Tavallisen käyttäjän näkökulmasta jo pelkkä mustalle ruudulle kirjautuminen ja startx-komennon antaminen tuo mieleen pelottavia muistoja 80-luvulta. Xinitrc:n muokkaaminen on nimenomaan virittelyä, eikä onnistu käyttäjiltä itseltään.
.xinitrc muokkaus onnistuu ja se voidaan luoda/kopioida myös automaattisesti kun tehdään uusi käyttäjä. /usr/share/xsessions hakemistoa lukee moni kirjautumismanageri. Mutta jos halutaan tieto voidaan lukea myös käyttäjän .xinitrc-tiedostosta. Käytetään sitten graafista tai merkkitilassa kirjautumista. Työpöydän lisäksi voidaan myös määritellä käyttäjäkohtaisesti käynnistyvät ohjelmat ym. Itsellä on käyttäjä xbmc ja se ilmestyy TV:n ruudulle eri työpöydässä kun normaalisti on taas KDE työpöydän näytöllä. Joskus molemmat ympäristöt yhtäaikaa käytössä.
Minua vain ärsytti väite, että merkkitilassa kirjautuminen ja X:n käynnistäminen olisi jotenkin vaikeaa tai vaatisi virittämistä. Yleensä /etc/skel hakemistossa uuden käyttäjän perusasetukset. Kun sitä muokkaa sopivasti on uudella käyttäjällä oletuksena X työpöytä, lokaalit, sovellukset ym, oli kirjautuminen sitten mikä tahansa.
cat /etc/passwd kertoo paljon käyttäjistä jos pääsy on sallittu. Tai ls /home. Ei käyttäjien piilottelu käynnistymanagerissa paljoa auta.
Esim .xinitrc
#!/bin/sh
#exec openbox-session
exec startlxde
#exec startkde
#exec fluxbox