Moni muukin asia oli noilla kääntäjillä hankalaa kun muistiavaruus oli pieni. Rekursio
on molemmilla kielillä helppo toteuttaa ja koodin kirjoittajan vastuulla on tietysti se,
että rekursio ei täytä muistia. Rekursion idea ei ehkä avaudu ihan aloittelijalle.
Kyllä minä muistan, että rekursio TurboPascalilla oli käytännössä käyttökelvoton, kun rekursiotaso nousee kymmeniin, niin ohjelma kaatui pino-ongelmiin. Kateellisena kokeilin C:llä kyseistä, ja siinä raja tuli vastaan vasta kun muisti alkaa loppua, joten siinä sitä pystyi käyttämään, vaikka DOS:n 640 Kt:n rajoitus tuntuu nykyisin pieneltä. Nykyisissä FrePascalissa ei taida olla kyseistä ongelmaa, mutten ole testannut.
Kyllä kirjastot auttaa. C on vain niin köyhä, että melkein kaikki sen funktiot ovat
jossain kirjastossa. Tulostus funktiokin vaatii jonkun kirjaston. Tai vaikka
neliöjuuri. Jos haluaa tehdä parin rivin ohjelman joka tulostaa luvun
neliöjuuren siihen tarvitaan useampi kirjasto. Sitten muistelet missäs
moiset ovat ja kääntämiseen menee aikaa tulos yllättävän iso. Pythonilla,
perlillä ym. yksinkertaiset harjoitukset onnistuu helpommin. Jos vaikka
tekee ohjelman joka lukee luvun ja tulostaa sen neliöjuuren.
Tämä on kieltämättä totta, mutta toisaalta C-kielenkääntäjän ohjelmoijan ei tarvitse implementoida niin paljoa yksityiskohtia, jotta saa kielen implementoitua. C-kielellä ohjelmointi on sentään ihan huomattavasti mukavampaa kuin Assemblerilla.
C-kielen vahvuus ja samalla heikkous on sen laiteläheisyys.
- Welmar -kerkesi ensiksi.