Sellainen kysymys tuosta cp -komennosta:
Onko se Linuxissa tosiaan varma tapa? Vai olisiko rsync -suositeltavampi? Huomasin, jo edeltä että rsync on hitaampi.
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Tiedoston kopiointi toiselle levylle. Ja levyt samassa koneessa. Jos kopsaan muistikortilta vaikka 1000 kuvaa en niitä yleensä vertaa diffillä läpi. Voihan kopioinnin jälkeen ajaa diff -r /lähde /kohde komennon ja verrata kaikki tiedostot. Kestää kyllä tovin.
rsync varmempi kun laskee md5summat. Mutta tarpeen lähinnä verkon yli tai jos epäilystä rautaviasta.
Parempi silloin kun halutaan kaksi levyä 'ajan tasalle' kun tehdään esim. varmistus. Silloin pitää tiedostoja vertailla. Tässä tapuksessa ei.
mkfs.ext4 -m optiolla voi pienentää rootille varattavaa tilaa. Levyjen suurentuessa oletus 5% minusta turhan paljon. Ja onko tarpeen datalevyllä?
Laitenimissä saa olla tarkkana. Ja on vaikea ennalta veikata miten ne menee. Onko SATA, IDE levyjä, miten kiinni, bios asetukset, ...ahci tuki, fdisk -l auttaa.
dd on hankala. Kyllä sillä voisi kopioida mbr:n helposti. Tai koko levyn ilman osiointia. Tai sitten osioi ensiksi. dd ja väärä laitenimi, niin voi tuhota kaiken datan. Mutta on parempi, että ei kopioida PATA levyn osiotaulua uudelle SSD-levylle. SSD-levy toimii nopeammin kun alligment (lomittelu) on oikein. Parempi siis tehdä uusi taulu ja uusi tiedostojärjestelmä. Myös cat toimii laitteiden kanssa. Esim. cat /dev/sda >levy.iso. Myös cp... Mutta jos tuntematonta maailmaa jätetään väliin.
cp:llä vaikeampi saada tuhoa aikaan...Mutta kyllä silläkin onnistuu. En kerro miten.
Välissä kannattaa bootata varmuudeksi... Kernelille voi kyllä kertoa, että osiotaulu on muutettu. Mutta voi käydä niin että kerneli muistaa vanhan osiotaulun ja kopioinnit menee pieleen. En jaksa selostaa tätä paremmin - parempi vain uskoa.