Haittojen torjuntaan keskittyminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Myllyjä tarvitaan.
Teitä tarvitaan. Kulkuneuvoja tarvitaan. Liikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta on parannettu keräämällä ja analysoimalla tietoa liikenteestä ja liikenneonnettomuuksista, ja laatimalla tutkitun tiedon pohjalta sääntöjä, joita tienrakennuksessa, kulkuneuvojen tuotannossa ja liikenteessä liikkuessa täytyy noudattaa. Kulkuyhteyksiä on avattu verovaroin sinne, missä kaupallinen liikenne ei kannata, mutta kunnan ei silti tarvitse omistaa busseja, joilla lapset kuljetetaan kouluun, eikä kunnan tarvitse itse tuottaa busseja ja koulutakseja.
Tietoliikenteessä on sama juttu. Väylät ja joukkoliikenne ovat yhteisessä käytössä, ja niiden turvallisuus ja ylipäätään arkkitehtuuri vaativat yhteiskunnan sääntelyä. Sääntelyssä voidaan mennä pitkällekin. Venäjällä yritetään kahlita tietoverkon käyttöä. Kiinassa valvotaan mitä kansalaiset tekevät tietoverkossa. Valvonta vaatii paljon ihmistyötä – onkohan Kiinan ehtinyt tekoälykisassa pitkälle juuri siksi että valvonta on niin työlästä?
Sääntelyllä voidaan suojata yksilöitä tai vallanpitäjiä tai voitontavoittelua, mutta täysin iman sääntöjä ei pärjätä missään.