Kun muutama vuosi sitten asensin ensimmäisen linuxini kotikoneelle, olin oikein tyytyväinen, kun sain sen jotenkuten toimimaan kahden peräkkäisen viikonlopun aikana.
Mutta maailma menee menojaan, täällä on useassakin eri yhteydessä kiistelty tai ainakin kriittisesti keskusteltu, kuinka nopeasti järjestelmä pitäisi saada käyttöön. Nyt näytttäisi siltä, että rajat määritellään jo minuutteina eikä tunteina.
Kerrottakoon tässä ihan huumorimielessä tositapaus noin kuukauden takaa. Eräs tuttavani ystävä oli palannut Suomeen ja halusi yli kaksi vuotta käyttämättä olleen vanhan läppärinsä käyttöön, kun työnantaja ei voinut antaa työkonetta kotiin.
Lähdin pyynnöstä apuun ja huomasin heti, että koneella on w-käyttöjärjestelmä ilman sitä kakkoslisäystä. Olin varautunut juuri tähän vaihtoehtoon ja siinä ohessa markkinoimaan vähän järkevämpää systeemiä. Ei kelvannut ja aloitettiin päivittäminen. Kun sitä oli kulunut noin puoli tuntia kysyttiin paljonko vielä menisi aikaa, jolloin laskeskelin, että tällä nopeudella noin kolme tuntia.
Homma loppui siihen, sain pyytämäni kahvikupin oikein hyvän leivonnaisen kera ja läppärin omistaja lähti kauppaan ostamaan uutta läppäriä, jota ei tarvitse tuntitolkulla päivitellä.
