijoita tämä varmaan vakuuttaa enemmän).

asennus meni tosiaan siististi läpi ja uusi gnome ylitti taas odotukseni. oleelliset säädöt löytyvät helposti ja niitä on lisätty juuri sopivassa määrin. uusi evolution vaikuttaa hyvältä ja nopealta, muutenkin softa on hyvin uutta. tuskin maltan odottaa breezyn lopullista julkaisua.

eipä sinänsä kyllä tässä ongelmiakin on, eikä se ehkä ihan vielä jokapäiväiseen käyttöön sovi. jotkut paketit ovat vielä(/tällä hetkellä) rikki, esim. gnome-bluetooth ei suostu asentmaan lainkaan, backportseja ei vielä ole (ainakaan virallisesti ja kunnolla), mutta eiköhän nämäkin ongelmat tässä vielä korjaannu ennen varsinaista julkaisua.

ja uusille käyttäjille tiedoksi: uuden version ilmestyttyä ei ole tarvetta ladata asennusmedioita ja suorittaa uutta asennusta, vaan käyttöjärjestelmän ja siihen asennetutu softat saa mitä todennäköisemmin päivitettyä netin kautta aivan samalla tavalla kuin järjestelmää muutenkin päivitetään

29

Arkisto: wikiin siirrettävät / Linux ja ääni (selvennystä tilanteeseen)

« : 02.09.05 - klo:17.41 »

linuxissa on nykyisellään useampi äänen kuulumiseen ja käyttöön vaikuttavaa systeemiä. osa niistä on vanhentuneita eikä niiden käyttämisessä ole paljoakaan järkeä.

ajurit:
varsinaisia ajureita äänikorteille tarjoilee tällä hetkellä ALSA ja OSS. OSS on näistä kahdesta vanhempi, jäykempi ja vähemmän ominaisuuksia tarjoava järjestelmä joka on deprekoitu 2.6-sarjan kerneleissä.

muinoin OSS oli ainoa kunnollinen järjestelmä linuxin äänille, mutta sillä oli tosiaan rajoituksensa ja sen osittaisesta kaupallisuudesta ei taidettu pitää kovinkaan paljoa. sittemmin ALSA sai alkunsa ja siitä on muodostunut nykypäivän standardi linuxin äänirajapintana. koska ennen ALSAa äänisovellukset kirjoitettiin OSSlle ja näitä sovelluksia on edelleen käytössä, tarjoaa ALSA nykyään melko hyvin toimivan OSS-emulaation. itse asiassa doom3:n linux-versio käytti ensimmäisessä julkaisussaan OSS-ääniä, mutta nykyisin onnistuu myös monikanavaääni ALSAn kautta.

OSS-puoltaa vielä hieman paikkaansa siksi, että käsittääkseni sillä on paremmat ajurit joillekin vanhoille korteille, mutta tähän ei juurikaan törmää ja jos törmääkin, niin on syytä päivittää äänikorttia

ALSAn kanssa hämmennystä herättää yleensä se, että oletuksena ALSAn master-volume on nollilla joten ääntä ei kuulu ja se, että alsa ei itsessään tarjoa oletuksena päällä olevaa softamiksausta. jos rautamiksaus ei ole tuettuna äänikorttisi kanssa ALSA-ajureilla niin joudut itse virittämään softamiksauksen käyttöön voidaksesi käyttää montaa äänilaitetta tarvitsevaa sovellusta samaan aikaan. voit tarkistaa onko äänikortissasi rautamiksaus tuettuna ALSA-projektin sivuilta:
http://alsa-project.org/

softamiksauksesta hieman jäljempänä...

äänipalvelimet:
linuxissa on käytössä useampia äänipalvelimia joista yleisimmät ovat Gnomen käyttämä esd , KDE:n käyttämä arts ja nyt kovassa nousussa olevan jack. äänipalvelin on pykälää korkeammalla tasolla kuin äänikorin ajureita tarjoava kerros ja ne tarvitsevatkin toimiakseen kunnossa olevan ajurikerroksen.

äänipalvelimet tarjoavat tiettyjä palveluita joita ajurikerros yleensä ei, mm. softamiksaus on aika yleinen ominaisuus näille äänipalvelimille. idea voi olla hyvä mutta aina se ei kuitenkaan toimi. esim. esd on ollut koko olemassaolonsa ajan jonkinmoinen ongelmatapaus enkä muista, että kukaan olisi ollut artsiinkaan ylettömän tyytväinen (tässä voin olla väärässä, sopii korjata), jack puolestaan on erikoistapaus joka on tarkoitettu erikoissovelluksille. tälläkin hetkellä esd:sta ollaan pyrkimässä eroon, eikä sen käyttämiseen ole montaakaan syytä.

äänipalvelimessa olevasta softamiksauksestakaan ei ole juurikaan hyötyä sellaisenaan. läheskään kaikki ääntä tuottavat softat eivät tue äänipalvelimia saati sitten siten että kaikki tukisivat jotain samaa äänipalvelinta. tällöin äänipalvelin varaa koko äänikortin eikä mikään äänipalvelinta käyttämätön softa päästä pihaustakaan, ellei sitten äänikortti tue rautamiksausta tai softamiksaus ole säädetty päälle alemmalla tasolla (ja näistä kumpikin tapaus tarkoittaa, että äänipalvelimen softamiksaus on täysin turha).

jack puolestaan pyrkii poistamaan latenssia äänen toistosta ja käsittelystä ja onkin tarkoitettu etupäässä äänenkäsittelyyn ja vastaaviin tarpeisiin, vaikka toimii se tietysti minkä tahansa sitä tukevan ohjelman kanssa. esim. ardour ei suostu toimimaan lainkaan ilman jackia ja ainakin rezound tukee sitä. tästä tullee ihan erillinen HOWTO-dokumenttinsa tulevaisuudessa.

ALSAn softamiksaus:
softamiksauksen mahdollistaminen ALSAn kanssa on ohjeistettu ubuntuguidessa kohdan ”How to configure sound to work properly in GNOME?” alakohdassa 8:
http://ubuntuguide.org/#configuresoundproperly
http://koti.mbnet.fi/mikko75/ohjeet/ubuntuguide/index.html#configuresoundproperly

siinä kuitenkin näytetään myös konffattavan esd:tä, kun minä omalta osaltani vain tappaisin esd:n, estäisin sitä ylipäätään käynnistymästä ja konffaisin kaikki softat käyttämään ALSAa. no, molemmat tavat toiminevat kuitenkin käyttäjää miellyttävällä tavalla.

korjatkoon paremmin tietävät tarkemmaksi tai sopii minua tämän tekstin muokkaamisen tiimoilta töiniäkin.

30

Ubuntu tietokoneissa / Backports säätöä

« : 24.08.05 - klo:13.40 »

näyttää siltä, että tällä hetkellä backports-mirrorit tarjoilevat jotain rikkinäistä (vajaata pakettisettiä?), sillä ainakaan firefox ei suostu asentumaan puuttuvien riippuvuuksien vuoksi. näyttäisi siltä, että backports on tehty nyt ihan oikeasti viralliseksi ja paremmin toimiva repository löytyy nyt merkinnällä:

Koodia: [Valitse]

deb http://archive.ubuntu.com/ubuntu hoary-backports main universe multiverse restricted
sieltä ei kuitenkaan löytynyt kaikkea mitä esim. ubuntuguide kertoo sen tarjoavan, joten vanhan pitäminen rinnalla toistaiseksi saattaa olla hyvä idea. jos joku on perehtynyt asiaan tarkemmin niin tarkentakoon. itse luin aiheesta pintapuolisesti täältä:
http://ubuntuforums.org/showthread.php?t=52168

jos joku tietää osoitteen josta javan saisi helposti, niin kertokoon senkin, käsineen sitä ei oikein jaksaisi säätää. .deb käy myös mainiosti vaikka se pitäisikin ladata itse.

31

Arkisto: vanhentuneet / Tulostimen konfigurointi CUPSin web-käyttöliittymällä

« : 14.08.05 - klo:21.09 »

jos asentaa Ubuntun siten, että ei ota mukaan kumpaakaan suuremmista työpöytäympäristöistä, ei välttämättä saa mukaan mitään erillistä työkalua printterin asentamiseen/asetusten säätämiseen. onneksi cupsin mukana kuitenkin tulee sellainen ja vaikka se ei oletuksena Ubuntussa toimisikaan, on se varsin helppo ottaa käyttöön.

lisää cupsys ryhmään shadow:

Koodia: [Valitse]

$ sudo adduser cupsys shadow
käynnistä cupsys uudelleen:

Koodia: [Valitse]

$ sudo /etc/init.d/cupsys restart
avaa haluamasi nykyaikainen nettiselain ja suuntaa osoitteeseen: http://localhost:631

anna käyttäjätunnuksesi ja salasanasi ja konffaa tulostin

32

Oppaiden kehittäminen / Paketinhallintaa komentoriviltä

« : 14.08.05 - klo:16.10 »

Tämä ohje on siirretty osittain tänne http://linux.fi/index.php/Dpkg ja http://linux.fi/index.php/Apt tuonne.

Linuxeissa paketinhallinta on varsin keskeisessä osassa, se määrää miten ohjelmia asennetaan, päivitetään ja poistetaan helpoiten. yleensä onkin syytä asentaa mahdollisimman suuri osa ohjelmista paketinhallinnan kautta välttääkseen ongelmia ja käsityötä. Ubuntussa onkin backports ja ei tuetut, mutta Ubuntun viralliset repositoryt mukaan lukien varsin hyvä valikoima paketteja ja joitain kaupallisia tai suljettuja mutta vapaita ohjelmia lukuun ottamatta miltei kaikki tarvittavat paketit löytyvät sitä kautta.

käyn pikaisesti läpi suoraan paketinhallintaan liittyvät työkalut apt-get ja dpkg sekä pakettien etsimiseen ja tiedonhakuun liittyvät työkalut apt-cache ja apt-file. esitellyt ohjelmat ovat huomattavasti monipuolisempia kuin mitä minä aion käydä läpi, joten uteliaat ja lisä-informaatiota kaipaavat löytävät varmasti tarvitsemansa ohjelmien man-sivuilta.


apt-get:
apt-get on varmasti peruskäyttäjän pääasiallinen paketinhallintatyökalu komentorivillä. se osaa ratkoa riippuvuuksia, hakea halutun paketin ja sen riippuvuudet suoraan netistä ja asentaa kaikki automaattisesti. apt-getin käyttö vaatii rootin oikeudet (joko sudo tai terminaali jossa on tarvittavat oikeudet.). apt-getin repositoryt määritellään tiedostossa /etc/apt/sources.list

pakettilistausten päivittäminen ajan tasalle (tämä tulee ajaa aina kun sources.listiä on muutettu ja yleensä se on hyvä ajaa kerran sellaisina päivinä joina aikoo asennella ohjelmia):

Koodia: [Valitse]

# apt-get update
paketin asennus:

Koodia: [Valitse]

# apt-get install <paketti>
paketin lähdekoodin noutaminen (muista esitellyistä komennoista poiketen, tämä komento ei vaadi rootin oikeuksia):

Koodia: [Valitse]

$ apt-get source <paketti>
paketin poistaminen siten, että ohjelman asetustiedostot jätetään järjestelmään:

Koodia: [Valitse]

# apt-get remove <paketti>
paketin poistaminen siten, että myös ohjelman asetustiedostot poistetaan:

Koodia: [Valitse]

# apt-get --purge remove <paketti>
järjestelmään asennettujen pakettien päivittäminen uusimpiin versioihinsa (sisältää myös tietoturvapäivitykset ja edellyttää pakettilistausten päivittämistä):

Koodia: [Valitse]

# apt-get upgrade
järjestelmään asennettujen pakettien päivittäminen uusimpiin versioihinsa siten, että myös muutokset riippuvuuksissa otetaan huomioon. (pelkkä upgrade ei tee tätä, joten se saattaa joskus jättää joitain paketteja päivittämättä.):

Koodia: [Valitse]

# apt-get dist-upgrade
tätä viimeistä komentoa käytetään myös silloin kun päivitetään Ubuntu uuteen versioon ilman uudelleenasennusta. ennen päivitystä tulee vain muuttaa /etc/apt/sources.list:in sisältöä siten, että paketit haetaan uuden version repositoryistä.


dpkg:
dpkg toimii paketinhallinnassa hieman apt-get:iä alemmalla tasolla. se ei osaa hakea paketteja netistä saati sitten ratkoa niiden riippuvuuksia. riippuvuuksien selvittäminen toimii kyllä siinä määrin, että jos komennon parametriksi antaa monta pakettia, osaa dpkg tarkistaa täyttävätkö muut asennettavaksi annetut paketit puuttuvia riippuvuuksia. pakettien asentaminen ja poistaminen vaatii luonnollisesti rootin oikeudet, mutta kyselyt eivät. dpkg:n kyselyt vaativat yleensä, että ohjelma on joko asennettu tai kyseltävä .deb -paketti on saatavilla ja annettu parametrina. itse netistä noudetut paketit asennetaan dpkg:n avulla.

haetun .deb paketin asentaminen:

Koodia: [Valitse]

# dpkg -i <paketti>
paketin poistaminen (mikä tahansa asennettu paketti):

Koodia: [Valitse]

# dpkg -r <paketti>
paketin poistaminen siten, että myös asetustiedostot poistetaan:

Koodia: [Valitse]

# dpkg -P <paketti>
haetun paketin tietojen kysely:

Koodia: [Valitse]

$ dpkg -I <paketti>
asennetun paketin tietojen ja stauksen kysely

Koodia: [Valitse]

$ dpkg -s <paketti>
haetun paketin sisällön listaaminen:

Koodia: [Valitse]

$ dpkg -c <paketti>
kaikkien asennettujen pakettien ja niiden versionumeroiden listaaminen:

Koodia: [Valitse]

$ dpkg -l
tietyn (asennetun) paketin versionumeron tarkistaminen:

Koodia: [Valitse]

$ dpkg -l <paketti>
tiedoston etsiminen asennetuista paketeista (selvitetään mihin pakettiin tiedosto kuuluu):

Koodia: [Valitse]

$ dpkg -S <tiedoston nimi tai nimen osa>

apt-cache:
apt-cache on osa apt-pakettia ($  dpkg -S apt-cache ) ja on kätevä pakettien etsimisessä ja tutkiskelemisessa (ja parissa muussakin asiassa joita ei käsitellä tässä). hakutoimintoihin riittää mainiosti käyttäjän oikeudet.

paketin hakeminen asennettavissa olevista paketeista (hakee annettua merkkijonoa oletuksena myös pakettien pitkistä kuvauksista):

Koodia: [Valitse]

$ apt-cache search <hakuehto>hakuehdoksi käyvät myös regular expressionit jos niitä sattuu osaamaan käyttää.

sama kuin edellinen, mutta vain pakettien nimistä:

Koodia: [Valitse]

$ apt-cache search --names-only <hakuehto>
paketin tietojen näyttäminen (versio, pitkä kuvaus, riippuvuudet, ...):

Koodia: [Valitse]

$ apt-cache show paketti

apt-file:
apt-file on puhtaasti etsintätyökalu jolla voi hakea tietoa pakettien sisältämistä tiedostoista, mutta toisin kuin dpkg:n tapauksessa, paketin ei tarvitse olla asennettuna jotta sen tietoja olisi mahdollista kysellä. apt-file ei asennu oletuksena, eikä vaadi pääkäyttäjän oikeuksia. apt-file on erityisen kätevä esimerkiksi silloin, jos joku paketinhallinnan ulkopuolelta asennettu ohjelma ei suostu käynnistymään koska ei löydä jotain tietyn nimistä tiedostoa.

apt-file asennetaan kuten muutkin softat ja se löytyy paketista apt-file:

Koodia: [Valitse]

# apt-get install apt-file
aluksi (ja välillä muutenkin) apt-filen tietokanta pitää päivittää:

Koodia: [Valitse]

# apt-file update
tiedoston etsiminen kaikista saatavilla olevista paketeista:

Koodia: [Valitse]

$ apt-file search <tiedosto>
paketin sisällön listaaminen:

Koodia: [Valitse]

$ apt-file list <paketti>
paketin hallinta komentoriviltä on suhteellisen helppoa ja mahdollisuuksia on enemmän kuin graafisella puolella tulee koskaan olemaan. jopa tässä pintapuolisessa esittelyssä esiintyy asioita joita graafisella puolella on mahdoton tai ainakin hankala tehdä. komentorivipohjaisen paketinhallinnan opettelu ei ole muutenkaan turhaa, sillä se antaa edellytykset mm. koneen helppoon hallitsemiseen etänä ja riippumattomuuteen tietystä paketinhallinnan front-endistä.

33

Arkisto: vanhentuneet / Grub (ja salasana)

« : 14.08.05 - klo:13.28 »

Grub on Ubuntun oletuksena käyttämä, hyvin monipuolinen, bootloaderi. jostain syystä ubuntun toimittamassa gnome-system-tools -paketissa ei tule mukana boot-admin softaa jolla grubin asetuksia voisi muuttaa graafisesti kliksuttelemalla. tällä ei oikeastaan ole väliä, sillä tuo graafinen työkalu ei ole läheskään yhtä kattava kuin mitä Grub oikeasti on, eikä sillä säädettävien ominaisuuksien säätäminen 'käsin' ole yhtään vaikeaa.

Grubin käyttäytymistä säätelevät tiedosto löytyy polusta: /boot/grub/menu.lst ja on ubuntun tapauksessa erittäin hyvin kommentoitu. esimerkiksi, oletuksena käynnistettävän vaihtoehdon määräävässä kohdassa lukee seuraavaa:

Koodia: [Valitse]

## default num
# Set the default entry to the entry number NUM. Numbering starts from 0, and
# the entry number 0 is the default if the command is not used.
#
# You can specify 'saved' instead of a number. In this case, the default entry# is the entry saved with the command 'savedefault'.
default         0

tai aika jonka verran käyttäjän toimia odotellaan ennen oletuksen käynnistämistä on kohdassa:

Koodia: [Valitse]

## timeout sec
# Set a timeout, in SEC seconds, before automatically booting the default entry
# (normally the first entry defined).
timeout         3

helppoa kun mikä

Ubuntussa on kuitenkin oletuksena mahdollista bootata menun kautta ns. single user modeen jossa käyttäjä saa rootin oikeudet ilman salasanan kirjoittamista. kaikki eivät ehkä pidä tästä, sillä osaava kaveri voi tässä tapauksessa tehdä koneella mitä tahansa ja vähemmänkin osaava voi rikkoa asennuksen tekemällä asioita joita ei ymmärrä. on siis jossain tapauksessa viisasta estää single user modeen boottaaminen ilman salasanaa. se tapahtuu näin:

suorita seuraavat toimenpiteet rootin oikeuksin, joko sudolla tai konsolista jossa on rootin oikeudet

komenna:

Koodia: [Valitse]

# grub-md5-crypt
anna salasana ja ota talteen ohjelman tulostama "merkkisotku" joka on sinun kryptattu salasanasi.

avaa valitsemassasi tekstieditorissa tiedosto: /boot/grub/menu.lst

etsi kohta jossa lukee:

Koodia: [Valitse]

## password ['--md5'] passwd
# If used in the first section of a menu file, disable all interactive editing
# control (menu entry editor and command-line)  and entries protected by the
# command 'lock'
# e.g. password topsecret
#      password --md5 $1$gLhU0/$aW78kHK1QfV3P2b2znUoe/
# password topsecret

muuta viimeisen rivin tilalle rivi:

Koodia: [Valitse]

password --md5 <tähän se aikaisemmin tallettamasi sotku>
salasanan voi toki antaa myös kryptaamattomana rivillä:

Koodia: [Valitse]

password <salasana>
mutta oletuksena kaikilla on lukuoikeudet tuohon tiedostoon, jolloin salasana on helposti kaikkien saatavilla. sitä paitsi kovat jätkät (ja tytöt) kryptaa salasannsa vaikka ei olisi pakkokaan.

nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa...
voit joko poistaa recovery-vaihtoehdon kokonaan grubin menusta tai vaatia sen käyttämiseen aikaisemmin antamaasi salasanaa. vaikka poistaisitkin sen menusta, on sinulla silti mahdollisuus käynnistää kone single user modeen salasanasi avulla, mutta siitä myöhemmin.

jos haluat positaa valinnan kokonaan menusta, etsi kohta jossa lukee:

Koodia: [Valitse]

## should update-grub create alternative automagic boot options
## e.g. alternative=true
##      alternative=false
# alternative=true

muuta viimeinen rivi muotoon:

Koodia: [Valitse]

# alternative=false
muista jättää rivi kommentteihin (eli # rivin alkuun).

jos haluat jättää rivin grubin menuun, mutta vaatia salasanaa sen käyttämiseksi, etsi kohta jossa lukee:

Koodia: [Valitse]

## should update-grub lock alternative automagic boot options
## e.g. lockalternative=true
##      lockalternative=false
# lockalternative=false

muuta viimeinen rivi muotoon:

Koodia: [Valitse]

# lockalternative=true
muutosten jälkeen tallenna tiedosto.

aja vielä lopuksi komentorivillä komento:

Koodia: [Valitse]

# update-grub
valmiita ollaan nyt vain boottaamaan.

grubin menussa voit tarkistaa, että valinta recovery modesta puuttuu tai, että sitä ei voi käyttää ilman salasanaa. kokeile sitten painaa kirjainta p ja antaa salasana.

jos jätit menuun recovery moden, sen pitäisi nyt toimia.

jos poistit valinnan, pitäisi sinun silti pystyä editoimaan komentojen rivejä. päästäksesi tässä tapauksessa single user modeen, sinun pitää valita normaali ubuntu käynnistysvalinta ja painaa e editoidaksesi sen parametreja. mene tämän jälkeen riville joka alkaa sanalla kernel ja valitse uudelleen e. kirjoita loppuun välilyönti ja sana single. paina enteriä. käynnistä nyt valinta painamalla b. päädyt samaan tilanteeseen kuin recovery moden kautta, mutta täysin vihjeetön ei tähän välttämättä pysty vaikka onnistuisikin arvaamaan salasanan.