[OHJE]Käyttislevyn kloonaus pienemmälle levylle?

[Postimies]

Sellainen kysymys tuosta cp -komennosta:

Onko se Linuxissa tosiaan varma tapa? Vai olisiko rsync -suositeltavampi? Huomasin, jo edeltä että rsync on hitaampi.

Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Tiedoston kopiointi toiselle levylle. Ja levyt samassa koneessa. Jos kopsaan muistikortilta vaikka 1000 kuvaa en niitä yleensä vertaa diffillä läpi. Voihan kopioinnin jälkeen ajaa diff -r /lähde /kohde komennon ja verrata kaikki tiedostot. Kestää kyllä tovin.

rsync varmempi kun laskee md5summat. Mutta tarpeen lähinnä verkon yli tai jos epäilystä rautaviasta.
Parempi silloin kun halutaan kaksi levyä 'ajan tasalle' kun tehdään esim. varmistus. Silloin pitää tiedostoja vertailla. Tässä tapuksessa ei.

 
mkfs.ext4 -m optiolla voi pienentää rootille varattavaa tilaa. Levyjen suurentuessa oletus 5% minusta turhan paljon. Ja onko tarpeen datalevyllä?

Laitenimissä saa olla tarkkana. Ja on vaikea ennalta veikata miten ne menee. Onko SATA, IDE levyjä, miten kiinni, bios asetukset, ...ahci tuki,  fdisk -l auttaa.

dd on hankala. Kyllä sillä voisi kopioida mbr:n helposti. Tai koko levyn ilman osiointia. Tai sitten osioi ensiksi. dd ja väärä laitenimi, niin voi tuhota kaiken datan. Mutta on parempi, että ei kopioida PATA levyn osiotaulua uudelle SSD-levylle. SSD-levy toimii nopeammin kun alligment (lomittelu) on oikein. Parempi siis tehdä uusi taulu ja uusi tiedostojärjestelmä. Myös cat toimii laitteiden kanssa. Esim. cat /dev/sda >levy.iso. Myös cp... Mutta jos tuntematonta maailmaa jätetään väliin.

cp:llä vaikeampi saada tuhoa aikaan...Mutta kyllä silläkin onnistuu. En kerro  miten.

Välissä kannattaa bootata varmuudeksi... Kernelille voi kyllä kertoa, että osiotaulu on muutettu. Mutta voi käydä niin että kerneli muistaa vanhan osiotaulun ja kopioinnit menee pieleen. En jaksa selostaa tätä paremmin - parempi vain uskoa.

[putte prossu]

dd on hankala. Kyllä sillä voisi kopioida mbr:n helposti. Tai koko levyn ilman osiointia. Tai sitten osioi ensiksi. dd ja väärä laitenimi, niin voi tuhota kaiken datan. Mutta on parempi, että ei kopioida PATA levyn osiotaulua uudelle SSD-levylle. SSD-levy toimii nopeammin kun alligment (lomittelu) on oikein. Parempi siis tehdä uusi taulu ja uusi tiedostojärjestelmä.

Tällä dd:llä meinasin siis tehdä, ihan vain varmuuden vuoksi, 1:1 kopion tuosta 250GB käyttis-levystä toiselle PATA 250GB levylle ennen kuin alan noilla sun ohjeilla kopioimaan käyttis-levyä SSD:lle. Tarkoituksena olisi siis tehdä boottaava kopio käyttiksestä, ihan vaan siltä varalta että tuossa SSD:lle kopioinnissa joku menee pieleen.

[ajaaskel]

Tällä dd:llä meinasin siis tehdä, ihan vain varmuuden vuoksi, 1:1 kopion tuosta 250GB käyttis-levystä toiselle PATA 250GB levylle ennen kuin alan noilla sun ohjeilla kopioimaan käyttis-levyä SSD:lle. Tarkoituksena olisi siis tehdä boottaava kopio käyttiksestä, ihan vaan siltä varalta että tuossa SSD:lle kopioinnissa joku menee pieleen.

Ei tuossa mitään vahinkoa kun vain katsot että kopioiti menee oikeaan suuntaan. 

[Postimies]

Tällä dd:llä meinasin siis tehdä, ihan vain varmuuden vuoksi, 1:1 kopion tuosta 250GB käyttis-levystä toiselle PATA 250GB levylle ennen kuin alan noilla sun ohjeilla kopioimaan käyttis-levyä SSD:lle. Tarkoituksena olisi siis tehdä boottaava kopio käyttiksestä, ihan vaan siltä varalta että tuossa SSD:lle kopioinnissa joku menee pieleen.

Ehkä hieman liioittelua. Sitten on lopulta 3 kpl levyjä joilla sama käyttis. cp eli kopiointi ei poista tiedostoja ja jos menee väärin tiedostot kopioituu vain väärään paikkaan. Mikä on korjattavissa. Jos dd menee väärin niin data on oikeasti hukassa. Siis ihan oikeasti. Sitä ei pelasta millään palautusohjelmalla. Mitä enempi samanlaisia levyjä sen helpompi mennä sekaisin mikä on mikä.

Tee se SSD-levy ja kopioi siitä image pata-levylle. Luku laitteesta tiedostoon ei ole vaarallinen dd:llä. dd:llä kirjoitus laitetiedostoihin on. Jos menee väärin voit hukata alkuperäisen datan. Jos ei yhtään tunne Linuxin toimintaa ja miten laitenimet toimii ja näkyy on parempi jättää ne rauhaan.

[JaniAlander]

Tää koko homma kuulostaa melkoisen raskaalta tavalta hoitaa tuollainen homma. Jollei käyttistä ole kustomoitu oikein tosissaan tekisin itse näin. Kotikansio talteen. Mahdolliset muut asetustiedostot talteen. Osioidaan SD-levy, asennetaan käyttis, asennetaan halutut lisäohjelmat, siirretään varmuuskopioidut tiedostot.

[Ganymedes]

Sellainen kysymys tuosta cp -komennosta:

Onko se Linuxissa tosiaan varma tapa? Vai olisiko rsync -suositeltavampi? Huomasin, jo edeltä että rsync on hitaampi.

Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Tiedoston kopiointi toiselle levylle. Ja levyt samassa koneessa. Jos kopsaan muistikortilta vaikka 1000 kuvaa en niitä yleensä vertaa diffillä läpi. Voihan kopioinnin jälkeen ajaa diff -r /lähde /kohde komennon ja verrata kaikki tiedostot. Kestää kyllä tovin.

Tuo ei oikein vakuuta. Kun puhutaan sisäisistä levyistä, voidaan lähtökohdaksi ottaa se, että ne ovat kunnossa. Sen sijaan kun puhutaan ulkoisista medioista, voihan niissä milloin hyvänsä olla "rautavika" eli tiedostojärjestelmä sekaisin, puhumattakaan cd/dvd-medioista, jotka voivat helposti olla jo mekaanisesti rikki (pelkkä likatahra suojaamattomalla pinnalla riittää tähän). Ymmärrän kyllä, että diff:n voi ajaa, mutta eikö olisi parempi kopioida siten, että lopputulos on varmasti oikein? (Eli siis käyttää suoraan rsync:iä).

Kysehän tuossa on siitä että a) käykö virhe mitenkään selville, b) mitä tapahtuu jos virhe on lopputuloksessa? Kun vertasin Windowsiin, niin tarkoitin sitä, että virheen sattuminen ei käy välttämättä mistään selville - en tiedä mitä cp tekee. Kun kopioidaan käyttistä, niin virhe lopputuloksessa on luokkaa "katastrofaalinen", koska se voi aiheuttaa ihan mitä hyvänsä.

Tuollainen irtolevy ja sen käyttö on mielestäni jotakin sisäisen ja ulkoisen median välimaastosta - tällöin valitsisin varmimman tavan. Esimerkkisi kuvista on sikäli erilainen, että kuvassa oleva virhe näkyy heti kun kuvaa katsoo ja yleensä kuvat katsotaan läpi.

[Postimies]

Itse olen monesti siirtänyt käytiksen levyltä toiselle kun rauta on vaihtunut. Kopioinnissa ei mitään ongelmia ikinä. Enempi miettimistä käynnistyslataajassa ja fstabin muokkaamisessa. Varsinkin jos useampia levyjä ja käyttöjärjestelmiä, niin enempi muokkaamista. Usein olen käyttänyt myös mc:tä rootin alla.

Jos kaverille vaihtaa levyn niin aikaikkuna tulee vastaan. Niin silloin muokkaan fstab ja mitä nyt pystyy jo kopionnin aikana. Ja kun homma valmis niin kotiin.

SSD-levyt kivoja. Mahtuu taskuun ja nopeutta piisaa. Tuollaiselta purkaa käyttiksen nopeasti (esim. tar paketti) alle 10 min. Ja siltä saa koneen pystyyn myös äkkiä. Ei sitä tarvitse aina tunteja käyttää siihen mikä voi hoitua nopeastikin. Noin tuli tehtyä yksi HTPC äkkiä. Ei päivien virittelyä.

[ajaaskel]

"JaniAlander": in ehdottama tapa on on pieniriskinen ja ongelmaton vaikka ei varsinaisesti tuo otsikon "kloonaus". Lieneekö "kloonaus" sitten varsinaisesti se ajateltu tehtävän määritys ?  Oletetaan nyt tässä ehdotelmassa niin.

Jos pelkää kirjoitus- tai ajatusvirheitä komentorivillä, tms. niin osion kopiointi käy graafisestikin esimerkiksi Gparted: in avulla.  Tehty on tavallisilla levyillä systeemin kloonaus toiselle levylle mutta vaati asentamaan Grubin perässä. Sen jälkeen toimi ok.
Huomaa sitten heti kloonauksen jälkeen (teit millä hyvänsä välineellä):   Koneessa on nyt kaksi osiota jotka ovat saman nimisiä, näköisiä ja mikä pahinta samalla UUID-tunnuksella  --- irrota se toinen pois ennen kuin jatkat.  Jos haluat käyttää molempia osioita samassa koneessa edelleen niin joudut muuttamaan jomman kumman levyn UUID: n ( katso päätteessä "sudo blkid").  
Tuossa kohdassa on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa edetä joilla omat seurauksensa:

• Levyn tilapäinen UUID-muutos
• Levyn pysyvä UUID-muutos + käynnistyksen päivitys uudelle UUID: lle

"Tilapäinen"  tarkoittaa että kirjaat ylös levyn UUID: n (no sehän on sinulla kyllä tallessa toisellakin levyllä kun tämä oli klooni siitä) ja muutat levyn UUID: n siksi aikaa kun haluat tarkastella sitä samassa koneessa ja palautat alkuperäisen lopuksi.   Pysyvä muutos on monimutkaisempi, käynnistyminenkin/fstab pitää korjata tuolle UUID: lle.

Pelkkä kopiointivaihe Gparted: ssa on helpon oloinen.  Ei havaintoa SSD: n tapauksessa aiheuttaako se jotain omia juttujaan tuohon.

Tarkka kuvaus olisi aika pitkä, tärkeää on muistaa että UUID on se asia jolla yksiselitteinen tunnistus tapahtuu.
 

[putte prossu]

PATA-levyt lähtee kyllä molemmat hyllyyn jahka ne tuolla verkkokaupassa saisi kiikutettua tuon SSD:n joskus edes postiin asti. Eli niitä ei ole aikomustakaan käyttää enää tuon SSD:n kanssa.
Mitä tuohon "raskauteen" tulee niin mun mielestä nuo postimiehen kirjoittamat mainiot ohjeet kuullostaa oikein simppeliltä toimenpiteeltä verrattuna siihe että asentelisi kaiken tuolla servulla olevan uusiksi, mihin ei taida edes yksi kokonainen viikonloppu riittää.

[Postimies]

UUID:n kanssa puljaaminen on turhaa kun pistää fstab-tiedostoon laitetunnuksen /dev/sda1. Käytännössä tuo muuttuu harvoin. Levylle nimi on hyvä antaa. UUID on Ubuntun tapa. Itse pidän enemmän laitetunnuksista tai vaihtoehtoisesti LABEL määreestä esim LABEL=leffat on helpompi muistaa kuin UUID=12345... joka ei kerro mitään. Ja tuo liitetään automaattisesti /media/leffat eikä typerällä UUID arvolla.

Ei yksinkertaisesta asiasta kannata tehdä turhan monimutkaista. Eikä käyttiksen kokokaan ole kovin suuri. Jos pitäisi siirtää vaikka teran verran TV-tallenteita, niin voisi jo pysähtyä miettimään kannattaako kaikea pistää kerralla.  Nykyiset levyt mahdollistavat aikamoisia datamääriä ihan kotikoneissa.

[putte prossu]

Eikä käyttiksen kokokaan ole kovin suuri.

Onhan tuolta käyttis-levyllä kaiken kaikkiaan melkein 7GB käytetty, mitä tietty saa vielä siivottuakin tarvittaessa Kaikki muu oleellinen löytyy siis raid-pakan takaanta tässä tapauksessa.

[ajaaskel]

UUID:n kanssa puljaaminen on turhaa kun pistää fstab-tiedostoon laitetunnuksen /dev/sda1. Käytännössä tuo muuttuu harvoin. Levylle nimi on hyvä antaa. UUID on Ubuntun tapa. Itse pidän enemmän laitetunnuksista tai vaihtoehtoisesti LABEL määreestä esim LABEL=leffat on helpompi muistaa kuin UUID=12345... joka ei kerro mitään. Ja tuo liitetään automaattisesti /media/leffat eikä typerällä UUID arvolla.

Olen käsittänyt että UUID: t on otettu käyttöön juuri sen takia kun ne pysyvät toisin kun sda/sdb/sdc, jne.  Tuossa mielessä UUID on hyvä idea.  Joskus toki voi mennä mistä aita on matalin (sda/sdb/sdc..) ellei ole mahdollisuutta tehdä sitä heti paremmin mutta se voi myös kolahtaa omaan tai seuraavan ylläpitäjän nilkkaan levykokoonpanoa muutettaessa.
"Label" on kyllä erittäin suositeltava, havainnollistaa käyttötarkoitusta ja tuota käytän aina UUID: n lisäksi.

[Ganymedes]

Olen vaihtanut serverissä ja muuallakin missä sillä on väliä, levyjen kiinnitykset UUID:ksi. Ei levykokoonpanon tarvitse edes muuttua, vaan bootissa levyt muuttuvat muutoin hallitsemattomasti, edes takaisin aina välillä - siis verrattuna sda,b,c ...

Ulkoisilla levyillä pärjää järkevällä labelilla ja sen mukaisella käytöllä. Järkevä labelihan on joka tapauksessa hyvä olla, koska ulkoisia levyjä liikutellaan järjestelmästä toiseen. Kiinteillä levyillä on ihan sama vaikka käyttää UUID:täkin - eihän siitä oikeasti mitään vaivaa ole.

[Postimies]

Ei levykokoonpanon tarvitse edes muuttua, vaan bootissa levyt muuttuvat muutoin hallitsemattomasti, edes takaisin aina välillä - siis verrattuna sda,b,c ...

ÖÖÖ. Missä tilanteessa? Bootissa muuttuvia levyjä... Tämähän menee hauskaksi. Jos kummitus vetää piuthat irti ja pistää satunnaisesti takaisin? No vitsi... Jos kunnon sähkökatko ja bios nollautuu tai jotain vastaavaa.. Omakotitalossa, maalla, .. ups voi olla hyvä idea.

[Ganymedes]

Päivitysten latausten jälkeen ja sitten taas seuraavassa kylmässä bootissa. Noin viidennen kerran jälkeen sain tarpeekseni. Saattoi olla että myös restart ja kylmä bootti toimivat eri tavalla.

[qwertyy]

Ei todellakaan vaadi paljoa, että törmää tuohon sda,sdb jne. muuttumiseen. Eihän tuo vaadi kuin, että irroitat asemat koneesta ja tökkäät ne eri portteihin takaisin. Varmasti on määritykset solmussa jos ei käytä UUID:tä.

Tai sopivasti bios-asetuksia muuttamalla. Ei siitä upsista ole mitään hyötyä tuossa tapauksessa.

[Postimies]

Ei todellakaan vaadi paljoa, että törmää tuohon sda,sdb jne. muuttumiseen. Eihän tuo vaadi kuin, että irroitat asemat koneesta ja tökkäät ne eri portteihin takaisin. Varmasti on määritykset solmussa jos ei käytä UUID:tä.

Tai sopivasti bios-asetuksia muuttamalla. Ei siitä upsista ole mitään hyötyä tuossa tapauksessa.

Harvempi irrottelee huvikseen levyjä ja pistää sitten takaisin eri järjestyksessä. Tietysti silloin muutuu. Samoin jos muuttaa bios-asetuksia.  Mutta noin normaalisti ei tehdä. UUID:stä on etua. Mutta jos vähän muuttaa levyn kokoa niin UUID muuttuu, mutta laitetunnus pysyy samana. Kaikessa on puolensa.

Oli tuolla sellainenkin neuvo - muuta levyn kokoa ja unohtu sanoa, että jos UUID käytössä niin käynnistyksessä tulee sitten ongelmia, jos ei UUID:tä korjaa.

[qwertyy]

Ei todellakaan vaadi paljoa, että törmää tuohon sda,sdb jne. muuttumiseen. Eihän tuo vaadi kuin, että irroitat asemat koneesta ja tökkäät ne eri portteihin takaisin. Varmasti on määritykset solmussa jos ei käytä UUID:tä.

Tai sopivasti bios-asetuksia muuttamalla. Ei siitä upsista ole mitään hyötyä tuossa tapauksessa.

Harvempi irrottelee huvikseen levyjä ja pistää sitten takaisin eri järjestyksessä. Tietysti silloin muutuu. Samoin jos muuttaa bios-asetuksia.  Mutta noin normaalisti ei tehdä. UUID:stä on etua. Mutta jos vähän muuttaa levyn kokoa niin UUID muuttuu.

No tuohan se varsin yleinen skenaario sitten onkin muutella osioiden kokoa 

[ajaaskel]

Oli tuolla sellainenkin neuvo - muuta levyn kokoa ja unohtu sanoa, että jos UUID käytössä niin käynnistyksessä tulee sitten ongelmia, jos ei UUID:tä korjaa.

En ole tuollaista ilmiötä tai ongelmaa koskaan havainnut ja melko paljon on osioita säädelty eri kokoisiksi.  UUID: n saa halutessaan pakotettua toiseksi mutta se pitää erikseen tekemällä tehdä,  ei tuo nyt aivan vahingossa muutu.    Jos tarve tulee vastaan niin uuden UUID: n saa arvottua helposti:

Koodia: [Valitse]

uuidgen35fdcc0f-af6d-44e9-ae5d-e97bcddc88db

ja tuon voi pakottaa osiolle tähän tyyliin:

Koodia: [Valitse]

sudo tune2fs /dev/sdaX -U 35fdcc0f-af6d-44e9-ae5d-e97bcddc88db
kunhan tuo osio ei ole mountattu/käytössä.  Toki tuo on mahdollista ajaa yli myös "dd": n avulla jos on urheilumieltä

[salai]

Minä olen 4½ vuotta kloonannut (Ubuntu ja Debian) käyttikset Remastersysillä. Sillä voi tehdä vanhasta asennuksesta asennettavan iso-backupin, joka mahtuu rajoituksena olevaan 4 Gtavun tilaan, kun siirtää kaikki videot ym. ulkoiselle levylle tai palvelimelle.

Hyvänä puolena on, että oman käyttiksen voi käynnistää sellaisenaan DVD:ltä tai nykyisin aina USB:ltä. Asentaa sen voi sitten vaikka minkä kovalevyn mille tahansa partitiolle  (esim. Windowsin rinnalle) eikä tarvitse fundeerata noita UUID:ta ym. koodeja.

Huonona puolena on tietysti se, että Remastersysin sujuva käyttö vaatii hieman harjoittelua ja fragadelicin foorumin Remastersys and AVLinux Forum seuraamista mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Ilmeisesti viimeisin ongelma oli sellainen, ettei backup-optiolla tehty levykuva (minulla Lubuntu 12.04) käynnistynyt oikein, eli ei antanut kirjautua sisään. Siihen löytyi ratkaisu ilmeisesti ketjusta: stuck at creating user when installing remater with encrypting home. (remastersys.txt -tiedoston lataaminen vaatinee kirjautumisen?)

Ainakin 3 viimeistä remasterointia ja toiselle levylle (tai virtuaalikoneeseen) asennusta ovat onnistuneet ilman ongelmia.