Itselläni ei ole kouluikäisiä lapsia, eikä minkään ikäistä jälkikasvua, mutta on totta, että kasvatusalan ammattilaiset lähinnä kasvatustieteen maistereita he ovat, ovat k*s**sa, mikäli eivät omaa valmiuksia tietojenkäsittelystä ja tekniikan kehityksen seuraamsiesta.
Miten käy kirjoitustaidon tai laskentataidonkin, kun meidän IT-ammattilaisten valmiiksi loppuun saakka tarjoillut ohjelmat on siellä käytössä jo ja kaikki välineet ja rauta niiden digitaalisten tuotteiden käyttöön annetaan jo ensimmäisellä luokalla 7-vuotiaana käyttöön? Sitten oppilaat sosialistuvat siihen, että ne ovat itsestään selviä. Eihän se niin ole, mikään tule tyhjästä ja mikään ole itsestään selvää, ja tuossa iässä ei ole tietoisuus vielä kehittynyt niin paljoa, että lapset itse sitä ymmärtäisivät: Eli ohaajan, tai opettajan ala-asteella, ylä-asteella luokanvalvojat pitäisi ymmärtää itse sen teknisten toteutusten päälle niin paljon, että osaa tuoda siinä opetustilanteessa se julki joka tilanteessa, osa käyttämäänsä pedagogiikkaa se "ihminen tekniikan käyttäjä-roolissa, pelkkä väline", mitä varmaan nykyisistäkään 90% luokanvalojista ainakaan suoraan OKL:stä valmistuneet eivät itsekään ymmärrä, kun eivät ole päivääkään opiskelleet tekniikkaa. On poikkeuksia, mutta makrotasolla suurten lukumäärien yksilöt muodostavat sen harmaan massan, mistä puhutaan.
Itselläni jäänyt kynä/paperi -aikaan kasvatustieteen opinnot kasvatustieteen perusopinnot olen suorittanut, ja iän puolesta enää mitään mielenkiintoa aineopintojakaan suorittaa. Maailma oli täysin eri 2002-2003, mitä se nykyisin on.
Jokin aika sitten oli viestintä-opettaja-alan puheenjohtajan vai jonkun asiantuntijan kommentti, että esim. tähän ChatGPS:n kaltaiseen mullistavaan tekoälyinnovaatioon tekoälyalgoritmiikan ja tekoälytutkimuksen, mitä kone-oppiminen mm. liittyy siihen, niin sisältyy myös paljon mahdollisuuksia, mutta tuntuu vähän siltä, että se on vasta täysin pimennossa niiden ammattilaisten toimesta, jotka kohtaavat aressa työssään päivittäin tämän. Jos sitä alkaa pitää uhkana heti alusta, on varmaa, että itselle tulee burn-out ennen pitkää uraa, eikä selviydy vanhuuseläkepäiviin, jos on vasta valmistunut humanisti Turun tai Rauman OKL:stä, ja aloittaa työt jonkun lapsi-ikäryhmään peruskoulun penskaryhmän johtajana.
Siinä määrin voisi olla huolestunut tulevaisuuden Suomen kansakunnan kansalaisten toimintamalleista, ja mitä ne sitten ovat joskus, kun meno on kriittisissä toisen sosiaalisaatioasteen vaiheessa sitten peruskoulun alkaessa tämän kaltaista ja jos siellä on nykypäivän haasteisiin osaamaton tai niitä sivuten kinttaalla viitaten ehkä siksi, että eivät itse ymmärrä nykypäivän haasteita.
Tämä on ollut omasta mielestänikin täysin karvaton maailma jo pitkään, mitä nykynuoriso-sukupolvi ole enää pitkään tienneet edes, mikä "äänilevy" on.
Sekin ärsyttää, kun katsoo yksin istuvia lähinnä itse teen havaintoja, ja tarkkailen ikäisiäni naisia linja-autossa, niin matkapuhelin aina edessä saati sitten noista peruskouluikäisistä, kännykkä joka hetki ruudun edessä, sitä en käsitä. Moni niistäkin on vaikeuksissa jossain kohtaa, kun noin nuorella iällä nykypäivän teknologian suoin 2020-luvulla jättävät itsestään jo megalomaanista data-jalanjälkeä maailmalle. Huolestuttavaa.
Sitten siinä ensimmäisen vaiheen sosiaalisaation, mistä siinä puhutaan, johon liittyy ensisijaisesti syntymähetkestä peruskoulun aloittamiseen, tai esikoulun 6/7 -vuotiaana, se tärkein malli tulee kasvulle sieltä kotoa ja se lähipiiri niitä ihimsiä, mitä siinä on, niin sitten ovat kusessa, jos siellä kotona ei ymmärretä nykypäivän haasteita tämän tekniikan osalta. No, se on ollut aina vähän siten oman kokemuksenikin mukaan että jos kotona esim. vanhemmat ovat "mul**uja*", niin en itsekään koulussa sitten niistä luokkatovereistani.
Ei ne käytöshäiriöt sitten, mitkä sitten ilmenee voimakkaammin viimeistään ylä-asteelle siirtymisen aikaan, ole mihinkään muuttuneet erityisesti jos lapsella jokin no ei ADHD välttämättä paha ole, mutta jokin sellainen käytöshäiriö, ja rikkinäinen koti mahdollisesti, ni on siinä tekniikkaa tai ei, nykyisin pakosta on, se vain pahentaa ongelmia, joihin sitten esiteini-iässä nuori ajautuu. Se on ollut läpi ihmisen historian sivu sama virsi, tai niin kauan, kun näitä on alettu tietoisesti tutkimaan, ja niitä on havaittu esim. käytösongelmien seurauksista niitä tekijöitä, mitä siellä taustalla on. Niitäkään aina sillä tavalla ole välttämättä kovin kauaa edes tunnistettu.
Vielä esimerkki peruskouluopetuksen välineenä ChatGPS:n mahdollisuudesta käyttötapaus-skenaario, joka on omasta päästäni sävelletty:
- Opettaja valitsee jonkin teemaan sopivan aiheen, ja koostaa ChatGPS:n avulla tekstiä siitä.
- Verrokkitekstin opettaja kirjoittaa "perinteisin" menetelmin tai muokkaa eri lähteistä esim. julkisesta verkosta hankittujen lähteiden avulla tai mitä ne lähteet sitten ovatkaan.
Disinformaation määrä on tolkuton tuossa ChatGPS:n osalta.
No, sitten monen oppialan osaamista tulee karrutettua ja ymmärrystä teeman aiheesta, äidinkielestä ja kirallisuudesta, sitten nykymaailman haasteisiin niiden kohtaamisesta tämän tekoälyalgoritmiikan osalta ainakin, kun toimitaan seuraavasti:
Opettaja antaa tehtäväkseen materiaaliksi molemmat tekstit oppilaille aineistoksi, ja antaa tehtävänannon tyyliin "Tässä on kaksi Suomessa havaitun pörriäispistiäis-ampiais -eliölajista kertovaa tekstiä." Toimi seuraavasti:
1. Perehdy Pörriäispistiäis -ampiaisaiheeseen. Pohjaksi nämä kaksi oppimateriaaliksi valmistamaani tekstiä teille niistä.
2. Lue nämä kaksi tekstiesitystä
3. Kirjoita oma essee aiheesta "Pörriäispistiäis-ampiainen".
Sitten, kun tämä ensimmäinen vaihe jonkun parin viikon päästä on valims, sitten vasta toisessa vaiheessa opettaja paljastaa, ja jatkotehtävät
4. Toinen niistä oli ChatGPS, tekoälyalgoritmin, ja toinen perinteisemmin metodein koottu esitys, joka teillä ol siellä lähdeaineistonja. Sitten tässä yhteydessä palautteen anto niistä esseistä, joita oppilaat tuossa ensimmäisen vaiheen osiossa oppilaat oli kirjoittanut, vetää yhteen sen, mitä oppilaille julki voi puhua, palaute
5. Sittenhän voi vetää yhteen luokan kesken tehtävän kokonaisuudessaan ja aiheen "Pörriäinen".
Noista teksteistä muuten ilmenee opettajalle koulutuksen myötä hankitun a kokemuksen myötä hankitun silmän kautta, minkä tasoisia teksti tiedonkäsitteljöitä yksilöt, tai oppijat, mitä siinä luokkayhteisössä se termi on lapsesta, ja mikä on sitten se ilmentymä, miten on jäsentänyt lähdemateriaalia a itse tuottanut tekstiä. Jyvät erottuu akanoista itselle tämän äidinkieli ja kirjallisuus/tietojenkäsittely/tekniikan hyödyntämistaito ihmisen välineenä, mitä psykologiaa aika pitkälti siinä on opettajan ammattisilmä vaatii, jotta sitten kykenee kommunikoimaan omissa työyhteisö-sidosryhmissä kokoustaessa näiden kanssa.
Tuollainen lisäys vielä, että "Sitä enmmän vaatii opettajalta/ohjaajalta asiantuntemusta/vastuuvaade on sitä raskaampi, mitä nuoremmasta oppijaryhmästä on kyse", siinä määrin en ihmettele monen peruskouluopettajan loppuunpalamista.
Itselläni kävi mielessä aikuispedagogiikan erikoistumisopinnot nyt aikuisemmalla iällä vielä, jos suorittaisi KTM -tutkinnon aikuispedagogiikassa, mutta iän puolesta päädyin siihen, että työmarkkinoilla ei parantaisi lainkaan työllistymismahdollisuuksia. Antaa olla, voihan sitä seurata alaa tämän tekniikan ja talouden osalta, mitkä ne omat koulutuoppialani sitten lopulta päätyivät näihin aika luonnollisesti. Maailma on vapaa, voihan sitä humaanina harrastuksena ihminen tehdä mitä tykkää.