Laiteläheisiä hommia on helppo tehdä bashilla. Esimerkiksi tcp-portin lukeminen ja viestien lähettely.
Itsellä on tapana tehdä suuri osa laiteläheisistä tempuista bashilla (osa tietenkin C:llä), tehdä "matemaattinen" käsittely php:llä ja ulostus html-sivulle. Graafit tulevat mukavasti phplot:lla.
Vasta viimeaikoina olen opetellut AJAX:a ja inhoan joka hetkeä. Sitä nyt vaan on pakko käyttää, kun ei muutakaan tapaa ole tiettyjen ongelmien ratkaisuun.
Bash;ssa on muutamia omituisuuksia, jotka olisi pitänyt miettiä jo järjestelmää kokoonkeittäessä kuntoon, jotta ne eivät aina olisi käyttäjän kiusana.
Pahin on if-lause. Kun saat IF:n toimimaan ja menet tekemään siihen pienenkin muutoksen, sen toiminta lakkaa, eikä palaudu vaikka mitä yrittäisit. Ainoa tapa on kirjoittaa koko lause uudestaan merkki merkiltä. Ainoa syy, mitä olen keksinyt, on se, että editoidessa sekaan pujahtaa joku näkymätön merkki. Mutta mistä ja miksi juuri IF-lauseeseen ?
Muutenkin IF on omituisuuden ruumiillistuma.
Toinen omituinen on datan syöttö tiedostoon.
teejotain >>file.txt on eri asia, kuin file="file.txt"; teejotain >>$file
Ei kuitenkaan aina
Kaikkineen bashilla on mukava keittää pieniä scriptejä, joilla saa automatisoitua asioita.
Eikä bash missään tapauksessa ole yhtä paha, kuin M$:n komentokieli, jonka kanssa tuli MSDOS-aikaan rakenneltua isojakin työkalupaketeita. M$ kusi taskuunsa, kun ei ottanut komentokieleksi Basic:a.